Kuvassa on Tilia Cordata. Lehmus, niin kuin me sen tunnemme, taikka Niinipuukin on yksi nimi. Opiskelukaveri on haudattu tuon puun lähelle. Käyn heitä katsomassa muutaman kerran vuodessa
Muistttekos kansakoululaiset, miten riehakkaalla 1960- luvulla kansakoulussa ensin söimme näkkileipää, johon olimme painaneet likaisella sormella Viola- kolmiojuuston littanaksi ja sitten välitunnin jälkeen ryhdyimme käsityötunnilla niinestä pujottelemaan erilaisia koristereunoja pahvisiin " esineisiin". Kansakunta oli aika vaatimattomalla tasolla. Silti rajaseutupaketteja lähetettiin köyhiin perheisiin rajaseudulle.
Rajaseutu on aina merkinnyt vaaraa, köyhyyttä ja uhkaa.
Rajanaapurimme on pyytänyt Kiinalta apua erikoisoperaatioonsa..Tämä kaikki on tietenkin erityisen surullista maailmanrauhalle ja Ilkka Remekselle. Hänen kirjallinen uransa loppuu pisteeseen, jossa mikään fiktiivinen juonikehitelmä ei enää jää fiktiiviseksi. Hän on tilanteessa , jossa luomiskyvyn on vienyt se, joka sen toikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti