Maanantai

Pimenee. Nukun myöhään ja valvon myöhään. Päivän rytmittävät omaishoito ja ihmettely. Kaksi omaishoidettavaa on sopiva määrä,  jos he ovat vierekkäisissä huoneissa. Nyt kun etäisyyttä on 250 km tuloksena voi olla kolmen ihmisen omaishoito-rengas.

Syksy

 

Mäkinen sanoi myyneensä päivällä kuorman pontattua lattialankkua miehelle, jolta oli mennyt pönttömuuri läpi lattiasta.

 Se mies oli saanut oikeastaan käskyn siirtää sitä muuria vain metrin verran toiseen paikkaan. Laiskana miehenä se oli laittanut muurin ympäri liinan. Se liina oli kulkenut salista makuuhuoneeseen, parisängyn yli ja sitten sieltä ikkunan kautta ulos Fergusonin peräkoukkuun.

Mäkinen tiesi, että sitä lattiaa on käyty jo kaukaakin katsomassa.

Salo pärski, oli tukehtua pullaansa ja sen sieraimista tuli räkää ja vaaleanruskeaa kahvia pitkin pöytää. Väistettiin miehissä. Salolla oli surkea koordinaatio töissä, eikä se menestynyt paremmin kahvitunnillakaan. Sanoin, että se ei sitten ollut mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Salo sai uuden kohtauksen ja me hakattiin sen selkää niin, että koko ABC katsoi revyytä. Mäkinen katsoi salaa minuun ja yritti huulillaan muodostaa sanaa mikro….mikro. Salo kuivasi naamaansa ja pöytää. Se ei huomannut Mäkisen pantomiimia. Mäkinen olisi halunnut saada Salon hiljaiseksi, mutta minua ei mikro juttu tänään huvittanut.

Mulkaisin Mäkistä ja pudistin päätäni. Sanoin sille, että pitää lähteä. Se ymmärsi siitä, etten jaksa enää kuulla Salon mikrosta mitään.

Salolta oli saunan lauteita tehdessä loppunut lämpökäsitelty koivu niin viime metreillä, että se oli tarvinnut vain 25 sentin pätkän sitä. Se oli laittanut tavallisen koivunlankun mikroon täydellä teholla ja sen jälkeen unohtunut urheiluruutua katsomaan. Sen oma muija ja palohälytin olivat ryhtyneet huutamaan juuri kun Riitta Liisa Roposen hikinen pylly oli pyllähtänyt hiihdon päätteeksi maalissa kameran eteen.

Salo on hulluna Roposeen ja sen hymykuoppiin. Se osaa luetella sen Roposen hopeasommat edes takaisin ja ajat sadasosina. Sillä on vintissä monta mappia lehtileikkeitä Roposesta. Kerran kännissä Salo oli vienyt Mäkisen temppeliinsä. Salon muija on Roposesta mustasukkainen ja huutaa Salolle aina kun ohjelmassa vilahtaa suksi tai edes siteen puolikas naisen alla. Salon muija nimittää Roposta hikiropposeksi. Tai pallisilmäksi.

Salo sanoi menevänsä kotiin. Mäkinen hieroo sormissaan nikotiinipurkka –liuskaa. Siltä oli röörit aukaistu pallopäällä. Siitä oli tullut sen jälkeen totinen mies. Se kumminkin meistä osasi parhaiten juttuja kertoa. Se sanoi aina, että on helppo kertoa juttuja totisella naamalla, kun itseä ei juuri mikään enää ole viime aikoina naurattanut.

 

 

ilta

Ihan rauhallinen ja kunnollinen ilta. On lämmintä ja ulkona alkoi sade

Huomenna on 24. päivä. Merkkipäivä. Olin elokuvissa nuoren naisen kanssa. Ulkona oli jo pakkasta ja maa kohmeessa. Dustin Hofmann seikkaili elokuvassa "Little big man". Keskityin ajatuksissani vieressä istuneeseen nuoreen naiseen.

Silloin tällöin käyn  hänen haudallaan. Jutellaan hetki ja lähden taas eteenpäin

Harmaata

 Tunnelma maassa  on apea. Eletään uudelleen syksyä 1939.  Helsinki- Vantaalla ei kuitenkaan  lauleta porukalla isänmaallisia  virsiä ja lauluja presidentille taikka pääministerille. Ahvenanmaasta ei ole kukaan puhunut vähään aikaan mitään. Kaakkois-Suomesta kylläkin.

RUK pitänee jälleen siirtää Niinisaloon. Kymijokea myöden  maata väitetään naapurin jälleen havittelevan. Minä veikkaa silti Ahvenanmaata. Silloin ei Silja ja Viking enää poikkeisi siihen saareen.

Poikkeustilan varalta minulla on 6 mottia kuivaa polttopuuta liiterissä ja pakastimessa  riistaa ynnä monikäyttöistä sipuli-peruna sekoitusta. Raskaansarjan HF lähetin/vastaanotin  on tuossa kirjoituspöydän kulmalla. Kun siihen yhdistää antennit, yhteydet maailmalle taas pelaavat.

Yhteyksistä puheenollet, viime vuonna  firma A kaivoi  tuohon tontinrajalle ojan  pohjalle valokuidun. Viime viikolla  firma B tuli tarjoamaan sopimusta, sillä hekin kaivavat  samaan ojaan oman valokuitukaapelinsa. Pidin sitä järjettömänä asiana ja nauroin myyntimiehen ulos. Hä huikkasi vielä pihalta, että asunnon arvo nousee, kun on kaksi valokuitukaapelia , ja ei muuta kuin nimi  paperiin . Sanoin hänelle, että  asuntojen arvot eivät tässä tajamassa ole nousseet enää kymmeniin vuosiin. Kehotin häntä vaikka ryhtymään DATA-keskuksen  talonmieheksi, sillä niitä paikkoja nyt on  paljon tarjolla.

Huomenna  täytämme vesikanisterit ja  selvittelemme appiukon verkot kalastuskuntoon. Tämäkin  vielä piti nähdä. Kaupunkilaisten  evauointia varten pitää ylimääräiset huoneet siivota ja valmistella vuoteita. Ulkoa en nyt muista, mikä Helsingin kaupungin osa evakuoidaan tähän pitäjään, mutta sen muistan, että Meri-rastila evakuoidaan Pohjois-Savoon Vieremälle. Riittää siinä Ponssen väellä ihmettelemistä, kun Mogadishu muuttaa kylään talveksi.