Luin yhdeltä istumalta sukuromaanin. Yleensä olemme tottuneet ajattelemaan sukuromaaneja niskavuorimaisesti, vähän melodramaattisesti, tai sitten Dowton Abbey - tyyppisesti, kaukaa altapäin ihaillen ja varakkaiden murheita omiimme verraten.
Nyt luin Jari Järvelän RAITEET.
Lukukokemus oli taas täyttä timanttia. Sukututkimuksellista timanttia, jossa hiotaan kansakuntaa ensin suurien nälkävuosien aikana, seuraavaa sukupolvea 1918 keväällä ja suvun viimeinen osoittaa oikeutensa kuulua sukuun 1944 jossain Äänisen kannaksella
Nautittavaa. Käytin Järvelää myös työssäni oppimateriaalina. VEDEN PAINO - trilogia sisälsi paljon aineksia, joiden avulla saatoin rasittaa nuoria johtamisen ja hallinnon teemoilla. Nyt kun elämä soljuu eläkemaailmassa, käytän Järvelää vain oman päänuppini kasassa pysymiseen. Suosittelen lämpimästi, jahkaa kirjastojen varausjonot purkautuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti