Tillman

Tillman

torstai 30. marraskuuta 2017

93

Työpäiviä on jäljellä  vähän. Työnantajan tarjoamia töitä on taas  enemmän kuin koskaan. Samaan aikaan  eläkeläisen kiireet kiihtyvät  kuin amerikkalaisen nuorisoleffan letukka.

Tarkka aamusella on siis 93.

Virren 93 sanoin voisi tänäänkin  luonnehtia aamua : " Nouse mieli, käänny kieli...."
Helsingin kaupungin  liikennelaitoksen  linja numero 93  taas seikkailee jossain välillä Itäkeskus - Karhusaari - Landbo. Ysikolmosesta on sen verran myös henkilökohtaista  kokemusta, että sellaisella saattaa  hirvimetsällä sangen  vaivattomasti saada  saalista. Ei pidä kuitenkaan ampua kovin kauas, sillä ysikolmosen luodin lentorata muistuttaa  kiven heittämisestä syntyvää.

Luin aamusella vuoteessa Jari Järvelän dekkaria. Siinä huijataan ihmisiä rahan avulla tekemään  maahdottomia ponnistuksia  ja lopulta ihan oikeita rikoksiakin. Eläkeiän kynnyksellä sitä miettii monesti sitä asiaa, että maailma ja silmäätekevät  ovat huijanneet, jos eivät nyt minua, niin ainakin joitakin muita. Ja jos ei nyt maailma ja silmäätekevät, niin ainakin  kohtalo ja olosuhteet.

Osa asiakkaistani näyttää joutuneet 2000 - luvun maailmaan 1800- luvun eväin. En saa heitä  innostumaan prosenttilaskusta, enkä myöskään  englanninkielestä, saatika sitten  äidinkielestä ja kirjoittamisesta. Opetusviranomaisen  näyttävät  heittäneen jo lusikan nurkkaan ja  julistaneet oikeinkirjoituksen arvioimisen  turhaksi. Minä olen tullut samaan tulokseen jo kauan sitten. Oiken kirjoittaminen , tai siihen pyrrkiminen  on polarisoituneen yhteiskunnan  hyväosaisille varaama juttu, Minun asiakkailleni  ei löydy sijaa majatalosta, saati sitten yhteiskunanllisesta   toiminnasta. Minun asiakkaani  ovat pahasti tuuliajolla.

Matematiikan  koe pidettiin eilen. Erässä tehtävässä kysyttiin  alueen pinta-alaa. Alue  oli 120 m leveä ja 340 metriä pitkä. Ratkaisemisessa sai käyttää taskulaskinta. Lisäksi kysyttiin  alueen ympärysmittaa. Joka kolmannelle  nuorelle miehelle  lasku oli ylipääsemätön juttu, vaikka asiaa oli opiskeltu  14 tuntia siten, että  joka kerta laskettiin joku pinta-ala - lasku.Ongelmaksi ovat muodostuneet  helikopteri- äidit ja isät, jotka vetoavat siihen, että heidän jälkikasvunsa on saanut peruskoulussa  puuhastella pienryhmässä  eikä ole koskaan joutunut taululle laskuja laskemaan, joten  olisi hyvä, jos minä lumiauran  tavoin auraisin  nytkin tämän nuoren  elämän vaivattomaksi ja peloista ja oppimisesta  vapaksi.

Oppimisesta vapaaksi voin  järjestää. Maailma  lienee kuitenkin paikka, jossa pelkoja riittää.

Menen viikon päästä saattamaan hautaan  hyvän ystävän. me kuuluimme sukupolveen, jolle  uuden oppiminen, sosiaalinen  kohoaminen ja koulutuksen tärkeys  olivat kaikki  mahdollisia, todennäköisiä ja tavoiteltavia. Tänään minun asiakkaani ovat taantuvan sosiaalisen kierron  syövereissä. Johtajan poika menee rakennuksille  hanslankariksi, Maanviljelijän poika kaupunkiin pullakuskiksi. Ja kaikki kunnia noille töille ja ammateille, mutta osa asiakkaistani ei pääse mihinkään säädylliseen työhön, koska jokaisesssa työssä pitää itseohjautua, osata laskea ja vähän kirjoittaa.

Minun tarvitsee osata laskea luvusta  93 taaksepäin  yksi kerrallaan, kolme kertaa viikossa, kunnes  lopulta jäljelle on jäänyt luku yksi. Siinä vaiheessa on pidettävä 57 päivää säästyneitä lomia. Niitäkin  lasketaan alenevassa sarjassa. Sen jälkeen , jos nyt sinne asti siivet kantaa, sen jälkeen laskeminen onkin  ynnä laskua. Yksi kerrallaan lasketaan ja katsotaan, mihin asti luku nousee.




2 kommenttia:

hikkaj kirjoitti...

Tilley

vai eläkkeelle!

Onkohan noista kuvailemistasi neropateista eläkkeenmaksajiksi, eli säilyykö koko eläkejärjestelmä vai rumahtaako?

Tillman kirjoitti...

Mie eppäilen, että kovat ajat tässä eteen tulevat. Olen opetellut keittiöhommia ja palauttanut mieleeni vanhoja hyviä 1950 - luvun reseptejä siltä varalta, että Uncle Bens riisi ja " sour et chicken" loppuvat kaupoista.

Viime aikoina olen hyvin jo pysynyt omatekemissä olutjuomissa. Ruoka lienee jopa yksinkertaisempi ongelma, sillä hyvin läheisellä sukulaisella on tuota viljelysmaatakin omistuksessa. Perunaa ja ruista peltoon. Kalaa on järvi täynnä. Metsät antimia. Loppuu viimein oppilaitoksen einesruuan narskuttaminen.

Eli, saamme roposia käteemme, mutta toisaalta tulevat sukupolvet pääsevät vasta seitenkymppisinä eläkkeelle.

Turvallisella mielellä ollaan. Paitsi, huomenna on kuntayhtymän pikkujoulu. Meinaan viimeisen kerran käydä siellä kääntymässä. Ovat hövelisti luvanneet 2 drinkkilippua ja disko- mölinää puoli kolmeen yöllä. Hotasen ilmaiset juomat naamaan ja seuraan opetuksen reformin etenemistä juhlayleisössä