Kalistelua vuosi ennen H- hetkeä

 

Syyskuun  9. päivän sanomalehti ILKKA  sisälsi  vuonna 1938  mm. ilmoituksen siitä, että sähköä säännöstellään  monin paikoin  Laihian Sähkön   kuluttaja-alueilla. Muutoin sitten  kyseisen päivän lehti sisälsi huomattavan  paljon eurooppalaista sodankalsketta. Keskustelu Ahvenanmaan militarisoimisesta  kävi vilkkaana. Samoin saksalaisten sudettialueiden tilanteesta  keskusteltiin, mutta oltiin paljolti  sitä mieltä,  että jos ne nyt sitten annetaan Saksalle, niin säästetään 10 miljoonaa  kuolonuhria ja kaikki voi vielä hyväksi muuttua.  

Lehteä lukiessa huomaa yhtäläisyyden  omaan aikaamme. Kalisteltu on aikoinaan ja kalistellaan nykyäänkin 

Kauneuden kaanon, eli sumuisia ajatuksia

 Miss Suomeksi kruunattu Sarah Dzafce arvostaa suuresti monikulttuurista taustaansa. Ja hyvä niin. Me kaikki jollain tavoin olemme sidoksissa menneisyyteen, esi-isiimme ja  heidän kulttuuritaustaansa.

Minä olen satakuntalainen, suhteellisen  valkoihoinen ja usein  varsin mäntti ja juntti. 

Todellisuudessa Isäni isän sukujuuret ovat 12 sukupolven päässä Varsinais-Suomessa. Omituinen juttu. Isäni äidin sukujuuret ovat Belgian ja Ranskan  rajalla, Valloniassa. Minäkin kuulun  yhdistykseen, jonka nimi on Suomen Vallonit. 

Äitini isän sukujuuret ovat Karjalan kannaksella ja äitini äidin sukujuuret Baltiassa, Liivinmaalla ja ilmeisesti alun perin jossain Itä- Preussin ja Puolan rajoilla. Ei voi tietää. Mutta  geeniperimästäni noin 15 prosenttia tulee sieltä päin.

Vaimoni sukujuuret ovat Belgiassa myös. Ja vieläkin kauempana. Portugalissa lienee hänen sukuaan edelleen. Uskonpuhdistaja Martti Lutherkin on vaimon  verisukua.

Ja Jussi Halla-aho

Ketä me olemme ja mistä tulemme? Monille  vastaus on yllätyksellinen. Monille se on taas puuduttava ja kauhistuttava. Jokaisen ihmisen suvussa ja geeneissä pesii Pandoran lipas. Voi tulla kauneutta, murhaamista tai sotasankareita. 

Minua kiinnostaa uuden missin  luonne ja kyky käsitellä kauneutensa vuoksi eteen tulevia seikkoja. Media saattaa odottaa  häneltä yhtä,  läheiset toista ja joku älykääpiö kolmatta asiaa. Laajat nationalistiset voimat ovat jo kauhistuneet missin vieraskielistä nimeä ja taustaa.  Sellainen on oikeastaan iloinen asia, sillä kaiken tämän keskisarjalaisuuden keskellä  jokainen älämölö saa meidät muut ryhdistäytymään.  Voimme liittyä  kuoroon,  mutta  Luoja meitä auttakoon,  valitkaamme sanamme viisaasti. 

Eli kysymys yksi. Mikä saa ihmisen osallistumaan  kauneuskilpailuun? 

Kysymys kaksi: Pitäisikö  misseille sorvata suomalaiset nimet, jotta  peräkamarinpojat eivät  menettäisi yöuniaan?  Liisa Mäkinen.... Ensimmäinen  perintöprinsessa Kaija Laukkarinen,  toinen  apumissi sitten vaikka  Kirsti Kosola ja kolmas vara vaikka  Fanni Luukkonen. Fanni voisi  kansainvälisissä kisoissa käyttää seksikkäämpää nimeä Fanny.  Ja kun menestystä tulisi , Juha-Matin Fanny Fanny  - kappale soisi YLE:n uutisten päälähetyksen päätteeksi. 

Onkohan  lääkkeet jääneet ottamatta? Teksti on jotenkin karkailevaa nyt.  Syy voi olla myös se, että olin koko päivän  ampumaradalla kurittamassa pahvihirveä ja laittamassa  kalustoa kuntoon. Hirviporukassa on  muutama missiluokan  nainen  mukana. Pitää harjoitella. 

