Tillman

Tillman

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Ja jälleen on perjantai....

On lähdettävä hämärään. On lähdettävä jälleen 4 päiväksi eläkkeelle. En lakkaa ihmettelemästä tätä autuuden tunnetta. Edessä on monta päivää  harrastustäyteistä elämää, jonka rytmin säätelee vuodenaika, väsymys, mielenkiinto taikka sattuma. Neljälle seuraavalle päivälle ei ole olemassa  lukujärjestystä, eikä  osaamistavoitteita.

Puhuin nuorisolle  kulttuurin tuntemuksesta. Varmuuden vuoksi pidin ensin diagnostisen  tutkimuksen  nuorten miesten  kulttuuri-nälästä ja asiakassuhteesta. Tulokset olivat odotetun kaltaisia, mutta eivät sentään kauhistuttavia.

Viime kalenterivuoden aikana 22 % vastaajista oli käynyt kirjastossa ja lainannut sieltä kirjan. Sama määrä, eli 22 % nuorista miehistä oli käynyt rock-konsertissa tai rockfestivaaleilla. En tiedä, oliko kyse samoista  viidestä opiskelijasta.

Yllättävää oli se, että 40 %  kertoi lukeneensa  viime vuoden aikana kaunokirjallisen teoksen. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että peruskoulun  viimeisenä vuonna joku  innokas peruskoulun äidinkielenopettaja  on  ajatellut tässä asiassa  kantaa kortensa kekoon. Yksi nuori mies kertoi lukeneensa vuoden aikana enemmän kuin 5 kaunokirjallista teosta. Se aiheutti luokassa heti  rankkaa sosiaalista ristipainetta henkilöllisyyden selvittämiseksi

Melkein 60 % vastaajista kertoi katsoneensa vuoden aikana enemmän kuin 10 elokuvaa. Niistä haluttiin keskustella ja  niitä olisi haluttu  katsella myös  Kulttuurin tuntemuksen - kurssilla. Esimerkkeinä mainitut elokuvat puistattivat minua suuresti jo nimien  perusteella.

Suuri ilonaiheeni oli se, että 43 prosenttia vastaajista ( siis 16 vuotiaista  nuorista miehistä)  oli  vuoden 2016 aikana käynyt  teatterissa katsomassa näytelmää. Joku oli käynyt jopa kaksi kertaa teatterissa. Jälleen kerran epäilen peruskoulun  vaikutusta asiaan, mutta  joka tapauksessa Nikke Pärmin sanoin voisi todeta:

Ei ollenkaan kriidillistä, ei ollenkaan.

Uskon, että aikuisväestökään ei pääse teatterin osalta paljoa  tuon 43 % yläpuolelle.

Ensi maanantaina  aloitan taas kyisen pellon kyntämisen. Nyt lähden eläkkeelle. Teille voin täällä asiasta revitellä. Työyhteisö on selvästi riemustani jo vaivautunut. Yritän  rauhoittua vähitellen ja ryhtyä asialliseksi.



keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Perjantai

Lehtorilla  on nyt sitten Kunnallisen Eläkevakuuttajan suosiollisella  myötävaikutuksella  perjantai. Kohta  nostetaan airot tuhoille ja lähdetään 4 päivän viikonlopulle. Ajatus tuntuu minusta syntiseltä. Sellainen  toimettomuus johtaa kadotukseen, sanoisi Saimi-mummuni.

Myös vaimoni on asiasta varoitellut.

Tämmöinen peruslaiska harmaahapsi tuskin nyt kuitenkaan  intoutuu suuriin synteihin. Luulen, että prohtikkaat  ja olut ovat  edelleen ne suurimmat himon kohteet. Ja uudet harrastukset.. Niihin joutilas mieli saattaa intoutua  hyvinkin. Kunhan ei ole  kyse urheilusta. Raviurheilua ei lueta urheiluksi. Sitä ihminen voi  huolista vapaana seurata.

Eläkkeellä olevalla Alkon myyjällä on 500 VHS- kasettia täynnä mustavalkoisia suomalaisia  elokuvia. Siinä on jo jotain hohtoa. Mies on kaiken lisäksi raivoraitis elämäntavoiltaan. Kyse ei siis ole kulttuurin homologiasta, jossa  yksilön työelämä ja harrastukset muistuttavat toisiaan.

Itselleni olen  suunnitellut pitsinnypläystä raumalaiseen tyyliin nypläystyynyllä ja sorvatuilla nypylöillä..  Osaan jo muutamia lyöntejä. Siihen harrastukseen kun yhdistää oluen  valmistuksen , kiviaidan teon ja John Wayne - elokuvien katselun, paletti  on kutakuinkin kasassa. Vähän  keittiöharrastuksia, jotta  ruokaa on talossa tarjolla ja tietenkin  runsaasti prohtikkoita mausteeksi.

