Tillman

Tillman

torstai 31. joulukuuta 2015

Uudet haasteet

Huomasin, että minun pitäisi opettaa  ensi viikolla 17 vuotiaille nuorille miehille  sosiaalista ja kulttuurista  osaamista. Sitä pitäisi opettaa  20  tuntia.  Uskoisin, että se antaa minulle  luontevan  luvan  pitäytyä muista uuden vuoden lupauksista. Jo tuossa työssä nimittäin aukeaa  runsaasti  periaatteiden  rikkomisen mahdollisuuksia.

Minun pitäisi 20 tunnin rupeaman  aikana huolehtia siitä, että opiskelija  toimii tasa -arvon ja  yhdenvertaisuuden  periaatteita  noudattaen  elämässään ja  opiskelussaan. Lisäksi minun tulisi huolehtia siitä, että hän omalta osaltaan edistää tasa-arvoa ja kaikkien yhdenvertaista  kohtelua.

Minun pitäisi saada opiskelija myös  pukeutumaan toimimaan ja käyttäytymään  aina kulloisenkin tilanteen mukaan ja työkulttuurin mukaisesti.. Lisäksi minun pitäisi huolehtia siitä, että opiskelija tunnistaa eri kulttuurien peruspiirteitä ja kulttuurista  monimuotoisuutta  omalla alallaan. Hänen pitäisi myös ottaa huomioon eri kulttuuriryhmien  keskeiset traditiot ja niiden vaikutukset  toimintaan omalla alallaan.

Lisäksi olisi  hyvä, jos saisin opiskelijan  välittämään oman alansa  historiaa, perinteitä ja muuttuneita  käytäntöjä  sekä vertailla niitä muiden kulttuurien piirteisiin

Oppimismenetelminä minua kehotetaan  käyttämään mm. tiimioppimista, virtuaalioppimista, työssäoppimista. itsenäistä oppimista , porfoliota  ja tietenkin opettajan ohjausta ja valmennusta

Luonnollisesti ymmärrätte, että kun  tuollaisen litanian lupaan jo työnantajalle tehdä ja huolehtia, en voi teille lukijat enää luvat yhtään mitään. En meinaa viedä riiviöitä  läheiseen  turvapaikka- vastaanottokeskukseen. En meinaa joutua vaikeuksiin. Minä meinaan selviytyä omilla konsteillani  tästäkin paskasta. Selviytymisen mahdollisuuksia lisää huomattavasti se, että muut opettajat ovat  tyytyväisiä, että tämä nakki ei heille iskenyt. He kiertävät kaukaa tämän aiheen, eivätkä toivon mukaan ole edes kiinnostuneita  opetusmenetelmistäni ja oppisisällöistä.

Tuleva jakso tulee tarjoamaan runsaasti materiaalia  blogikirjoitteluun.

Toivon riehakasta ja  räyhäkästä uutta vuotta lukijoille.

Minulle sitä on tiedossa  varmuudella

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Lemmy

Lemmy sitten kuoli. Media on ottanut  omaksi asiakseen tämän  uutiset  levittämisen ja  pinnalla pitämisen. Lienee siis  kohtuullista, että minäkin sanon pari sanaa Lemmyn  muistolle.

Kun kuulin uutisen tästä järkyttävästä menehtymisestä, luulin ensin, että  rouva Haukion rakas Lennu - koira on kuollut. Minulla nimittäin on aika raskas lukihäiriö, joka usein liittyy  asioihin, jotaka minua kiinnostavat ja ovat  lähellä sydäntä.  Rouva Haukio, itse presidentti ja tietenkin Lennu ovat kaikki kolme söpöjä, karismaattisia ja  lämpiä.

Nopeasti kuitenkin tajusin, että nyt on kuollut Lemmy.

Katselin syksyllä vainajasta tehtyä dokumenttia. Se oli kiinnostava, mutta tavallaan vähän  raaka ja raju. Lemmyn elämä on ollut  kovaa basistin  elämää. Hän  eli täysillä ja ilman pidäkkeitä. Se musiikkikin jää elämään. Ja mikä tärkeintä, Lemmy kävi  Suomessa  60 kertaa, joten  media voi haastatella satoja ihmisiä, jotka ovat olleet mukana backstagella  aistimassa ilmapiiriä.

Lemmy on tänään kaikkien muistoissa. Tunnen yhden  Lemmyn esittämän kappaleen. Varmasti kuitenkin  moni muu tuntee enemmän niitä ja hellii niitä nyt aarteinaan.

Minä keskustelin Lemmyn  poismenosta  poikani kanssa saunassa. Suomalaiset miehet usein keskustelevat  herkistä asioista  saunassa. Sellaisista asioista kuin  kuolema ja elämä. Puhuttiin ja ihmeteltiin sitä, että jätkä vetää koko elämänsä tupakkaa  bourbonwiskiä ja ties mitä kamaa  sisäänsä ja elää silti  70  vuoden kunnioittavaan  ikään. Kova jätkä. Melkoinen elämä.

En kadehdi.  Se oli Lemmyn elämä. Kun hän roudasi Jimi Hendrixille kamoja  lavalle, kumpikaan ei tiennyt, koska lähtö tulee. Paras oli  vain  skulata elämää täysillä. Lemmy veti vähän  pidemmän setin.

Silti, minä tunnen  Jimin kappaleita enemmän kuin Lemmyn.

Ja  Lennulle  terkkuja !

tiistai 29. joulukuuta 2015

Harmaa eminenssi



Luin  joululahjakirjan pikapika. Tämä Isokallio on ollut minulle tähän asti  kynnyskivi, jonka yli olen hypännyt ripeästi ja kiireen vilkkaan. Jotenkin olen ollut hänelle allerginen samalla tavalla kuin olen ollut Lasse Lehtiselle. Veijarikirjailijoita piisaa ja  kansanomaistaminen kannattaa.

Sujuvaa tekstiä Isokallio kirjoittaa. Sivistyksessäni oli aika iso aukko. Ihmettelin  nuorisolle tämän kirjailijan  tietoja ja taitoja   kirjoittaa auki yhteiskunnallista kusetusta  uusliberalistiseen  äänensävyyn. Minulle kerrottiin, että tämä Kalle poika oli  aikoinaan ollut Kairamon ja Ollilan  välissä  semmoisissa hommissa, joissa  näihin kusetusjuttuihin  oli voinut tutustua ihan työnpuolesta.

No, ilmankos.....

Tässä kirjassa yritetään höynäyttää Suomen Posti ( Itella) , ties mikä, yhteiskunnan   turvasta yksityisen rahan  helmaan ja sitten  lihoiksi ... Minun kaltaiseni yleisdemokraatti ei  ilahdu asiasta edes  satiirin nimissä. Tietysti minä hykertelin joka sivulla sen vuoksi, että Isokallio  ruoski  politikkoja oikealle ja vasemmalle  tyylillä, josta voi sanoa, että ainakin se on totta ja kukaties ihan vielä kevyesti  kirjoitettu.

Mutta mieluummin minä luen edelleen Veikko Huovista. Tunnen kuitenkin  syvää kiitollisuutta joulupukkia kohtaan siksi, että  olen taas korkannut yhden  kirjailijan, tutustunut hänen tekstiinsä, ja olen nyt sitten sillä tavalla valmiimpi maailman myrskyihin ja  koettelemuksiin. SOTE- uudistus yhdessä  oman  ikääntymiseni kanssa aiheuttaa sen, että Isokallion kirjan  tapaisia   koukeroita piisaa  jokaiselle elonpäivälle. En osaa kuitenkaan olla kovinkaan kiitollinen siitä, että Isokallio on  vahvistanut omia käsityksiäni politiikan raadollisuudesta.

Juonittelijat me olemme valinneet juonittelemaan. Meidän osamme on  tyytyä kustantamaan näytelmä

maanantai 28. joulukuuta 2015

Tauko

On ollut kaikenlaista.....

Tiedättehän, kun ystävä ei ole ottanut  yhteyttä ja on kulunut aikaa ja kun sitten  törmätään kadulla ja on pakko sanoa päivää kädestä ja keksiä äkkiä joku syy, miksi  on ollut teillä tietymättömillä. Semmoista se.

On ollut siis kaikenlaista. On harrastettu prostituutiota. On oltu kipeinä. On ollut töitä. On ollut vaikka mitä.

Prostituutiolla tarkoitan  sitä, että olen huorannut muissa blogeissa. Olen kirjoittanut toisille   sivuille ja toisille ihmisille. Olen maanisdepressiivisesti  perustanut blogeja  pitkin synkkää metsää  ja olen  sieltä  poluille tiputtelemieni  paperinpalasten  ohjaamana yrittänyt löytää takaisin  sinne, mistä lähdin. Vähän vieraalta tämä paikka  vaikuttaa.  Saa nähdä, miten tänne taas pesiytyy.

Palkkatyötä on kuitenkin niin paljon, että joku pakopaikka  oli taas keksittävä. Joku keino piruilla ja irvistellä. Opiskelijoille sitä ei sovi tehdä. Ne uhkaavat tehdä semmoisesta  papparaisesta  kantelun oitis ja ne  ryhtyvät huutelemaan  vittua  supermarketin käytävillä, kun ne sinut  kohtaavat. Täällä blogissa   ehkä saattaa  vähän purkautua ja riehua, jos nyt enää  jaksaa ja viitsii.

Nykyään ei juuri kiinnosta muu kuin vatsan toiminta  ja yöunen  määrä.