Pahoillani......

Olin viikon Savossa. Olen pahoillani. Päivityksiä ei ole tullut. 

 Hoidin ja seurustelin  tyttärenpoikien kanssa. He ovat kohta 9 v, 7v ja 5 v. Sellaiset  iät saavat  näinä aikoina miespuolisen  ihmisen työntämään blogikirjoittelun sivummalle ja keskittymään omien geenien varjelemiseen . On se kuulemma itäisen naapurin päämieskin laittanut osan geeneistä Sveitsiin turvaan ja osan Uralin allen  luksusbunkkeriin.

Onkohan se semmoinen bunkkeri, jonka ulosmenokäytäville on asetettu pyöreitä kiviä reunuksiksi.

 Kävin alkuviikosta myös Satakunnassa. Kuolemajärveltä 8 vuotiaana liikkeelle lähtenyt äitini  ei  oikein osannut  Vladimirin hankkeita arvostaa . Hän sanoi maanneensa  1939 joulukuun ensipäivinä proomun pohjalla väentungoksessa ja katselleensa  valojuovia  taivaalla. Säkkijärvelle oli kuitenkin päästy  hengissä. Minun geenini ovat sen reissun tehneet. 

Äitini ei sen jälkeen juuri perustanut uudenvuodenraketeista. Sanoi sitä lajia nähneensä koko elämän tarpeeksi

Kuvan mie olen ottanut ihan itse. Filmille, ja itse kehittnyt. Terijoensalavia taas kuvassa. Niihin liittyy ennustus, jonka ehkä kerron teille seuraavalla kerralla. Nyt juon belgialaisen oluen ja syyllistyn syntiin. Toivon nimittäin kovasti sitä, että saisin lotossa rumasti rahaa. Pitäisin  itse prosentin ja 99  sadasta lahjoittaisin lastenruokaan ja äitien vaatteisiin. Heille, jotka Vladimir on ajanut  pois kotoa. Yhden avustuspaketin jo vaimoni kanssa kasasimme. Kylkiluiden alla on kuitenkin koko ajan semmoinen tyhjä olo. On yritettävä avustaa enemmän ja ja enemmän

Lahjaksi otette saaneet. Lahjaksi myös antakaa.