Tillman

Tillman

maanantai 22. toukokuuta 2017

Matsissa



Kävin hahmottamassa itseäni nyrkkeilyturnauksessa. Olen  koko elämäni inhonnut fyysistä väkivaltaa ja toisten ihmisten  vahingoittamista. Vanhusiän kynnyksellä olen  kuitenkin  tullut armolliseksi ja antanut monille oudoille asioille mahdollisuuden vielä kerran  tehdä minuun vaikutuksen.

Tämän kevään ohjelmassa ovat nyrkkeily, pesäpallo ja tractor-pulling. Kaikki ne ovat minusta  kohtuullisen typeriä lajeja, mutta olen päättänyt, että minä  edes kokeilen.

Eilen seurasin  7 ottelun  turnausta.. Noin kahden tunnin rupeama jätti minun  hyvin mietteliääksi. Minua ei mäiskiminen oksettanut, minä en lähtenyt kesken kaiken pois, en myöskään ummistanut silmiäni. Huomasin  seuraavani kamppailuja hypnoottisen intensiivisesti. Tajusin kesken kaiken sen syyn, miksi esimerkiksi Hemingway oli hyvin kiinnostunut  nyrkkeilystä.

Ottelussa ei olekaan kyse lyömisestä tai vahingoittamisesta. Otteluissa on kyse voittamisesta ja ikiaikaisesta primitiivisestä kamppailusta  selviämisen ja eloonjäännin  estradilla. Kyse näyttää olevan simuloidusta tilanteesta, jossa  yksilö kamppailee, olemassa olosta,  opiskelupaikasta, naisesta, ravinnosta ja kamppailee samalla kiusauksia vastaan. Kyse on kamppailusta yhteiskunnalliseen  selviytymiseen.

Suurin osa ottelijoita  oli maahanmuuttajia. Valkoinen mies loisti poissaolollaan, sillä yleisössä etninen  polarisaatio oli myös selvästi havaittavissa. Siellä oli  joitakin  maahanmuuttajien  omaisia ja huoltomiehiä, mutta myös paljon kotoista  romaaniväestöä ja  muita yhteiskunnan  antaman toimeentulon  varassa olioita.

Valkoisia verokirja-työläisiä oli hyvin vähän.

Turnaus oli hieno sosiologinen  kokemus. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy. Olutta ei myyty. Termoksesta myytiin kahvia ja  siivutettua  lonkapullaa. Kaupallisuuden paskaa  ei kuultu. Joku mainos oli kehän reunaan laitettu, mutta muuten pääsin katsomaan  hienoa tapahtumaa ilmaiseksi ja  koin suuria tunteita.

Suosittelen kokeilemaan. Jos nyt ei  näissä  primitiiviharrastuksissa  aivan kansantanssin ja sukurutsauden  asteelle menisikään, niin nyrkkeilytapahtuma ainakin sävähdyttää suojattua porvarielämää elänyttä virkamiestä. Asiasta on  kehittymässä jonkin sortin  pakkomielle, sillä minä olen  vähitellen aavistamassa sen asian, että tuolla jossain on  leegio  mukavia asioita, joita  pitää päästä ehdottomasti kokeilemaan niin kauan kuin jalat vielä kantavat

Ja  sokerin pohjalla.

Kehätuomari oli kaunis kuin enkeli

perjantai 19. toukokuuta 2017

Itsestään


Automaatiota  nimitettiin ennen  itsestään  tapahtuvaksi. Itsesitoja sitoi  viljalyhteen itsestään, Konetuliase latasi itse itsensä laukauksen jälkeen ja  ihmiskäden koskematta. Sellainen oli pienen lapsen mielestä aivan tavatonta ja kummallista. Se, että  kone saattoi sitoa sieviä lyhteitä sitä mukaan, kun traktorilla ajettiin eteenpäin. Että konetuliase saattoi ampua pyörivän potkurin läpi niin, ettei se potkuri  mene ampumisesta säleiksi.

Perunannostokoneen lapsikin käsitti. Vannas nosti sängen  irti maasta ja  pyörivä heittopyörä  heitti mullan ja  sängessä olleet perunat leviäksi matoksi, mistä perunat saattoi noukkia  kahteen koriin. Toiseen tulivat pienet " puluperunat" ja toiseen  suuret syötävät perunat. Pulut höyrytettiin eläimille ruuaksi.

Lajittelija lajitteli viljasta pois rikkaruohot. Se oli mystinen laite, koska sinne ei koskaan pässyt  mukaan. Lajittelijassa usein peitattiin siemenvilja. Silloin siemenet eivät olleet geenimuunneltuja, joten  copyright niihin oli sillä, joka sattui ne juuri silloin omistamaan

Puimakoneen  toimintaperiaate on myös sangen selvä.

Puimakonetta pyörittävä maamoottori taas oli käsittämätön  kone, jonka toimintaperiaatteen ja metkut osasivat vain harvat ja valitut. Heitä nimitettiin kunniasanalla masinisti. Heistäkin monet tarvitsivat kirkkaan pullon, ennen kuin suostuivat maamoottorien kanssa seurustelemaan.

Itsesitoja tulee usein mieleen  monistuskoneen vieressä  kun yritän tietoa monistaa. Sekin kone osaa sitoa nipun yhteen niitillä, tehdä reikiä monistenippuun ja luovuttaa tuotteet  siististi tilaajalle.

Automaation jälkeinen koneäly tulee kuulemma mullistamaan lastemme maailman. Sellainen koneälyllä varustettu monistuskone  tarvitsee työn alussa vain  luokan opiskelijaluettelon. Sen luettelon mukaan  kone sitten  työstää jokaiselle opiskelijalle persoonallisen ja yksilöllisen  monistenipun  sen mukaan, kuinka tarvetta on.

Takarivin  Taunolle  tulee  nippu myrskyisellä järvellä  kastuneita  " kirkkoveneitä", Jaakolle tulee taas prosenttilaskuja ja Jussille kevarin kuvia. Antti on  innostunut traktoreista. Niiden kuvia on hänen monisteensä täynnä. Kurssin loputtua  monistuskone osaa tehdä jokaiselle myös tentin  sen mukaan, mitä kone on päättänyt  materiaalia asianomaiselle  kurssin aikana jakaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että minussa on taas kuumetta. Vilustutin itseni keskiviikon sateessa. Ei ole kovin tervettä, kun  eläkkeellä suunnittelen opetuksen järjestämistä.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Battery


Uutisvirrassa näyttää olevan jotain kiinnostavaa

Tämä on uutinen

Huomasin äsken, että  osa asiakkaista saattaa kesäloman aikana menehtyä  energiajuomiin ja syksyllä on pulpetteja tyhjinä. Asia ei  hankaloita logistisesti luokan uudelleen järjestämistä, sillä empiiristen kokemusten mukaan energiajuomia juovat  suurina määrinä takapenkin taunot. Syksyllä ei tarvitse enää luokan perille huudella

Energiajuomia juovat suurina määrinä myös ne opiskelijat, joiden  vanhemmat ovat siunanneet jälkikasvuaan  etunimillä, joiden  alkuperä on  vieraissa kulttuureissa. Kun nämä " Sebastian"  Käkriäiset,  " tino" Mäkiset,  " Robert" Pölläset ja  "kristopher" Miikkulaiset  sitten kittaavat suuria määriä ko. otsikossa esiintyviä juomia, seurauksena on  entistäkin suurempaa tyhmyyttä.

Olen nimittäin huomannut  40 vuoden aikana ja  noin 1200 opiskelijan otoksella sen asian, että nämä robertit ja tinot saavat keskimäärin noin yhden  numeron heikompia arvosanoja tenteissä kuin  nuo    " kalle" Mäkiset  ja " jussi" Niemiset. Tulos on kiistaton ja  hämmästyttävä.

Nyt kun liitämme tähän tupakoinnin,  roskaruuan ja  energiajuomat, voimme nähdä yhteiskunnallista polarisoitumista ja  jopa  uutisen tapaisia  toimia.

Energiajuomat  myös rikastuttavat yhteisöä. Olen nyt  keräillyt oppilaitoksen  luokkahuoneista ja roskiksista energiajuoma tölkkejä ja pulloja  noin kahden vuoden ajan. Olen palauttanut pakkaukset ja säästänyt panttirahat sijoitusyhtiön indeksirahastoon. Rahaa on nyt  kasassa sen verran, että voisin  ostaa katsastetun auton tai moottoripyörän. Ja nauttia  riippumattomuudesta. Alla joitakin  vaihtoehtoja, joita olen katsellut



tiistai 16. toukokuuta 2017

Pesäpuu itki




Räkättirastas ryhtyi rakentamaan pesää jälleen  pihakuuseen. Asiasta   oli  jo viime  keväänä luontokappaleen kanssa tiukat neuvottelut. Neuvottelutulos näyttää kuitenkin  olevat työmarkkinaneuvottelujen veroinen paperi, jolla rastaspariskunta  on talven aikana  pyyhkinyt persettään.

Pesäpuu  on noin 5 metriä keittiön ikkunasta. Sen etäisyys vakiintuneesta  grillauspaikastamme on noin kolme  metriä ja  erittäin vakiintuneesta pyykinkuivauspaikasta noin metri. Näillä argumenteille pärjäsimme  viime vuonna.

Nyt piti ottaa avuksi haravanvarsi.

Rastaan koti oli vasta vesikattovaiheessa, joten en syyllistynyt lapsenmurhaan. Ainoastaan  luonnonvastaiseen  tekoon. Itseasiassa siis luonnottomaan tekoon. Oloni on asiasta vähän nyt nuivea ja koen  moraalista krapulaa. Porttiteorian  mukaan  olen nyt etenemässä kohti  täydellistä julmuutta. Kesän koittaessa pyydystän jo täyttä päätä alueella kuseskelevia villikissoja. Ensi talvena  lähinaapurit pitävät  jo selvänä, että pyydän rusakoita ansalangoilla.

Menen fysikaaliseen hoitoon. Toivon, että fysiojumppari saa minusta  ilkeyden hierottua  irti ja saa minut taas  empaattiseksi ja siloiseksi. Menen  sen jälkeen testaamaan  tulosta työpaikalle, jossa työssäoppiva opiskelija  yrittää sopeutua  työlainsäädäntöön ja  luokkayhteiskunnan  työläistä hikeen ja väsymykseen alistavaan ilmapiiriin