LUKKO

 Eilisen postauksen jälkeen on esiintynyt  kiinnostusta siihen asiaan, että minä osasin tehdä vuonna 1974 pimeässä  jotain 30 sekunnissa, mutta nykyään siihen minulta kuluu aikaa 25 minuuttia.

Nuotitan  mielikuvituksenne rallia   järkevillä  nuoteilla. 

Silloin piti reppu päässä. sokkona pimeydessä,  purkaa  pystykorva- kiväärin lukko  ja koota se. Huiput tekivät sen  18 sekuntiin. Minulta kului  aina se puoli minuuttia. Vihollinen ehti siinä ajassa pimeyden turvin jo piikkilangoille ja pystykorvani oli yhä ilman lukkoa ja viittä puupää- harjoituspatruunaa.

No, kun palveluskelpoisuuteni oli B 1, jouduin 6 kuukaudeksi YK- komentotoimistoon 6 naisen  komennettavaksi ja ohjailtavaksi.  Siinä työssä aseen huolto ja laukaisu olivat toisarvoisen tärkeitä taitoja.  Tärkeintä oli tuoda rouville postireissulla  kauppatarvikkeita, käydä heidän kanssaan elokuvissa ja harjoitella tulevaa sotaa varten. Meidät rintamapalvelukseen kelpaamattomat esikuntalähetit oli  tarkoitettu  ensimmäiseltä kelpoisuudeltaan huollon apumiehiksi ja toiselta kelpoisuudelta kotirintaman siemenpuiksi. Armeja antoi hyvät opit  molempiin tehtäviin.

Eilen  purin ja  puhdistin ja kasasin Moshin- Nagant kiväärin lukon, joka on varmistinta  lukuun ottamatta identtinen tuon pystykorvan lukon kanssa. Selkärankaan oli painunut hyvin Niinisalon  tykistöopit. Osaisin ehkä vielä Lahti-Salorannankin purkaa . En yritä uusia Suomen ennätyksiä sarjassa 71 vuotta tässä lajissa. Olin kumminkin  itseeni edelleen hyvin tyytyväinen, sillä jos aseessani on  hiekkaa ja vihollinen  rynnäköi 3 kilometrin päästä, ehdin vielä hyvin purkaa ja puhdistaa lukon kivääristä, jolla on Talvipalatsikin  Pietarissa vallattu