Mikä on prohtikas?

No se on Saimi-mummun luokittelun mukaan joku ajanvietteeksi  painettu  kirjallinen  tuote, jonka  lukeminen tuottaa vahinkoa ja  kadotusta ihmispoloiselle. Näitä olivat kaikki kirjat ( pois lukien katekismus, virsikirja ja Raamattu), kaikki lehdet( pois lukien Kokemäellä ilmestyvä LALLI ) sekä kaikki aikakauslehdet ja iltapäivälehdet.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Musta laatikko




Sipilä- tapauksen yhteydessä ryvettynyt Yleisradio  jakoi aamutuimaan  flunssaiselle lehtorille  Huxley -tyyppisen dystopia-uutisen. On kehitetty autoihin sopiva mustalaatikko, joka kerää käyttäytymis -dataa ja tietenkin myös paikkatieto-dataa  autoilijasta. Tähän saakka semmoista  dataa on kerätty lähinnä ajokoirien  työskentelystä. On ollut  huojentavaa koiranomistajalle  se tieto, mistä voi noutaa väsyneen koiran/ susien raateleman koiran.

Nyt nämä pikkuisen tupakkiaskin  kokoiset  laitteet tekevät sen ihmiselle. Näissä on myös  sisäänrakennettu SIM- korttipaikka, joten  ne tiedot  singahtavat maailmaan ääriin ja kenties vaikuttavat  välillisesti Surinamin seuraavien presidentinvaalien tuloksiin.

Naapurikunnassa elelevä epäluuloinen  kaveri kertoi käyttävänsä  koirapantaa vaimonsa seuraamiseen. Tekniikka siis on  jo käytössä   syvissä metsissä, eikä tässä olekaan kyse mistään kaupunkilaisten uudesta keksinnöstä. Sitä paitsi, uskokaa tai älkää, lehtorin käyttämien virka-autojen kojetaulussa on tämmöinen samanmoinen  laatikko. Se piirtää työnantajalle  sinistä viivaa sen mukaan, kun lehtori työmatkalla  etenee. Poikkeamiset yksityisasioille( pissaaminen, vaimolle korvatulppien osto apteekista, Alkossa käynti)  piirtyvät  noin 5 metrin tarkkuudella, joten työnantajalla on selvä  kuva siitäkin, juoko alainen valkkaria vai Jallua.

Uljas uusi maailma on siis täällä läsnä nyt ja iäti. Tällä mustalla mötikällä on mukava toteuttaa myös autoilun verotusasiat. Uskoisin, että kilometrit saadaan  tarkasti talteen ja verolappu kotiin toimitettua, ellei  postilaitos ole romahtanut sitä ennen.

Kirjoittajan työmaalla on ollut havaittavissa  näistä laatikoista sellainen piirre, että monet  viranhaltijat nykyään mieluusti käyttävät omaa autoa ilman  kilometrikorvausta mieluummin kuin  työnantajan  kulkuvälineitä.

Selvyyden vuoksi totean  vielä näin lopuksi, että allekirjoittanut maksaa kiltisti kaikki säädetyt verot, nyt ja tulevaisuudessa, mutta suhtaudun karsaasti tuollaisen paikkatiedon keräämiseen. Jos sitä tietoa  on kerättävä, niin kerätään sitten Ford- merkkisistä  henkilöautoista. Huxleyn kirjassa tämän automerkin palvonta oli kehittynyt uskonnoksi dystopian keskeiseksi teemaksi.

Ja lopuksi tältä paikalta.

Tiesittekö, että fordismin ylipapin nimi  oli herra Monde. Sittemmin automerkki katsoi, että tästähän saa sievästi uuden malli-nimen.










lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi Aika



Otsikossa ei ole kyse  edesmenneestä raumalaisesta demari lehdestä vaan lehtorin  uuden vuoden lupauksesta.

Lupaan  olla vastedes menemättä töihin  torstaisin ja perjantaisin. Lupaan myös kirjoittaa tänne  vähän useammin. Lupaan aloittaa uuden ajan. Ensitöikseni  tuhosin  huomenna happanevat  kulttuurisetelit konsertti- ja teatterilippuihin. Nyt  on   luvassa mailmankuulua sopraanomusiikkia, turkulaista teatteria ja ranskalaista  söpö-laulantaa.

Tässä maistiaisia tulevasta. Hyvää uutta vuotta  myös teille, lukijani !!!!