Tillman

Tillman

tiistai 25. helmikuuta 2014

Trakäs dianas - hullut päivät


Kisakrapula näyttää iskeneen ihmisiin. Muihinkin  kuin ministeri Arhinmäkeen. Intoilijat ovat  kaivautuneet koloihinsa ja  potevat  suurtapahtuma-krapulaa. Joku sellainen, jota on odotettu  kuin kuuta nousemaan, on nyt sitten äkkiä lopullisesti ohi. Seuraavan kerran joulupukki tulee vasta  seuraavalla kerralla. No, urheiluministerin, ja muidenkaan ei kannata menettä toivorikkauttaan. Kyllä  rätei ja lumpui  ja urheilukilpailuja piisaa.
Eilen vaimoni  ryntäsi Ihamuotilan johtaman  organisaation  alennusmyyntiin  ajatuksella, että tästä maasta  loppuu raitapaidat aamupäivän aikana. Yritin  häntä tyynnytellä ja vakuutella, että ei lopu. Marimekon ylihinnoilteltu vaate ja  ylioppilaslakit eivät  lopu koskaan.  Leipä voi loppua ja turve suosta.
Tänään hallitus ja oppositio  keskustelevat  siitä, loppuuko raha valtakunnasta, kun sitä niin surutta sihvelöidään joka paikkaan. Arvaan, että taas kerran julkinen sektori saa kantaa kaiken syyn. Vain yksityislääkärit ja K-kauppiaat ovat synnittömiä ja he voivat  aloittaa  kivien heittelyn välittömästi, kun urheiluministeri Arhinmäki   katsoo kellostaan aloitushetken ja  huutaa  VALMIINA, PAIKOILLANNE, HEP ! Proletariaatti voi silmä tarkkana siinä seurata  kellonsa viisareiden kulkua ja samalla  katsoa, kuinka  köyhää kansaa kuritetaan kun säästetään.
Taidan illalla  ottaa arhinmäet ja nukahtaa  kaljalasi kädessä kirjastohuoneen  TESSA-maton  päälle.  Niin puuduttavalta tämä vuosiloman alku taas  kerran tuntuu.  Sen jälkeen ei kyllä enää olisi puuduttavaa tämä loma. Olisi  tosin melkoisen hiljaista lomaa tiedossa.
Ei voi hiihtää....  ei voi retkiluistella.... ei voi lasketella,..... ei voi lumilautailla........,  ei voi  mitään tehdä. No, en minä ole koskaan  tehnyt  aikaisemmikaan  mitään noista luetelluista, joten  leikki sikseen, nyt on  oikeastaan Tillmannin  ihanne talviloma. Ei voi tehdä mitään. Voi vain olla.  Voi kirjoittaa, voi järjestellä olutalusta - kokoelmaa, voi pitää radioyhteyksiä, voi  järjestellä postimerkkikokoelmaa, voi lukea kirjoja ja voi laittaa upeaa ruokaa.
(Kirjoittaja tuntee  henkilökohtaisesti yhden vasemmistoliittolaisen.  Kirjoittaja ei ole omistanut rannekelloa 16  vuoteen )

maanantai 24. helmikuuta 2014

Vihreät saappaat


Tunsin kerran  naisen, jolla oli vihreät saappaat. Vihreät pitkät saappaat, jotka ulottuivat  jopa yli hänen polviensa.  Ne olivat  saappaan ja kahluusaappaan  risteytykset.
Hän tarvitsi niitä, sillä hän joutui  siihen aikaan  omassa elämässään kahlaamaan monemoisessa  paskassa. Luulen, että ihmiset  aika usein   ilmentävät pukeutumisellaan henkistä tilaansa ja elämänsä koukeroita.
Tämä nainen käytti usein lyhyitä keltaisia  minihameita. Yhdistelmä oli vähän kummallinen, hätkähdyttävä  ja joskus  jopa oksettava. Me miehet koimme sen jotenkin pelottavaksi. Nainen käytti  värejä kuin eläin;  saalistavat pedot piti saattaa hämmennykseen ja  säikähtäneinä siirtymään helpompien saaliiden  perään.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Vielä hetki

Vielä on odotettava hetki. Vielä on odotettava  päättäjäiset ja sen jälkeen elämä taas  soljuu  uomiinsa ja rauhoittuu. Sen jälkeen asiat alkavat  luistamaan, sillä  massat asettuvat omiin  tehtäviinsä ja alkaa arki urheilun jälkeen. On mahdollista suunnitella tapahtumia ja kokouksia ja  palavereita. On mahdollista  keskustella kirjallisuudesta  ja vertailla  lastenlasten kehitystä. On mahdollisuus keskustella naisista ( miehistä).
En katsonut urheilua  päättymässä  olleiden kisojen aikana  minuuttiakaan. En minä yleensäkään katso urheilua juuri koskaan. Suurten kisojen aikana  jätän sen vähänkin katsomatta. Olen aina ollut vähän erilainen nuori, eikä se tauti ole minusta  pois lähtenyt. Mitä hurjemmin massat hurahtavat  yksittäiseen ilmiöön,  sen vastenmielisemmäksi se minulle tulee.
Minä yleensä hurahdan  asioihin vasta sitten, kun  suuret joukot ovat ne  asiat jättäneet rauhaan. Kun ne asiat ovat menneet  pois muodista ja niiden harrastaminen on halpaa ja  tavanomaista.
En minä tyystin elä kilpailuyhteiskunnan ulkopuolella. Kun tänään  kansakunta katsoi jääkiekon loppuottelua, minä  kilpailin REF - kilpailussa  tuolla radioaalloilla. Kilpailun  tuoksinassa  pidin yhteyden  ranskalaiseen Nathalie - leidiin.  Yhteyden päättyessä hän  toivotteli minulle " 88". Se tarkoittaa suurin piirtein  samaa kuin : "kisses and hugs " !.  Se tuntui  hurjan mukavalta. En ole siis  täysin immuuni  kilpakenttien  kiihkolle  ja tunteille.
Kasi kasi muuten on vähän arveluttava lyhenne. Älkää käyttäkö sitä siviilissä, älkää myöskään urheilukilpailuissa. Sen lyhenteen esittäminen saattaan rikkoa kansainvälisessä konfarenssissa jään sen verran tehokkaasti,  että olette kaulaanne myöten  nesteessä.
Kirjain  H on englantilaisissa aakkosissa   kahdeksas kirjain alusta lukien. Äärikoikeistolaisessa slangissa  88 -tervehdys tarkoittaa  HH,  mikä taas asiantuntijalle tarkoittaa Heil Hitler !
Ihmispoloisen  on siis oltava alati  varuillaan. Radioamatööriurheilukin  saattaa aiheuttaa  suuria vammoja ja vahinkoa , ellei  yksilö alati ole varpaillaan ja  suhtaudu tähän suureen nationalismin  myrkyttämään leikkiin skeptisesti ja  varovaisuudella. Jos urheilusta poistettaisiin kansallisuustunnukset, minäkin ehkä harkitsisin suoritusten seuraamista. Tällä hetkellä urheilu on sodankäynnin sublimointia sivistyneesti. Tällä hetkellä urheilun avulla hallitaan  suuria massoja ja ohjataan  toimintaa järjestäytyneen  yhteiskunnan  osaksi niin, että  jos vaikka  ei suuria  voittoja synnykkään, niin ainakin haittoja on  säädelty pienemmiksi.
( Kirjoittajalla on kaksi alpakkalusikkaa kansakoulun hiihtokilpailusta  1960 -luvulta. Kirjoittaja ei kuulu urheiluseuroihin. )

perjantai 21. helmikuuta 2014

Hajota

Tuli yöllä sähköpostia  kello 02.37.  Postin jakeluna  oli koko koulutuskuntayhtymä. Lähettäjänä oli  lehtori, joka oli " hajonnut " totaalisesti. Hän oli  hakenut  sisäisessä haussa erikoistehtävää, mutta  häntä ei oltu valittu siihen. Paikka oli ilmeisesti  laitettu uudelleen  hakuun. Lehtori oli sitkeästi edelleen hakenut paikkaa, sillä seurauksella, että kun jostain  koulutuskuntayhtymän ulkopuolelta oli   uuteen jatkohakuun  löydetty  joku hakija, tämä  ulkopuolinen hakija oli sitten valittu ja tämä   lehtori hajonnut.
Kirjeessään  hän kielsi alkoholin osuuden  hajoamiseen ja yölliseen kirjoittelemiseen. Tekstin perusteella veikkaan, että  se on totta. Kännivihassa kärki on  tylsää ja jankkaavaa. Selvän miehen  avautuminen  laittaa lukijan  selkäpii värisemään ja miettimään, onko todella " no hard feelings" -vakuuttelu vakuuttavaa ja  tyhjentävää.
Sotaväessä nykyään ilmeisesti  käytetään  aika laajasti tätä  verbiä  tarkoittamaan sellaista  tilannetta, jossa asianomainen  ei  enää hallitse tekemisiään ja avautuu. Avautua - verbi on myös tälläinen  uusiomerkityksen saanut  teonsana, jonka alkuperäinen merkitys on  hyvinkin konkreettinen, mutta jonka  uusiomerkitys on henkilöstöhallinnollinen älämölö.
Blogimaailmassakin  ihmiset  " hajoavat" ja " avautuvat". He siis hermostuvat  ja  tekevät sellaisia asioita, joita he eivät normaalisti tekisi, ja jotka saattavat olla myöhemmin heille kiusallisia. He reagoivat silloin, kun olisi hyvä  miettiä minuutti. Heitä varten blogimaailmaan  laitetaan suosittujen  blogien  turvaksi seriffit ja  blogipoliisit. Suosittujen radioamatööriasemien  turvaksi kovissa pile-up tilanteissa laitetaan   eetteripoliisit valvomaan  radioavaruutta  aseman ympärillä.  Yksi työkaverini oli  " siviilipoliisi" . Hän  soitteli tienpäältä poliisille ja ilmoitteli ylinopeuksista ja muista ajorikkeistä virkavallalle ja  ja halusi  aina välittömästi  oikeiat poliisit hänen osoittamaansa  kohteeseen.
Sen tapainen  järjestelmä olisi  hyvä myös työelämässä. Jokaisella työpaikalla olisi   järjestelmässä  mielipide-luottamusmies, ukkosenjohdatin,  sijaissyyllinen, jonka juttusille voisi mennä ja jonka  toimistossa voisi hajota kunnolla.Voisi avautua, mutta mitään ei sitten sen jälkeen  tapahtuisi. Ukkosenjohdatin laittaisi palaverimuistiinpanot  muistitikulle, lupaisi hoitaa asiat, mutta viis veisaisi  koko  jutusta ja deletoisi  tiedostot tikulta. Jos avautuja  asiasta hermostuisi, ukkosenjohdatin  ryhtyisi syyllistämään  valittajaa oikein kunnolla Olisi siis  estraadi avautua, mutta organisaatio olisi suojassa. Laatujärjestelmän  balanced score card   heittäisi  suoja-aidat  avautujaa ja riehujaa vastaan.
Kokoukset ja palaverit eivät  päättyisi  tarkentaviin kysymyksiin ja evaluointeihin vaan  tummaan ja synkkään mykkyyteen. Kunnes lopulta joku päättää hajota.