Olen kotiutunut Pohjois-Savo - turneelta. Sellainen on vähän voimille käypää, sillä savolainen mälkätys tangeeraa aika hyvin raumalaisen jaarituksen kanssa. Opettajahommissa olen opetellut auttavasti puhumaan kirjakieltä. Minua kuitenkin hivelee ajatus siitä, että Kuopion torilla ottaisin mittaa savolaiseläkeläisestä omalla murteellani.
Lapsenlapset pelaavat KUPS - junnujalkapalloa.. Muikut tuntuvat rakkailta kaloilta ja ennen kaikkea, Kuopion Prismassa kun katsoo myyjäneitokaista 30 metrin päästä silmiin, niin irtoaa heti hyvän päivän toivotus.
Ehkä muutan Savoon, kun tulen vanhaksi. Nyt, 69- vuotiaana en ole vielä vanha. Voin sietää pohjalaisuutta hyvin, eikä edes verinaarmua tule. Satakuntaan ei suostu vaimo muuttamaan. Portugalissa olisi paikka valmiina, mutta odotamme todellista tulimyrskyä itärajalta, ennen kuin sen mahdollisuuden tuhlaamme. Ehkä unelmoimme Kuopiosta, Suomen portugalista.
Kuten lukijat huomaavat, olen väsynyt. Harjoittelen irrottelemista. Juuri tilattiin minulta teksti kirjaan, jonka päähenkilö on kuollut jo 1976. Siitä voi päätellä, että jos en vaikka olekaan vanha, niin saatan olla seniori. Seniori, joka kulkee sumussa ja ihmettelee jokaista uutta päivää, joka aina 5 minuuttia aikaisemmin alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti