Tillman

Tillman

lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi Aika



Otsikossa ei ole kyse  edesmenneestä raumalaisesta demari lehdestä vaan lehtorin  uuden vuoden lupauksesta.

Lupaan  olla vastedes menemättä töihin  torstaisin ja perjantaisin. Lupaan myös kirjoittaa tänne  vähän useammin. Lupaan aloittaa uuden ajan. Ensitöikseni  tuhosin  huomenna happanevat  kulttuurisetelit konsertti- ja teatterilippuihin. Nyt  on   luvassa mailmankuulua sopraanomusiikkia, turkulaista teatteria ja ranskalaista  söpö-laulantaa.

Tässä maistiaisia tulevasta. Hyvää uutta vuotta  myös teille, lukijani !!!!


perjantai 16. joulukuuta 2016

Jotain rotia.....





Tuossa ylhäällä on uutisia tältä päivältä. Uutisia siltä välineeltä, jota olen pitänyt  luotettavana.

Kansan syviä rivejä siteratakseni  voisin sanoa: Voi vittu !

Haluaisin takaisin 1950 - luvulle , tai  1300- luvulle. Silloin voisin  tappaa ja raiskata ja naida ketä vain ja juosta metsään piiloon. Nyt näyttää siltä, että julkisuudessa voi olla yhtä hullu ja  ummistaa silmänsä siltä, että arkipäivä on yhtä hullu.

Tänään tuli oppilaitoksen ruokalaan nainen, jolla oli sifonkihame päällään. Oli pakkasta ja oppilaitos on ulko-opetukseen suuntautunut. Nainen tuli pöytään ja sanoi, että on kauhistuttavaa,, jos ei saa jäädä lepämään viikonlopuksi, sillä  äitikin sanoi, että sinun täytyy levätä ja rauhoittua.. Naisella oli kaunis suu, jota hän käänsi väärään. Hän kertoi meille sen, että hän haluaa valmistua bioenergiatuottajaksi, mutta kun hän on niin rauhaton ja kotona ei voi olla, kun äiti  pakottaa  pois.

Sitten nainen kysyi, onko paikakkunnalla turvakotia.

Sanoin, että ei ole, mutta, jos hän löytää, niin voisiko hän kertoa myös minulle.

Kotona odotti uusi opettajalehti, siinä kerrottiin aikuiskoulutuksen  ihanuuksista. Korkkasin  oluen ja sanoin vaimolle, että tänään sinä leivot pipareita, minä ryyppään, ja jos on sanomista, niin voin minä leipoa niitä pipareita ja ryypätä.



perjantai 2. joulukuuta 2016

Silta yli erimielisyyksien


Toisen asteen oppilaitoksissa on tapana opettaa opiskelijat vihaamaan maanviljelijöitä, Keskustapuoluetta ja  maaseutua. Sairausloman jälkeen semmoisen puheen kuunteleminen  opettajien kahvihuoneessa  on tuskallista. Syke tahtoo nousta väkisin.

Demariopettajien  kunniaksi on sanottava se, että kristinuskoa he eivät  opetustyössään avoimesti pilkkaa. Sen olen  huojentuneena  pannut merkille. Tosin  olen huomannut, että syynä on se, että he eivät  tarpeeksi tiedä opinkappaleista, jotta voisivat  kiviä ryhtyä heittämään.

Arvaatte, että kaipuuni  eläkkeelle on suuri. KEVA ilmoitti, että  ensimmäinen heinäkuuta lehtori voisi täyspäiväisesti ryhtyä blogia pitämään. Minä tein vastavedon ja heitin  osa-aikaeläkehakemuksen kehiin. Suunnittelen systeemiä, jossa joka  keskiviikko olisi  perjantai ja taas kahden päivän päästä uusi perjantai. Kolme työtä, neljä vapaata.

Saattaa olla, että tulen toisiin tunnelmiin. Eilen pidin kahdeksan tuntia  opetusta. Pidin työturvallisuuskorttikoulutusta  nuorisolle. Tenttipaperiin piti kirjoittaa oma syntymäaika. Yksi  nuorista miehistä  kirjoitti 31.11. 2000. Opettajan hälyytys-tuntosarvet tietenkin nousivat heti. Marraskuussa  on vain 30 päivää.  Tarkistin nuorten syntymäajat kauniilta ja säkenöivältä toimistosihteeriltä. Nuori mies oli syntynyt huhtikuun kolmaspäivä.

Kun tarkemmin ryhdyin ongelmaa perkaamaan, kävi ilmi, että nuoriso  ei nykyään muista omaa syntymäaikaansa, ja että ilmiö on  jossain määrin  yleistymässä.

Silloin päätin, että nyt on minun aika ryhtyä vetäytymään näistä hommista. Minä en kuulu enää tähän aikakauteen. Enkä minä ryhdy sillanrakentajaksi mihinkään suuntaan. Minusta tuntuu, että nämä meidän aikamme sipilät ovat niin taitamattomia, että ansaitsevat  näiden  toisten taitamattomien  pilkkanaurut.

Mitään pyhää ei enää ole. Tai, no ehkä sentään. Veikko Huovisen sanoin:

" Voiko olla mitään sen seksikkäämpää, kuin kokoomusnainen keväällä"

Kukin voi ajatelle niin kuin haluaa tämän. Minä ajattelen Jaana Pelkosta.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Syksyn synkkyys mulle tuotiin....heh


Uusi alkoholilakiluonnos  kuulemma ehdottaa, että isän viikonloppuoluesta ei enää bonusta  saa. Asia minua  hymyilyttää. Suupieleni  venyvät koilliseen ja vahingoniloni aiheuttaa  väristyksiä. Eniten kuitenkin  asiassa  naurattaa  lainsäätäjän pyhäkoulumainen kirkasotsaisuus. On keksitty asia, joka lyö läpi julkisuudessa niin  lujaa, että kaikki muu ko. lakiluonnokseen liittyvä unohtuu.

Bonusta saa sen 4-5 prosenttia, jos keskittää kaikki ostoksensa  auton  polttoaineesta ruokaan samaan paikkaan. Silloin kuukausiostosten määrä on luokkaa 900 euroa ja kertynyt bonus on  luokkaa 45 e.Visainen tehtävä on  sitten arvioida se, kuinka suuri osa  tuommoisen  perheen ostoksista on  ruokkakauppa- vahvuista  alkoholia.

Aika vähän. Lasketaan nyt vaikka varovaisesti. Kuukaudessa kuluu salkku olutta viikossa. Se  tekee noin 100 euroa. Siitä saisi bonusta 5 euroa. Alemmissa  ostosluokissa  alkoholin suhteellinen  määrä nousee ja jossain tapauksessa se jopa  hätyyttelee 100  prosentin osuutta ostoksissa. Silloin kuitenkin puhutaan sen sorttisesta kulutuskäyttäytymisestä, jossa  euron bonus sinne tai tänne on yhdentekevää. Silloin  olutrahatkin on yhteisesti tienattu työssäkäyvien toimesta.

Uudistuksen jälkeen vahvan oluen myynti ei  kenenkään bonusta räjäytä. Kun  myytävien juomien  väkevyys nousee 1,1 prosentilla, todelliset oluen ystävät hakevat edelleen  oluensa Alkosta. Todelliset suurkuluttajat taas hakevat oluensa sieltä, missä bonukset ovat 5 % asemesta 50 %.



Kuvassa  on hyvää olutta. Sen väkevyys on 6,7 %. Tästä oluesta  ei saa bonuksia. Ei edes palautuspulloja, sillä ne menevät suoraa  tuotantoon pesun jälkeen. Tämän oluen kulutusta säätelee kaksi asiaa. Jos on aikaa puuhastella ja harrastaa, tuotanto rullaa. Aviovaimo  taas säätelee kulutusta  tarkemmin kuin yksikään alkoholitarkastaja. Kulutusta  säätelemällä pidetään huoli siitä, että tuotanto ei joudu kysyntävaikeuksiin.

Kuvassa  on sitten itse tuote. Tästä ei siis saa bonusta yhtään prosenttia. Makua ja voimaa on  kylläkin  riittävästi. Olen  näin siirtynyt siis nk. " tilastoimattoman alkoholikulutuksen "  pariin. Kukaan ei tiedä tuotantomääriäni, saatika sitten kulutusmääriä. Kauppa ei voi  tehdä johtopäätöksiä ostotottumuksistani  oluen suhteen.. Kauniit kassatoimihenkilöt pitävät minua puhtoisena  ja horjumattomana vaari-pahasena, joka rahojaan säästääkseen ostaa  alennettuun hintaan  vanhaksimeneviä leipiä ja joka  juhannuksena tekee mummun kanssa yhden  totin.