Joulua kohti mennään

 Kaupunkimme liike-elämä on saanut virkistävän piristysruiskeen. Entisen pankin tiloihin on muuttanut liike, joka myy patsaita. Valikoimissa on paljon valinnan varaa. Jos et pidä yksisarvisesta, voi aina ostaa milonvenus- tyyppisen naisvartalon. Tai miten olisi, puolitoistametrinen posliinitiikeri  istumaan  olohuoneen nurkassa isoäidin kutoman raanun vieressä

Puutarhatontut ovat valikoiman  monikäyttöinen helmi. Näitä voi viedä tuliaisiksi  kesämökeille. Näistä saa myös upeita diaraamoja ja tilannenäytelmiä. Joulun seimiasetelman sijaan he, jotka eivät  siitä juhlasta välitä, voivat juhlistaa vuoden pimeintä aikaa asetelmalla, jossa  puolialaston naistonttu ( D-kuppi) tekee itseään tykö miestontulle ( 12 tuumaa) ja keskellä sika miettii, että tässä seurassa minulla ei ole mitään hävettävää.

Kaupunkimme  jääkirkasta syöksyrataa kuvaa hyvin se, että pankin jälkeen tiloissa oli kirpputori, joka ei oikein  liikehuoneistossa menestynyt. Sen jälkeen saapuivat nämä kuvan veijarit. Pääkadullamme onkin nyt sitten  neljä kirpputorimaista  yritystä. Kunhan turistit häipyvät, tulemme  talven taas toimeen vaihtamalla vanhoja  tavaroitamme  kirpputoreilla ja  taas vaihtamalla ne  niin, että syntyy vanhantavaran  verotettavaa arvonnousua ja hyvinvointia yhteisölle

HIKKAJ in memoriam

 Olen ollut pois täältä blogimaailmasta pari vuotta. Olen  elänyt  omaa elämää ja naamakirja-elämää. Kun palasin tänne  viikko sitten, huomasin  kauhukseni, että  pitkäaikainen ystäväni Hikkaj oli poistunut lopullisesti  blogimaailmasta.

Vähänkö olen surullinen.

Vuosi sitten syyskuussa äitini nukkui pois. Viime tammikuussa pikkuveljeni nukkui pois. Ja muitakin on poistunut. Kohta on semmoinen  syyntakeeton olo, että mikä se erivapaus minulla täällä enää on saapastella.

Hikkaj oli myös erkkaope kaiken muun hienon asian lisäksi. Se meitä yhdisti. Minäkin olin muutaman vuoden ennen eläkepäätöstä erkkaope. Ollaan Hikkaj:n kanssa tavallaan sotakavereita. Ollaan oltu kovissa paikoissa ja selvitty. Nykyään bensapumpulla entiset asiakkaat ajavat  50 000 euron avolavalla viereen, nostavat kättä lippaan kahdella sormella ja puhuttelevat etunimeltä. Etupenkillä on  kuvankaunis blondi raskaana viimeisillään ja  poika kertoo , että rintamamiestalo on ostettu ja lastensänkyä lähdetään hakemaan. Lavalla on Ponsse-Moton polttoainesäiliö .

Tuo blondi on onnistunut siinä paljolti, johon me ei HikkaJ:n kanssa aina ehditty. Ei huuda enää kundi vittua  opettajalle. Ja vahtii silmä pitkällä kaveria, joka kasvaa blondin mahassa. Ja jos se on tyttö,  tuo erkkakaveri  pitää kolmet varpajaiset.

Kuvituskuvassa on eväsmakkarani   viimeisen työvuoteni keväältä. Sällit olivat menneet repulleni, järsineet eväsmakkaran  pienemmäksi ja tunkeneet sen minun  juomapullooni. Oltiin maastossa ja lämpöä oli plus 27. Silloin oli suuri apu Saimi mummun opetuksesta, jonka mukaan eipidä päästää sisällä peuhaavaa " vanhaa aatamia"  vapaalle, vaan  pidettävä itsensä ihmisenä.

Me nähdään sitten Hikka... Minä vielä täällä  pyristelen, mutta kohta nähdään. Älä kirjoita Pietarista ja ISÄ taivaallisesta  kovin  pirullisesti.  Ihan niin vain, että ne nauravat ja toteavat, että hyvä oli tämä kaveri, kun maan päällä jo iloa toi ihmisille ja nyt vielä täällä kirkkaudessa.

Ikävä minun on sinua Hikka !