Tillman

Tillman

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Serkut

Tane istui pihakeinussa ja puhui puhelimeen. Se oli aloittanut kaljanjuonnin kahdeksalta aamulla ja soittelun vähän se jälkeen. Se soitti puhelimen muistia läpi.

                -Me tarvitaan se perävaunu nyt, eikä joskus illalla, saatana!

Tane huitoi Sakua kauemmaksi ja yritti kääntyä niin, että Sakun ääni kuuluisi vähemmän. Se yritti torjua ääntä ruumiillaan. Se vakuutti juuri jollekin, että perävaunu palautettaisiin illalla hyvässä kunnossa. Se vakuutti myös puhelimeen sitä, että selvä kuski, vetoauto ja bensaa löytyisi omasta takaa. Perävaunun omistaja oli joku tuttu.

                      -Lainaisiko Nurminen pelastusliivejä?

Sanoin Sakulle, että turha luulla semmoista. Viimeksi oksensit ne. Saku huusi, että koira oksensi, ei hän. Oltiin puhumattomia ja Saku kiskoi tupakkaa. Sininen savu leijaili läpi tyynen pihamaan. Rintama-miestalon ikkunasta kuului kansanradio.

                -Jarkko antaa perävaunun.

Minua harmitti semmoinen lupaus. Minä uskoin sen tarkoittavan sitä, että ehdonalaiseni voisi muuttua joksikin muuksi. Sanoin sen Tanelle, mutta se muistutti minua lupauksestani ja siitä, että meidän yläkerrassamme on pilveä koko syksyn tarpeeksi, eikä se puhunut nyt säästä, se täsmensi.

Lähdettiin hakemaan perävaunua. Ajoin hissukseen. Radiossa meuhasi ACDC ja takapenkillä ADHD. Saku halusi aina aloittaa kaikki projektit juuri näin. Ne joivat kaljaa ja hoilasivat kertosäkeitä. Niistä nousi suuri meteli ja pistävä pesemätön haju.

Perillä ne tinkasivat perävaunujen lisäksi vielä parit pelastusliivit. Ne sanoivat Jarkolle, että ne haluavat säilyä selvin päin ja palauttaa perävaunun Jarkolle hyvissä voimissa. Jarkko ei semmoisesta puheesta välittänyt. Se kääntyi talolleen ja huusi mennessään.

-Jos kärry ei ole illalla tässä pihassa ja hyvässä kunnossa, molemmista lähtee etsintäkuulutus.

Autossa Saku oli ensin hiljaa, mutta kun se sai eteensä uuden leilin, se sanoi, että ei he ehdi millään Tallinnaan ja takaisin illaksi. Se hermoili siitä Tatulle koko matkan, mutta Tatu muistutti sitä siitä kamasta, joka oli varattu lähtöjuhlia varten. Se sanoi Kirkkonummella olevan jo väkeä odottamassa heidän lähtöään.

Ajoin hiljakseen. Ajattelin, että nyt ne pääsevät lehtiin varmasti. Kaljakelluntaan ne oli olleet pettyneitä viime vuonna, sillä joki oli ollut täynnä muitakin hörhöjä.  Teinit oli naureskelleet nelikymppisille retkuille. Se oli niitä suututtanut niin, että  ne oli ryhtyneet ammuskelemaan  ilmapistoolilla toisten  veneitä.

Ajattelin, että jos mulla olisi ollut sisko, sen kanssa olisi ollut mukavampaa. Ainakaan se ei piereskelisi autossa, eikä lähtisi kumiveneellä kännissä Viroon.

Tane soitti jollekin. Se kirosi hartaasti puhelimeen ja komensi kääntymään. Joku sponsori oli hommannut kumiveneen valmiiksi rantaan. Se sanoi, että nyt yllätetään Jarkko ja palautetaan perävaunu jo puolentunnin kuluttua. Sen kunniaksi ne ottivat taas ryyppyjä takapenkillä. Tane soitti tulostamme. Se ei jaksanut odottaa koskaan joululahjojakaan. Se kävi repimässä se auki jo kolmantena adventtina.

Jarkko oli odottamassa serkkupoikia pihallaan. Se sanoi yllättyneensä siitä ripeydestä, jolla serkut olivat ehtineet humaltua sitten viime näkemän. Se sanoi kuitenkin iloitsevansa omaisuutensa palauttamisesta. Se arveli seuraavan kerran meitä tapaavansa meidän hautajaisissa. Sen puheesta kuuli, että sille Pohjanmaa ja kotoasiat olivat rakkaampia kuin paloviina ja kama.

Olin hiljaa. Tane ja Saku tyrkyttivät serkkumiehelle ryyppyjä, mutta se sanoi mieluummin kattelevansa muitten krapulanrakentamista. Mentiin sitten kaikki puhumattomiksi. Ei osattu enää kylvöistä puhua, kun kukaan ei ollut moneen vuoteen peltoa nähnyt ja semmoista hoitanut.

Rannassa oli musta kumivene ja väkeäkin mustana. Jäin autolle istumaan. Kumiveneen luovuttaja halusi poikien kanssa samaan kuvaan. Lehtimiehet ottivat niitä aika tavalla. Joku kameramies kuvasi kevennyspätkää iltauutisiin.

Pojat tulivat autolta hakemaan varusteitaan. Niillä oli isäukon vanhoja saappaita ja haalareita mustassa jätesäkissä. Ne sanoivat minulle sivuikkunasta, että he pukevat sitten ne päälleen vähän kauempana merellä. Ne arvelivat selviävänsä soutumatkasta vuorokaudessa, taikka kahdessa. Vielä ne pyysivät, voisinko tulla niitä autolla Tallinaan vastaan ja ostaa Super Alkosta vähän juomista, sillä ne arvelivat urakan jälkeen olevansa aika janoisia miehiä.

Sanoin niille joo ja joo. Ajelin kotiin päin ja ajattelin, että jos menisin heti nukkumaan, ehtisin saada kunnon yöunet, ennen kuin alkaisi tapahtua. Viimeksi ne pääsivät Suomenlinnaan asti ja Iltalehteen. Ajattelin, että tällä kertaa ne voi päästä hengestään.

Ajattelin, että olisi mukava jutella Jarkon kanssa pitempään ja tavata muitakin sukulaisia. Niille pitäisi piirtää kartta, jossa neuvotaan Kirkkoon ja sen jälkeen jatkokartta, jossa neuvotaan hautausmaalle. Niille pitäisi sitten vielä piirtää hautausmaan kartta, sillä nämä hautausmaat ovat vähän suurempia kuin Ylistaron kirkkomaa. Ajattelin, että veljien olisi parempi kumminkin olla Pohjanmaan mullassa loppuikänsä, sillä semmoinen voisi niitä rauhoittaa ja saada niiden mielen vähän hartaammaksi.



Ei kommentteja: