Tillman

Tillman

maanantai 15. toukokuuta 2017

Pääkaupungissa


Piipahdin äitienpäivän kunniaksi pääkaupungissa. Vaimo piipahti  toisella paikkakunnalla. samaan aikaan. Näin perheen kokemusmaailma- saanto maksimoitiin ja voitii  vertailla kokemuksia ja tehdä uusia suunnitelmia  tulevaisuutta  silmällä pitäen.

Helsingin rautatieaseman tulevaisuus on kummallinen. Habitus ja  elämä ovat muuttuneet  muutamassa vuodessa hyvin " eurooppalaiseksi". On ehkä kuitenkin ryhdyttävä liikkumisessa  käyttämään Onnibussia, omaa autoa ja  lentokonetta.

Konsertin jälkeen kävelin kello 21.30  läpi rautatieaseman  hallin. En pelännyt, mutta  tunsin, miten minua seurattiin ja  arvioitiin. Heillä oli viimeisen muodin mukaiset vaatteet päällään,  hienosti leikatut hiukset ja kalliit  matkapuhelimet. Monella oli paikallisväestöön kuuluva  tyttöystävä kainalossa. En  voi sanoa, että pelkäsin, mutta  voin sanoa, että tunsin itseni muukalaiseksi  omassa maassani. Kaipasin maailmaa kehä kolmosen pohjoispuolella, missä maailmassa   koodisto ja  käyttäytyminen on minulle tuttua ja turvallista. Rautatieaseman ympärillä oli 5 poliisiautoa vahtimassa yhteiskunnan rauhaa. Oloni ei silti ollut oikein levollinen

Menin Casinolle tervehtimään sukulaista. Siellä asiakkaiden ihonväri oli vaaleampi, mutta myös keltaisempi. He tukivat ahkerasti RAY - toimintaa ja   suomalaisen kulttuurin hyvinvointia.

Lähdin läntisiin kaupunginosiin. Siellä  asumisolojen segmentoituminen ei vielä ole kovin pitkälle edennyt, tai se on edennyt ihan  täydelliseen eriytymiseen asti.  Suomalaiset ja suomenruotsalaiset elelevät  kohtuullisessa sovussa keskenään. Se seutu tuntuu olevan   aluetta, jota omat opiskelijani  voisivat pitää urbaanina onnelana. Ongelma  on vain siinä, että opiskelijan  tulevaisuudessa perinnöksi saama  maaseudun rintamiestalo riittää lauttasaarelaisen kaksion  eteisen hankintaan.

Kuvassa on  kalvosinnappi-pari   sadan vuoden takaa. Suojeluskuntalaiset pitivät näitä kieltolain aikana  paidanhihoissa merkkinä siitä, että aatteen  läpitunkemia tässä ollaan ja valmiita  mihin vain. Tuommoisen  parin käypä arvo tänään on noin 80 euroa. Tuo summa on muuten  sama, minkä Jyväskylän kaupunki myöntää toimeentuloturvapäätöksessä  pölynimurin hankintaan tai lastenrattaiden hankintaan.

No, minä pääsin lopulta takaisin  periferiaan  vaiherikkaan kotimatkan jälkeen. VR oli pitänyt  ravintolavaunun oluen hinnan täsmälleen lupaamallaan tasolla, mutta  joutunut myöhästelyn vuoksi  hankkimaan  liudan korvaavia kulkuneuvoja siihen pisteeseen, johon juna päätti  seisahtua.  Minulle ei sattunut  tilataksia, eikä koiravaljakkoa, vaan säädyllinen  bussi ja joviaali  bussinkuljettaja. Junassa oli suuri joukko maahanmuuttaja-matkustajia. Ohjasimme heitä eri  kulkuvälineisiin sen mukaan, mihin  he näyttivät olevan matkalla. Emme haistatellee, emme myöskään pelänneet. Olimme nyt  tutussa ympäristössä, metsien ja  järvien keskellä, turvassa hälinältä ja sekamelskalta. Yhtään poliisiautoa  en nähnyt  viimeisen  4  tunnin aikana.

Ei kommentteja: