Kävimme haudoilla. Mukana oli kanervia, kynttilöitä ja lyhty. Hautausmaan koleuteen olimme varautuneet runsaalla vaatetuksella ja kuluneilla kesärenkailla. On se aika, jolloin auton omistaja joutuu miettimään renkaanvaihtojonoon laittautumista. Tai sitten ajosta luopumista. tai ajokortin uusimista.
Kuvassa oleva rengas on lehmän juottokuppi 1960 - luvulta. Navetasta ei ole juuri muuta jäljellä. Kupista juonut lehmä on ollut palapaistina yli 50 vuotta. Palapaistin syönytkin saattaa olla jo hautausmaalla jonkun kanervaa odottamassa.
Lutherin opin mukainen muistaminen on kanerva, kynttilä tai kukka. Jotenkin haudalle viemiseksi sopisi paremminkin jakoavain, rakas kännykkä, mielikirja valettuna läpinäkyvään muoviin taikka sitten vain lempilehmän juomakuppi tai kahleet. Escort Meksikon avaimetkin olisivat jotain, joka kertoisi vainajasta jotain persoonallista.
Sekopäisen päreen funktio on kahdessa asiassa. Kun on diasporavuodet ollut Naamakirjassa, paluu takaisin blogimaailmaan on vähän kova. Täällä on parempi olla looginen ja sisällöllinen. Täällä ei riitä se, että kertoo mitä söi aamiaiseksi. Toinen syy on se, että Lähi-Idässä uskonnot rähjäävät toisilleen kunnolla ja verisesti. Uutisvirta saa minutkin sekaiseksi, kun mietin hautausmaakäyntiämme.
Kuva on oma. Itse otettu ja itse kehitetty.
2 kommenttia:
Tillikka
Olet palannut elävien kirjoihin - vaikka haudalla kävitkin.
Brav-oo!
Taas yritetään. Eläkeläiskiireet vain häiritsevät. Mutta taas mennään. Kirjaimet ovat edelleen kovin houkuttelevia, ja kun niitä laittaa perätysten, joskus pääsee itseltäkin oikein kummastelu, että tuommoistako siitä taas tällä kertaa tuli.
Yritetään taas
Tillikka
Lähetä kommentti