HIKKAJ in memoriam

 Olen ollut pois täältä blogimaailmasta pari vuotta. Olen  elänyt  omaa elämää ja naamakirja-elämää. Kun palasin tänne  viikko sitten, huomasin  kauhukseni, että  pitkäaikainen ystäväni Hikkaj oli poistunut lopullisesti  blogimaailmasta.

Vähänkö olen surullinen.

Vuosi sitten syyskuussa äitini nukkui pois. Viime tammikuussa pikkuveljeni nukkui pois. Ja muitakin on poistunut. Kohta on semmoinen  syyntakeeton olo, että mikä se erivapaus minulla täällä enää on saapastella.

Hikkaj oli myös erkkaope kaiken muun hienon asian lisäksi. Se meitä yhdisti. Minäkin olin muutaman vuoden ennen eläkepäätöstä erkkaope. Ollaan Hikkaj:n kanssa tavallaan sotakavereita. Ollaan oltu kovissa paikoissa ja selvitty. Nykyään bensapumpulla entiset asiakkaat ajavat  50 000 euron avolavalla viereen, nostavat kättä lippaan kahdella sormella ja puhuttelevat etunimeltä. Etupenkillä on  kuvankaunis blondi raskaana viimeisillään ja  poika kertoo , että rintamamiestalo on ostettu ja lastensänkyä lähdetään hakemaan. Lavalla on Ponsse-Moton polttoainesäiliö .

Tuo blondi on onnistunut siinä paljolti, johon me ei HikkaJ:n kanssa aina ehditty. Ei huuda enää kundi vittua  opettajalle. Ja vahtii silmä pitkällä kaveria, joka kasvaa blondin mahassa. Ja jos se on tyttö,  tuo erkkakaveri  pitää kolmet varpajaiset.

Kuvituskuvassa on eväsmakkarani   viimeisen työvuoteni keväältä. Sällit olivat menneet repulleni, järsineet eväsmakkaran  pienemmäksi ja tunkeneet sen minun  juomapullooni. Oltiin maastossa ja lämpöä oli plus 27. Silloin oli suuri apu Saimi mummun opetuksesta, jonka mukaan eipidä päästää sisällä peuhaavaa " vanhaa aatamia"  vapaalle, vaan  pidettävä itsensä ihmisenä.

Me nähdään sitten Hikka... Minä vielä täällä  pyristelen, mutta kohta nähdään. Älä kirjoita Pietarista ja ISÄ taivaallisesta  kovin  pirullisesti.  Ihan niin vain, että ne nauravat ja toteavat, että hyvä oli tämä kaveri, kun maan päällä jo iloa toi ihmisille ja nyt vielä täällä kirkkaudessa.

Ikävä minun on sinua Hikka !