Tillman

Tillman

perjantai 19. toukokuuta 2017

Itsestään


Automaatiota  nimitettiin ennen  itsestään  tapahtuvaksi. Itsesitoja sitoi  viljalyhteen itsestään, Konetuliase latasi itse itsensä laukauksen jälkeen ja  ihmiskäden koskematta. Sellainen oli pienen lapsen mielestä aivan tavatonta ja kummallista. Se, että  kone saattoi sitoa sieviä lyhteitä sitä mukaan, kun traktorilla ajettiin eteenpäin. Että konetuliase saattoi ampua pyörivän potkurin läpi niin, ettei se potkuri  mene ampumisesta säleiksi.

Perunannostokoneen lapsikin käsitti. Vannas nosti sängen  irti maasta ja  pyörivä heittopyörä  heitti mullan ja  sängessä olleet perunat leviäksi matoksi, mistä perunat saattoi noukkia  kahteen koriin. Toiseen tulivat pienet " puluperunat" ja toiseen  suuret syötävät perunat. Pulut höyrytettiin eläimille ruuaksi.

Lajittelija lajitteli viljasta pois rikkaruohot. Se oli mystinen laite, koska sinne ei koskaan pässyt  mukaan. Lajittelijassa usein peitattiin siemenvilja. Silloin siemenet eivät olleet geenimuunneltuja, joten  copyright niihin oli sillä, joka sattui ne juuri silloin omistamaan

Puimakoneen  toimintaperiaate on myös sangen selvä.

Puimakonetta pyörittävä maamoottori taas oli käsittämätön  kone, jonka toimintaperiaatteen ja metkut osasivat vain harvat ja valitut. Heitä nimitettiin kunniasanalla masinisti. Heistäkin monet tarvitsivat kirkkaan pullon, ennen kuin suostuivat maamoottorien kanssa seurustelemaan.

Itsesitoja tulee usein mieleen  monistuskoneen vieressä  kun yritän tietoa monistaa. Sekin kone osaa sitoa nipun yhteen niitillä, tehdä reikiä monistenippuun ja luovuttaa tuotteet  siististi tilaajalle.

Automaation jälkeinen koneäly tulee kuulemma mullistamaan lastemme maailman. Sellainen koneälyllä varustettu monistuskone  tarvitsee työn alussa vain  luokan opiskelijaluettelon. Sen luettelon mukaan  kone sitten  työstää jokaiselle opiskelijalle persoonallisen ja yksilöllisen  monistenipun  sen mukaan, kuinka tarvetta on.

Takarivin  Taunolle  tulee  nippu myrskyisellä järvellä  kastuneita  " kirkkoveneitä", Jaakolle tulee taas prosenttilaskuja ja Jussille kevarin kuvia. Antti on  innostunut traktoreista. Niiden kuvia on hänen monisteensä täynnä. Kurssin loputtua  monistuskone osaa tehdä jokaiselle myös tentin  sen mukaan, mitä kone on päättänyt  materiaalia asianomaiselle  kurssin aikana jakaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että minussa on taas kuumetta. Vilustutin itseni keskiviikon sateessa. Ei ole kovin tervettä, kun  eläkkeellä suunnittelen opetuksen järjestämistä.


8 kommenttia:

kariav kirjoitti...

Muistaahan se kone sitten Feijan ja Allaninkin?

RH kirjoitti...

Muinoin mummolaan (tai kaupan vieressä olevaan kanaverkkopohjaiseen laatikkoon) tuli lehdet nipuissa, jotka oli sidottu kirjavalla langalla, joka pienen tytön silmissä oli niin kaunista. Kuvittelin, että joku niitä sitoo jossain, kun rusettikin oli laitettu... postilaisurani alkuvaiheessa löysin lajittelukeskuksesta sitten valurautaisen koneen, joka polkaisusta sitaisi nipun hienosti rusettien kera, sillä kauniilla langalla. Oikeastaaan älyttömän hieno laite! Ennen vanhaan koneidenkin suunnittelussa otettiin estetiikka huomioon.

Tillman kirjoitti...

Kariav.... Mie luulen, että semmoinen kone on niin etevä, että se luokkahuoneen hengitysilmasta haistelee DNA rihmastoja ja sen mukaan korjailee opettajan syöttämää nimilistaa. Vähintään se kone tuntee " satumaa" -tangon nuotituksen ja osaa vetää johtopäätökset.

Maahanmuuttajien suhteen olen vielä epäilevämpi. Mutta jos kerran on tekoälyä, niin kyllä se kone osaa itse itseään neuvoa, niin kuin me osasimme tehdä kivääriotteet armeijanssa itse itseämme komentaen.

Tillman kirjoitti...

RH

Tuo minulta unohtui. Vanhojen koneiden estetiikka. Se on jotain suurta ja kaunista. Katsopa vaikka kuvan Zetoria

Selvästi kyse on 25 K - mallista, Tämän tiesi jokainen maaseudun poika 60 - luvulla. A- mallia olivat ne matalammat traktorit.

Singer-ompelukoneen valurautainen runko taikka separaattorin muotoiluestetiikka ovat ikivihreitä ja toimivia. Tai suomalainen lapio, jossa on kahva päässä. Omituinen on Aku Ankan lapio. Pitkä hyödytön varsi ilman kahvoja

kariav kirjoitti...

Donald Duckin - ja varmaan Trumpinkin lapio on minuakin aina ihmetyttänyt. Jos ei kaivettaessa tasapainota lastia tasaisesti, työväline pyörähtää helposti pituusakselinsa ympäri, ja maa- tai lanta-aines putoaa mahdollisesti väärään paikkaan.

Omistin kerran pitkävartisen vanerisen ja puisen lumentyöntimen. Sekin oli ponneton, mutta varsi ei ollut täysin pyöreä poikkileikkaukseltaan, vaan nurkistaan pyöristetyn suorakulmion muotoinen. Tällä keinoin valmistaja oli innovoinut kapineen asialliseen kädessä pysymiseen.

Paitsi Amerikan lapionvarsia, olen miettinyt myös ponnesta kertovaa säkeistöä Savolaisen laulussa (A. Ahlqvist). Kolmannessa värssyssä sanotaan näin:

Sen salot kuin siniset on,
puut kuinka tuuheat,
ja kuin humina hongikon
syv' on ja jylhä, ponneton,
ja tuulet lauhkeat!

Siis Ahlqvistin mielestä ponnettomuus on hyvä asia? Mutta eihän se tykännyt A. Stenvallistakaan.

RH kirjoitti...

Sain juuri synttärikortin, jossa oli tuota traktoriestetiikkaa. Vanha Massikka ja Fordson, joista jälkimmäinen piti googlettaa.

Tillman kirjoitti...

Kariav....

Ahlqvist on saanut itselleen kummallisen maineen, kun iski kirveensä kiveen suhteessa Kiveen.

Ajattele, jos Ahlqvist olisi saanut tahtonsa läki ja nuijinut Kiven mitättömyyteen, kenellä kirjailijalla äikän opettajat sitten kiusaisivat oppilaitaan ? Juhani Aho on siihen aivan liian hyvä kaveri.

Tillman kirjoitti...

RH

Traktorien estetiikka on ollut loistavaa , kunnes sitten nämä viimeisimmät mallit ovat ruvenneet muistuttamaan autojen tavoin toisiaan.

Meillä traktorit olivat hyvin pitkään David Brown - merkkisiä, kunnes viimeinen oli Massey Ferguson.

Hauskaa siinä on se, että alussa Brown ja Ferguson olivat kavereita ja tekivät hyvää traktoria. Sitten ferguson teki omaa traktoriaan ja lopulta kanadalainen Massey - Harris liittyi Fergusoniin. Syntyi Massey ferguson.

Massey- Harris oli hurja ja hieno leikkuupuimuri, jossa säkittäjä istui korkealla lavalla ja säkit laitettiin liukumäkeä myöden liukumaan alas sängelle.

Ja kaikki koneet olivat niin erilaisia ulkonäoltään, että 7 vuotta vanha pojan nöösi osasi luetella ja tunnistaa ne matkojen päästä