Aurinkoenergiamies kuvitteli eilen voivansa juurtua meidän sohvalle kunnes teemme päätöksen, jossa taloon tulee ylihintainen järjestelmä katolle ja hän lähtee. Yritin selittää, että yleensä kun tarjous pyydetään, se annetaan, ja asiakas sitten rauhassa pohtii, hyväksyykö hän sen tai hylkää. Vaikkapa viikon kuluttua.
Tämä herra kehui vaimon ja talon ja lasten rippikuvat ja pihan ja tämän kaupungin ja lopulta antoi 12450 euron tarjouksen. Kiittelin ja sanoin, että mietitään. Herra pudotti hintaa kohta 11 000 euroon. Lässytettiin taas tuntia ja kaveri soitti pomolleen ja kerjäsi esittelypäivää yleisölle ja pudotti hintaa 10 000 euroon.
Sanoin hänelle, että maanantaina päätetään allekirjoitus. Kankesin miehen rautakangella tuulikaappiin ja solmin hänelle talvikengät jalkaan.
Tänään sitten soitin hänelle ja sanoin, että ei allekirjoiteta eikä oteta eikä oikein tiedetä, mikä teidän lopullinen hinta on ja sitä paitsi netissä kirjoittavat teistä ikävästi.
Kaveri lopetti teitittelyn ja ryhtyi puhelimessa kutsumaan minua etunimellä. Sanoi, että hintaa voidaan kyllä pudottaa. Sanoin, että ihan sama minulle, mutta kauppoja ei tule. Vaikka hinta olisi puolet tuosta alkuperäisestä, kauppoja ei tule. Toivotin hyvää viikonloppua ja menestystä valitsemallaan uralla.
Ulkona paistaa aurinko kirkkaasti. Kyllä nyt jossain invertteri puskee iloisesti energiaa onnelliselle asiakkaalle. Minua ei kuitenkaan harmita. Väistin putoavan puukon. Seuraavan hankinnan teen liikkeessä, jossa hinnat ovat kiinteitä ja näkyvissä ja josta liikkeestä voi kävellä pois joko ostosten kanssa tai ilman.
Lähden kohta viinakauppaan
