Tillman

Tillman

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Olutta, mikä mennyttä



Kun Sauli Niinistö eilen ilmoitti lähtevänsä mukaan seuraaviin  zembaloihin, mutta  vain valitsijamiesyhdistyksen  kautta, Keskusta väki suuttui oitis, sillä sellainen yhdistys tietäisi  joukkopakoa Matti Vanhasen taustajoukoista ja äänestäjistä.

Kun Keskusta ei oikein voinut Saulin " häissä pieraista" , vireillä oleva alkoholilaki sai  kunnian  toimia mielensäpahoittamisen alttarina. Ei voi kuin nauraa ja hymyillä täällä taustalla. Hymyn takaa toisaalta vienosti löytyy hivenen surumielisyyttä ja ahdistusta sen vuoksi, että nämä nykyiset Alkio-aatteen perilliset  muistuttavat jo suuresti demareita.

Lausahdusta ei ole syytä ottaa kunniana.

Kuvassa on allekirjoittaneen  mäskäämää Indian Pale Alea lasillinen. Prosentteja siinä on sen verran, että on vaara  joutua pääministeripuolueen silmätikuksi ja  kieltojen kohteeksi. Makua tässä juomassa on   monin verroin  kauppatuotteisiin verrattuna. Tuotanto-prosessikin tuottaa minulle suurta iloa ja esteettistä riemun tunnetta. Minä en siis omalla kulutuksellani ole asiassa  aktiivinen toimija, en myöskään joudu epätoivoon, päättivät herrat sitten ihan mitä tahansa

Raittiusmies Alkio kääntyisi haudassaan, jos tätä nykyistä huopaamista ja soutamista  pääsisi katsomaan. Päätöksenteko muistuttaa ala-aste oppilaiden äänestystä luokkaretkikohteesta ja -ohjelmasta.

Näitä mielensä pahoittamisia on ollut täällä maakunnissa  maailman sivun. Milloin on ollut kyse siltarummuista, milloin taas bioetanolitehtaan sijoituspaikasta. Nyt kun samaa sonnin-piehtarointia on ryhdytty harrastamaan valtakunnan politiikassa, on helppo ennustaa  lopputulos. Kohta Keskusta ui samoissa synkissä pohjavesissä kuin Demarit ja Vasemmistoliitto.

Jäämme  kiinnostuneina  seuraamaan demareiden presidenttivaalikuvioita. Politiikka on siitä mielenkiintoinen harrastus, että kun  yhteen suuntaan on  ilmassa ärsytystä, toiseen  suuntaan voi harrastaa satiiria.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tillman

saulista ei pahaa sana, eikä oluesta. minulla on menossa ale-kausi, vaikka monet pitävä englantilaista olutta liian mietona. homman juju on siinä, että brittien arkioluita ei ole valmistettu humalahakuisuutta vaan seurustelua varten. tänään aion juoda tummaa pintahiivaolutta, jonka tarjoan itselleni oikeaoppisesti kahdessatoista selsiusasteessa. olut on kotoisin burtonista, keski-englannista.

meri

Tillman kirjoitti...

Minäkin olen palaamassa IPA -rakastumisen hurmiosta taas takaisin ALE -maailmaan. Liikun pintahiiva-maailmoissa sen vuoksi, että niiden tekeminen kotikonstein on helppoa ja vaivatonta.

Pumpulla pumpattava real-ale on juuri sitä makoisaa brittipubi - tyyliä, josta minä pidän myös. Hiilihappoa vähän, väriä ja makua paljon ja alkoholia vain sen verran, että olut ryhtyy elämään lasissa ja suussa. Väkevät tummat stout - ja Imperial - stout oluet olisivat mukavia juoda ja tehdä, mutta kun se kypsyvät niin hitaasti....

Tänään minulla on perjantai. Olen osa-aikaeläkkeellä. Sen kunniaksi leikkaan ruohoa ja maistelen jotain