Elämä on !

Elämässäni on takana merkillinen vuorokausi. Siihen sisältyi liian vähän unta, kohtuullisesti musiikkia, kohtuullisesti hyvää ruokaa, uusi tuttavuuksia, hyvää seuraa, älyllistä huulenheittoa, rouva Fischer ja paljon muuta. Olen vähän hämmentynyt ja samalla kertaa erittäin kiinnostunut. Viimeisen vuorokauden aikana elämä on muistuttanut ” Mies ja alaston ase” – elokuvan alkutraileria. Ja minusta tuntuu nyt, että olen Frank Drepin, joka mikrofoni auki - unohdettuna toimittaa asioitaan helkkarin ison julkisen konferenssin miestenhuoneessa.

Kerron mitä voin ja mitä uskallan.

Olin illalla Tampereella, nääs. Olin katsomassa Juice Leskisen elämästä kertovan musikaaliesityksen sikäli merkillisen mukavassa paikassa, että samassa paikassa syötiin ruokaa, juotiin kyytipoikia ja katsottiin ” teatteriesitystä”. Normaalisti ihmispoloinen joutuu tekemään ne eri paikoissa ja uhraamaan vaivaa ja aikaa siirtymisiin.

Juice oli upea. Pate M. ja Martti S. turhia kuriosiittejä. Jumala oli suvereeni, Pyhä Pietari pelle. Musiikki oli asiantuntijoiden mukaan hyvää ja asiallista, mutta ei täydellistä. Tillmannin paleltunut sävelkorva ei löytänyt yhtään isoa virhettä. Sanoitukset ja normaalit ruokajuomat saivat minut itkemään salaa pimeässä salissa. Elämä on tehnyt minusta vanhan melankolisen pierun.

Väliajalla oli lohdullista olla kohteena, kun saman yksikön, eri toimipisteen lehtori ja erikoisasiantuntija tulivat kädestä pitäen tervehtimään ja esittäytymään. Laskujeni mukaan olemme istuneet samassa lounaspöydässä ainakin 8 kertaa.

Edellä mainituista syistä uni jäi tietenkin vähäiseksi. Mutta minä olin kuitenkin haltijoissani. Oli mukava olla bussissa matkalla. Oli mukava olla tutussa seurassa. oli mukava olla vaan ja katso sitä hienoa pientä värinää, kun ihmiset pukeutuvat normaalista poiketen, tietävät olevansa mukana riitissä, juhlamenossa, jossain, joka karkottaa arjen meistä pois. Ehdottomasti nautin, vaikka jännitinkin kovasti.

Tänään sitten nuoriso hiipi huoneeseeni työmaalla. Olin otettuna ja lääpälläni. Nuorison piti tehdä hotellivarauksia Saksan maalle syyskuulle. Agentti oli hoitanut muuten kaikki kuntoon, mutta ladannut hommaan kuolemaa vakavamman ansan nuorille. Piti soittaa Saksaan ja varmistaa, mitä ” booking” maksu tarkoittaa, montako huonetta tarvitaan ja kuka allekirjoittaa varmistuksen.

Lyhyen saksan omaava lehtori unettoman yön jälkeen sai pintaansa välittömästi sopivan talvisotahien. Nyt on oiva mahdollisuus näyttää nuorisolle, mitä tarkoittaa kokemus. On sitä varmaan kielilaboratoriot ja kuullun ymmärtämiset nykyään käyty läpi, mutta taitaa silti nuorisolla ääni väristä.

Ja niin minä puhuin rouva Fischerin kanssa Freiburgin kaupunkiin. Ja sain hänet nauramaan. Sollen , vollen Hollmenkollen……. An, auf, hinter, uber vor …….. Tyylikkään kuuloinen rouva ehdotti, että koska hän ei osaa suomea, niin ehkä joku puolueeton kieli olisi hyvä…. english, perhaps…..

No, nykynuoret eivät ole saksasta kuulleetkaan. He luulivat, että teen syyskuulle treffejä rouva Fischerin kanssa. Kaikki päättyi lopulta onnellisesti. Minä allekirjoitin rouvan kanssa 1000 euron sitoumuksen ja skannasin sen hänelle. Wer nicht liebt wein weib und gesang, der bleibt ein narr sein lebens lang. En mene takuuseen kirjoitusasun kanssa.

Lounaan jälkeen sitten törmäsin ihmiseen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä kauan sitten, monta vuotta, päivittäin, mutta josta minulla on ollut toistaiseksi vain Sigmund Freudin lanseeraaman tiedostamattoman alueen havaintoja. Viimeksi olen hänet nähnyt 1960 - luvulla.

Nämä ovat taas niitä päiviä. Elämä on taatusti kehitetty näiden päivien tukivaijereiden varaan.

Eilisessä musikaalissa Juice kävi luontevaa keskustelua Jumalansa kanssa. Uudet ja oudot asiat olivat muutamalla sanalla selviä ja kirkkaita. Heillä synkkasi hyvin. Minua asia vähän hermostuttaa. En oikein tiedä, osaanko suhtautua näin mielenkiintoiseen elämään oikealla tavalla..... Elämä näyttää taas olevan suurin piirtein yhtä upean kiinnostavaa, kuin, että jos Hemingway olisi aamuyöstä herännyt henkiin ja lupautunut tekemään minusta novellin

Runsauden pula

Mieleni on ahdistunut ja selkäni kipeä. Sattuu siis sieluun ja selkään.

Kävin äänestämässä. Valinnanmahdollisuuksia oli kopissa runsaasti.

Vaalitoimitsijat olivat tohkeissaan. Kuorien liimat eivät oikein vieläkään tahtoneet pysyä kiinni. Tarjosivat jotain puikkoa.

Kysyin, saanko nuolla.

Sanoin toimitsijalle, että nyt tuli semmoinen numero piirrettyä, että olisi ikään kuin luontevaa nuolla kuori kiinni. Toimitsija oli asiansa tasalla, eikä sanonut minulle mitään.

Eipä hän minun sympatioistaan ja antipatioistaan mitään tiennyt. Eikä siitä, mitä minä lippuun piirsin.

Savanni nukahtaa iltapäivän aurinkoon. Hauki hei hoi ….. mahtaako tulla tämä kappale kannatusiltamissa ? Pitäisin kyllä vähän makaaberina, jos Ultra Bra laulaisi hauki-laulua ja pistäisi kansanjoukot polttamaan sytkäreitä aaltoina.

Minä sentään olen ollut saunomassa Jenni Haukion isoisän huvilalla. Hmm…. mitäs siitä sanotte.

Ja Mauri Pekkarinen on menossa laulamaan Avantin solistiksi.

Ja Jukka Vihriälä on istunut meidän olohuoneessa.

Jos käy niin, että Vihriälä tuomitaan syyttäjän vaatimuksesta ehdottomaan vankeuteen, se on sitten ensimmäinen ja viimeinen linnakundi, joka on meidän tuvassa istunut.

Eikä meillä ole ehdollisen kavereitakaan ollut koskaan kylässä. Suku on sen verran laillisuusmiehiä.

Toivottavasti tässä ei nyt äänestyksen jälkeen käy niin kuin Kyösti Kalliolle, joka rauhansopimuksen allekirjoitustilaisuuden jälkeen sanoi, että kuivettukoon tämä käsi, joka noin hirmuisen merkinnän on paperiin tehnyt.

Lapsellisia unia

Näin yöllä hassua unta. Olin neuvolassa tai jossain muussa semmoisessa paikassa, jossa tavallisesti vanhemmat kokoontuvat pikkulastensa kanssa. Minä en saa päähäni sitä, miksi minä olin siellä, mutta sen minä muistan, että lähes kaikki presidenttiehdokkaat olivat paikalla.

Soini oli vaimonsa kanssa tuonut oman nuorimmaisen lapsensa kannettavassa lastenistuimessa. Lapsi oli pirteä ja jokeltelevainen veijari. Soini sanoi lapsen olevan tytön. Tytär oli kasvoiltaan ilmetty isänsä, ja yhtä aurinkoisesti hän hymyili ja piti koko ajan ääntä.

Vuokko ja Paavo olivat saapuneet paikalle lapsen lapsensa kanssa. Pieni lapsi oli aivan kalju. Niinhän ne lapset tapaavat olla. Hänen silmänsä olivat isoisän nappisilmistä kopiot. Niitä sitten porukalla ihasteltiin.

Oli mukana Sauli ja Jennikin. Heidän pienokaisensa oli kiharatukkainen pikkuinen tyttö. Pienellä tytöllä oli siniset silmät ja sininen vauvanmekko päällään. Isä ja äiti kantoivat häntä sellaisessa näppärässä kantotuolissa.

Sari Essayah saapui paikalle myös pienen tytön kanssa. Tyttö oli vasta kuuden kuukauden, mutta hän käveli jo kipittäen. Essayah oli jotenkin asiasta vaivautunut, sillä ei hän halunnut toisten silmissä ylentää itseään. Hän sanoi, että tytär ei puhu vielä yhtään sanaa.

Odoteltiin siinä porukalla Lipposen pariskuntaa. Arhinmäkeä ei näkynyt missään. Eikä ruotsalaisten ehdokasta.

Sitten saapui Haavisto puolisonsa kanssa paikalle. Puoliso kantoi sylissään punottua niinikoria, joka oli pehmustettu valkoisella vanupeitteellä. Korin päällä oli kaunis sininen peite, jonka reunoja kehysti pitsisomistus.

Unessa oli melkoinen hässäkkä, kun kaikki tungeksimme sen korin ympärillä. Olin unessa jotenkin tasa-arvoinen muiden kanssa, vaikka minulla ei vauvaa ollutkaan. Eikä puolisoakaan mukana.

Haaviston puoliso raotti varovaisesti peitettä korin päältä. Meitä oli siinä monta kurkistelijaa. Ja monelta karkasi ihastunut huudahdus, kun näkymä koriin avautui. Korissa oli kuusi ihastuttavan söpöä mustavalkoista kissanpentua.

Ja siihen minä säpsähtäen yöllä heräsin kello kolme.

Tervetuloa lukijaksi Helmi Maaria Pisara. Toivottavasti viihdyt täällä. Ei täällä useinkaan ole kirjoituksia kummallisista unista. Yleensä täällä on kummallisia kirjoituksia tavallisista asioista.

Lyon ja ykkösen ylistys

Olen puuhastellut ruokaa. Tarkemmin sanoen tänään tein keittoa ja samalla hiellä sitten huomiseksi Lyonin pataa. Tunnelmaan pääsette yllä olevan valokuvan avulla. Se esittää Lyonin lentokenttärakennusta.

Tuon kirvesmiesporukan homma on sikäli ollut helppoa ja vaivatonta, että juuri ei ole tarvinnut vatupassia ja suoraa kulmaa käyttää. Lyonin pata ruokalajina ja keittiömestarin työnä rakentuu suurin piirtein samoin. Ruokalaji on sikäli kiitollinen valmistaa, että siihen tarvitaan 4 dl punaviiniä. Minä käytin epäortodoksisesti argentiinalaista Malbeciä. Tähdellistä ei ole punkun kotimaa, vaan se, että 0.35 dl jää kokin omaan käyttöön.

Malbecin lisäksi tein sen muunnelman ohjeisiin, että laitoin mukaan porkkanaviipaleita ja sipulit pilkoin, vaikka oikeaoppisesti olisi pitänyt etsiä pieniä ja söpöjä kokonaisia.

Tuoksu on keittiössä jo nyt huumaava.Se ehkä helpottaa erimielisyydessä, joka on syntynyt kokin ja toisen syöjän välillä. Olen uutta joululahja kaulaliinaa pitänyt joulusta asti uskollisesti. Olen ajan hengen mukaisesti opetellut solmimaan sen kaulaani samalla tavalla kuin ehdokas Haavisto ja Jari Sillanpää omat kaulaliinansa solmivat.

Mutta minä laitan ne kaulaliinan irtonaiset päät villaulsterin alle. Vaimoni taas väittää, että Haaviston ja Sillanpään tapaiset miehet tietävät, että ne kaulaliinan irtopäät kuuluu jättää seksikkäästi ulsterin ulkopuolelle.

Lähden kohta iltakävelylle, sillä illan ohjelmassa on 40-vuotispäivät.

Ensin pitää kuitenkin saada Lyonin pata ulos uunista. Sitten on hankittava itselleen sellainen suomalaiskansallinen juhliinlähtö habitus ja tunnelma, että matkalla vastaantulijat, kaulaliinan solmimistavasta huolimatta, viisaasti välttävät kakkosen ehdottelua. Minä nimittäin olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka kakkonen on siisti ja vähän mustanmakkaran - omaisesti brutaali tamperelaisittain, niin ykköskanava on ollut aina laadun tae, ainakin televisiossa.

Kieltoja

Tänään on sähköisen tiedonvälityksen kautta ihmisen lasta kohdannut kielto ja kieltoehdotus.

Ensiksikin työnantaja ilmoitti uutena kantanaan, että he kieltävät tupakan lisäksi tällä päivämäärällä myös sähkötupakat. Välittömästi heräsi kiinnostus, että mitähän ne sitten oikein ovat ? Niistä vissiin voi saada sähköiskun…… tai muuta vammaa ruumiilleen.

Päivi Räsänen taas on esittänyt toiveita siihen suuntaan, että viina pitäisi lentokoneesta hävittää kokonaan. Toivon, että asian suhteen ei tehtäisi kovin nopeita päätöksiä, sillä lähitulevaisuudessa sattuu olemaan allekirjoittaneella pari lentoreissua, enkä olen niitä tottunut juurikaan ilman GT –juomaa tekemään.

Ilmakiväärit ja jousipyssyt ehdittiin jo kieltämään eilen.

Uskon, että vain viikonloppu pelastaa meidät enemmiltä kielloilta.

Oppimisen virkistävä kokemus

Pääministeri Katainen on tänään todennut Talouselämä-lehdelle, että kuntia jää jäljelle noin 100. Toissapäivänä hän totesi, että kuntauudistus viedään loppuun ilman pakkoliitoksia, ministeri Urpilaisen kanssa yhteistyössä.

Viime viikolla Katainen kommentoi julkitullutta kuntakarttaa sanomalla, että hän ei tiedä koko kuntauudistuksesta mitään.

Me täällä periferiassa teemme aaltoja pääministerille. Hän on nopea poika oppimaan ja asioista selvää ottamaan. Ehkä nämä kuntakarttojen väritystehtävät ovatkin hänelle sopivia. Suuremmissa asioissa on ollut viime aikoina hänen kohdallaan havaittavissa hieman hitaampaa perehtymistä ja asioiden oivaltamista.

Jäämme pelolla odottelemaan, mihin kaikkeen hän vielä perehtyy tulevan viikonlopun ja viikon aikana.

Oletteko muuten huomanneet kaikissa Suomen poliittisissa puolueissa sellaisen asian, että kun nokkamiehet tempaistaan eläkkeelle, presidentiksi, Brysseliin taikka muualle pois parrasvaloista, jäljelle jää epämääräinen joukko kummallisia rivitoimijoita, joiden paimentamisessa organisaatioilla on suuri työ ja hätä. Sitä ongelmaa näyttää olevan kaikissa suurissa puolueissa.

Vuotuista ajantietoa

Heikin päivänä karhu kääntää kylkeään ja talven selkä taittuu. Niin sanoo Kustaa Vilkuna. No, me tiedämme, että tänään Sauli Niinistön kannatus taittui. Jos olisi kaiken lisäksi käynyt niin, että kovan suojasää olisi meitä hellinyt, kesällä olisi ollut edessä mukavaa ja lämpöistä aikaa sekä hurjasti satoa viljoista, perunoista, keräkaalista ja kannabiksesta.

Sen verran on viimaa ja pakkasta pitänyt, että siitä voidaan päätellä se, että kansaa palkitaan tulevana kesänä Sauli Niinistön avoimuudella ja aurinkoisuudella, jatkuvalla sateella ja ruton kalvamilla perunoilla. Luulen, että ainoa kasvi, joka tuottaa tulevana vuonna hyvää satoa, on sisällä kasvatettu hamppu. Semmoiselta näyttää tämä Heikin päivä. Tuulee ja on pakkasta. Ja karjanrehua pitäisi olla nyt puolet jäljellä. Kannattaa siis kaikkien kissan ja koiran sekä hamsterien omistajien käydä nyt marketista hakemaan varastoon lopputalven eväät lemmikeille.

Kotona on rauhatonta. Televisiossa Riikka Uosukainen matkii Tarmo Ropposta sillä antaumuksella, että jopa Paavo L. tuntuu hiljenevän. Olen tullut tänä vuonna allergiseksi politiikalle ja vaaliohjelmille. En ole edes yhtä minuuttia pystynyt katsomaan tuota ”jutustelua”. Liian hapokasta.

Keskityn siis ennustamaan ja vuotuista ajantietoa modifioimaan. Tuo karjanrehu-juttu on nykymaailmaan vähän sopimaton. Eikä se oikein moderniin työyhteisöönkään sovi. Vuotuinen ajantieto pitäisi uudistaa kokonaan, samalla tavalla kuin virsikirja ja raamattu uudistetaan tavan takaan. Niitähän sorvataan juuri sen verran, että vanhat ihmiset sanovat sanan menneen voimattomaksi ja pilalle, sekä virsien nuottien muuttuneen tuntemattomiksi ja rienaaviksi.

Pitäisi siis olla olemassa vuotuinen moderni ajantieto noin yleisesti valtakunnalle ja sitten erikseen vielä vaikkapa omalle työyhteisölle.

Modernissa vuotuisessa ajantiedossa olisi esimerkiksi semmoinen ennustus, että jos sydäntalvella on kovasti lämmintä ja lauhaa, niin että valtakunnassa sähkönkulutus alittaa 10 %:lla edellisvuoden kulutusmäärän, niin 40 päivän kuluttua siitä päivästä sähkönhinta nousee. Tai, että jos ilman lämpötila laskee syksyllä vuorokaudeksi alle nollan, niin siitä päivästä kolmen päivän kuluttua ensimmäistä pilkkijää naarataan. Tai, että jos sydäntalvella on kovasti kylmää, niin että edellisen vuoden sähkönkulutus ylitetään, niin siitä päivästä 40 päivän kuluttua sähkönhinta nousee.

Erittäin pätevä ja uskottava ennustus on myös se, että kun valtakuntaan saadaan aikaan tulopoliittinen kokonaisratkaisu, niin kolmen viikon päästä siitä päivästä AKT on sulkenut kaikki satamat.

Työyhteisön sisäistä vuotuista ajantieto- kirjaa vasta kehittelen. Tässä ei ole syytä siitä sen enempää kertoa, sillä ulkopuolisille se ei avaudu. Blogiani lukevat työtoverini taas olisivat epäilemättä kiitollisia, jos hanke kokonaan unohtuisi minulta.

Tervetuloa lukijaksi Paha Täti. Toivottavasti viihdyt täällä. Nyt talvella nämä jutut ovat olleet vähän mauttomia , kun on ollut kiireitä. Yritetään parantaa substanssia.