Tillman

Tillman

maanantai 22. toukokuuta 2017

Matsissa



Kävin hahmottamassa itseäni nyrkkeilyturnauksessa. Olen  koko elämäni inhonnut fyysistä väkivaltaa ja toisten ihmisten  vahingoittamista. Vanhusiän kynnyksellä olen  kuitenkin  tullut armolliseksi ja antanut monille oudoille asioille mahdollisuuden vielä kerran  tehdä minuun vaikutuksen.

Tämän kevään ohjelmassa ovat nyrkkeily, pesäpallo ja tractor-pulling. Kaikki ne ovat minusta  kohtuullisen typeriä lajeja, mutta olen päättänyt, että minä  edes kokeilen.

Eilen seurasin  7 ottelun  turnausta.. Noin kahden tunnin rupeama jätti minun  hyvin mietteliääksi. Minua ei mäiskiminen oksettanut, minä en lähtenyt kesken kaiken pois, en myöskään ummistanut silmiäni. Huomasin  seuraavani kamppailuja hypnoottisen intensiivisesti. Tajusin kesken kaiken sen syyn, miksi esimerkiksi Hemingway oli hyvin kiinnostunut  nyrkkeilystä.

Ottelussa ei olekaan kyse lyömisestä tai vahingoittamisesta. Otteluissa on kyse voittamisesta ja ikiaikaisesta primitiivisestä kamppailusta  selviämisen ja eloonjäännin  estradilla. Kyse näyttää olevan simuloidusta tilanteesta, jossa  yksilö kamppailee, olemassa olosta,  opiskelupaikasta, naisesta, ravinnosta ja kamppailee samalla kiusauksia vastaan. Kyse on kamppailusta yhteiskunnalliseen  selviytymiseen.

Suurin osa ottelijoita  oli maahanmuuttajia. Valkoinen mies loisti poissaolollaan, sillä yleisössä etninen  polarisaatio oli myös selvästi havaittavissa. Siellä oli  joitakin  maahanmuuttajien  omaisia ja huoltomiehiä, mutta myös paljon kotoista  romaaniväestöä ja  muita yhteiskunnan  antaman toimeentulon  varassa olioita.

Valkoisia verokirja-työläisiä oli hyvin vähän.

Turnaus oli hieno sosiologinen  kokemus. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy. Olutta ei myyty. Termoksesta myytiin kahvia ja  siivutettua  lonkapullaa. Kaupallisuuden paskaa  ei kuultu. Joku mainos oli kehän reunaan laitettu, mutta muuten pääsin katsomaan  hienoa tapahtumaa ilmaiseksi ja  koin suuria tunteita.

Suosittelen kokeilemaan. Jos nyt ei  näissä  primitiiviharrastuksissa  aivan kansantanssin ja sukurutsauden  asteelle menisikään, niin nyrkkeilytapahtuma ainakin sävähdyttää suojattua porvarielämää elänyttä virkamiestä. Asiasta on  kehittymässä jonkin sortin  pakkomielle, sillä minä olen  vähitellen aavistamassa sen asian, että tuolla jossain on  leegio  mukavia asioita, joita  pitää päästä ehdottomasti kokeilemaan niin kauan kuin jalat vielä kantavat

Ja  sokerin pohjalla.

Kehätuomari oli kaunis kuin enkeli

2 kommenttia:

hikkaj kirjoitti...

Tilley

Tami sanois: - Nyt olet, veli, asian ytimessä! (=vaikka vähän perässä tuletkin)

Vierittelepä: http://hikkaj.blogspot.fi/2011_10_01_archive.html
kohtaan 15.10.2011 Isku vyön alle

:)

Tillman kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu veliseni.

Muuten, minut houkutteli nyrkkeilyä katsomaan vävymies, ammatiltaan pappi. Hän paukuttaa itsekin hanskoja.

Kokemus oli siinä mielessä kummallinen ja pelottava, että nyrkkeilyn katsomiseen tuntuu jäävän aika helposti koukkuun. Ja niin kuin Eva Wahlström sanoi, se on salattu maailma, ei mikään harrastus.

Nyt on kokeiltava seuraavaksi tractor- pullingia. Epäilen sen kykyä päästä tasoihin nyrkkeilyn kanssa