Tänään on Viljon nimipäivä. Isoisäni oli Viljo . Oikeastaan hän oli Kustaa Viljo, mutta hän käytti toista nimeään. Vein äsken hautausmaalle kynttilän hänen muistokseen. Hän ei koskaan ketään vainonnut, mutta joutui kahteen sotaan puolustamaan Suomea, joten tavallaan hänkin oli vainojen uhri. Ainakin henkisesti
Vähältä piti, ettei hän joutunut kolmanteenkin sotaan. Hän nimittäin syntyi 1901 ja oli reipas 15 - vuotias, kun hän pääsi linnoitustöihin venäläisten palkkalistoille vuonna 1916. Säästäväinen kaveri kun oli, hän kykeni hankkimaan tienesteillään polkupyörän, jonka hankinta-arvo oli siihen aikaan aika suuri.
Vuoden 1917 lopulla sitten kylän pojat tulivat noutamaan Viljoa punaiseen kaartiin. Satakunnassa ei sinä vuonna muunväristä kaartia ollutkaan. Viljo oli arvannut poikien metkut ja ehdottomasti oli kieltäytynyt semmoiseen porukkaan lähtevänsä. Varmuuden vuoksi hän oli hajoittanut pyöränsä osiin ja sullonut kaikki osat isoon viljasäkkiin. Se ei kuitenkaan ollut estänyt takavarikkoa, sillä tuohtuneet nuoret miehet olivat sanoneet Viljolle, että tuo sun pyöräsi me ainakin sotaan viedään.
Viljo kertoi, että pyörää ei koskaan kapinasta takaisin tullut. Ja aika harva niistä pojistakaan tuli takaisin elävänä..
Kuvassa on Kuopion kaupungin kaupunkipyörä. Sopii toivoa, että se ei koskaan joudu sotatöihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti