Kävin urheiluliikkeessä ostamassa urheiluvälineitä. Jouduin lähtemään tyhjin toimin pois. Koko liike oli täynnä urheiluvaatteita. Yhtään moukaria, yhtään kiekonheiton ” limppua” , eikä yhtään sulkapallomailaa ollut myydä.
Vaatteita oli sitäkin enemmän. Oli vihreää ja oranssia ja sinistä ja keltaista ja kirkkaan neonväristä. Mutta ei yhtään urheiluvälinettä. Descartes olisi saanut kiimaisen sätkyn näissä urheiluliikkeissä ja oitis tajunnut, mikä se todella on modernin ihmisen olemassaolon merkki.
Tai, no joo. Peräseinällä oli joku
kapinen sählymaila ja muutamat uimalasit telineessä.
On ehkä nyt sitten takapihalla jälleen iskettävä rautakangella nurmikkoon kaksi reikää ja iskettävä niihin pystyyn korkeushyppytelineen pystyrimat. Sellaisia rimoja sai ennen ilmaiseksi sahojen ” rimahelveteistä” . Niihin rimoihin oli helppo iskeä kahden tuuman nauloista viiden sentin välein korotukset poikkirimalle. Sahalta sai myös sahanpurua alastulopehmikkeeksi. Lajia saattoi vaihtaa ” lainaamalla” äidin pyykkinarun tukiseipään seipääksi.
Ajat ovat muuttuneet huonommiksi. Sahat
vetävät sivurimansa pelkkahakkuriin ja energiajakeeksi, sahanpurua
ei tontille saa enää mistään ja pyykinkuivausrummulla ei
penttinikuloita enää synny.
Eikä keski-ikäinen mies enää pääse liikkumaan huomaamattomasti. Jos nimittäin minä tässä iässä ja tällä vatsalla ja minun elämäntavoillani ryhdyn harrastamaan liikuntaa näissä neonvärisissä tamineissa, huomaamattomasti sitä ei pysty tekemään. Kun en ole narsisti, enkä sellaiseksi pyri, niin huomaamattomasti ei liikuntaa näissä uusissa tamineissa pysty harrastamaan kuin suljetuissa piireissä, suojassa muiden katseilta.
Jos taas lähdet
iltapäiväkävelylle läpi asuntoalueen kohti keskustaa, naapurit
päättelevät oitis, että lehtori on nyt sitten viimein kärähtänyt ratista
ja suorittaa yhdyskuntapalvelusta kunnallisen
liikuntatoimiston monistus-juoksupoikana liikuntatoimiston
antamassa kirkuvan vihreässä virka-asussa
Minä haluan huomaamattomia ja arkisia liikuntavaatteita ja asusteita. Minä en halua näyttäytyä. Minussa ei ole mitään katsomista. Minä haluan mennä metsään vihreänruskeissa maastokuvioiduissa urheiluvetimissä ja tulla sieltä kotiin takapihan kautta suoraa pesuhuoneeseen. Minä haluan, että urheiluvälineliikkeessä on seinällä miesten keihäitä, seiväshyppyä varten seipäitä, hyllyissä starttipistooleja, ajanottokelloja, ja teräsmittanauhoja, sekä lattialla kuulamiesten magnesiumjauhoa 10 kilon säkeissä.
Vaateliikkeissä olisi sopivaa myydä vaatteita.
Ajatelkaas, jos viinakaupassa
olisi 200 neliömetriä täynnä hyllyjä, joissa on ryyppylaseja ja
olutkolpakoita ja lantrinkia , ja sitten ihan viinakaupan perällä
olisi pari lavaa Koskenkorvaa ja Huttusen valkkari – tölkkejä ?
4 kommenttia:
Tillman, olen odottanut uskollisesti paluutasi. Nytkö jatkat mielenkiintoista blogiasi? Toivon niin. Olenkohan ymmärtänyt oikein, että vuosikausiin olen turhaan etsinyt Tillmania?
Terveisin lukijasi
Hei anonyymi....
Yritän jatkaa taas täällä. Me satakuntalaiset olemme aika kummallisia. Taukoa piti pitää 9 vuotta, mutta nyt saattaa olla, että taas jotain irtoaa. Eläkeläinen on kuitenkin vähän kärkkäämpi maailman seuraaja kuin viisikymppinen työläinen. Mutta katsotaan, mitä tästä täll ä kertaa tulee.
Mitään varmaa ei uskalla luvata
Totesin saman, kun etsin kahvakuulaa. Ei auta kuin mennä nettiin. Arvelen muuten, että löytäisit sopivat asut vaikka Varustelekasta (en saa tästä mainoksesta mitään). Sanallistit hauskasti tämän tärkeän ongelman.
Heidi Mäkinen, olen sangen perveetikko näissä urheiluvälinen - asioissa.Suksen olen saanut kirjakerhosta, kun höynäytin sinne erään naispuolisen tuttavan. Tavalliset käyttövaatteet olen taas ostanut Stadiun Outletistä. Eläkeläinen ku n ei tarvitse muuta kuin teknisiä teepaitoja ja olohousu- lökärejä.
Kukaan ei ole mennyt naimisiin, eikä kukaan ole kuollut, joten sisitimpiä vaatteita en tarvitse. Golf -mailat olen ostanut Tallinnan satamassa herrasmieheltä viskipullolla. Harmaat markkinat lisäävät jännitystä elämään
Lähetä kommentti