Eläkeläisen elämä on ollut sangen hektistä. Olen kuvannut sumua ja iltoja, maisemia ja kirkkoja. Kirkot ovat tärkeitä rakennuksia valokuvauksen kohteina. Me emme tiedä etukäteen, mitä niille tapahtuu ja kuinka niiden käy. Joku niitä polttaa. Joku niissä vierailee. hautausmaalla moni meistä sitten vierailee kunnes viimeisen kerran jää.
Edelleen kokeilen, miltä tuntuu kirjoittaa taas yleisölle, joka on ollut jäähyllä monta vuotta. Olen kirjoitellut tutuille ihmisille toisilla foorumeilla. Kummallista kyllä, se tuntui helpommalta. Nyt vieraille kirjoittaminen taas tökkii ja kauhistuttaa. Vaikka takana on tuhansia tekstejä.
Olen ehkä tulossa vanhaksi. Olen ehkä liikaa katsonut sotauutisia ja lukenut liian vähän. Sivupalkin lukupäiväkirjakin on retuperällä ja epäjärjestyksessä..
No katsotaan. Huominen näyttää. Ellei sitten ylihuominen. Huomenna piti olla Tampereella, lauantaina Seinäjoella ja maanantaina Kuopiossa.. Mietin, ehdinkö yhtään olemaan täällä. No, asensin aplikaation kännykkään. Periaatteessa pystyn postaamaan tänne sen mitä syön, sen mitä juon ja sen mitä keittiössä puuhastelen. En usko kuitenkaan, että postaan niitä juttuja vielä huomenna. Ehkä harjoittelen valokuvilla
2 kommenttia:
Tillero is päk!
Mites kävis tervetuliaisnaukuks Po Chü-I (772-846):
"Heikkous runoilemiseen pitää minut laihana ja kalpeana,
viini taas villitsee minut estottomaksi ja iloiseksi.
Vanhuuden tullen sitä yhä tyynemmin taipuu kohtaloonsa:
olen kotonani siellä, missä minun on hyvä olla -
siksi aionkin ensi keväänä
rakentaa ruohomajan Lu-vuoren juurelle."
Täällä taas...
Olen seikkaillut naamakirjassa ja somessa ja Instassa ja vaikka missä. Kotoinen ei ole oikein ollut. Vähän levollisuutta huomasin heti ilmassa kun palasin vanhaan tuttuun paikkaan.
Katsellaan ja kuulostellaan. Jospa se taas aukeaisi.
Näin vainojen päivänä voisi todeta, että uusia muistettavia tulee yhtenä köytenä. maailmasta eivät ole vainot kadonneet.
Lähetä kommentti