Tillman

Tillman

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kynät





Sivuseinällä oli  rauhallisia kuvia merestä ja pilvistä. Niissä kuvissa lensi valkoisia lintuja. Lintujen värit olivat puhtaita ja ilma niiden alla näytti raikkaalta

-          Arkkumme ovat kaikki kotimaisia

Nyökkäsin. Ajattelin kysyä mistä he hankkivat ne arkkunsa. Olisi ollut selvää, jos ne olisivat olleet Pohjanmaalta. Jussin olisi ollut niissä hyvä maata ja odotella ylösnousemisen aamua.

-          Mitä tämä puinen maksaa?
-          Se on tammea. Tammi lahoa hitaammin maassa. Tammi ei ole kotimaassa kasvanut

Nainen tuli kansion kanssa lähemmäksi. Se näytti minulle arkun hinnan, mutta ei halunnut sanoa sitä ääneen. Näin, että sillä oli paljon arkkuja, moneen suruun ja moneen hintaan.

Nyökkäsin

-          Maksuehtomme ovat varmasti sopivat

Nainen esitteli vaimolle halvempia malleja. Minä kävelin arkkujen välissä. Ajattelin
tulen liekkejä. Höylätystä pinnasta ne saavat huonosti otetta. Kangasverhoilu kuplii kuumuudessa, kun arkku kulkee hitaasti uuniin. Sain silmäni täyteen kyyneleitä. Näkökenttä sumeni.

-          Onko teillä vessaa?

Nainen lähti kulkemaan käytävää pitkin. Seurasin sitä. Se avasi oven jonnekin.

-          Selviättekö?

Nyökkäsin ja suljin oven. Olo helpottui heti. Ajattelin, että vaimo saa nyt puhua kaikki asiat Jussista rauhassa pariskunnalle. Ne kuuntelevat ja löytävät yhteisen sävelen oitis. Ne puhuvat hiljaa ja matalalla äänellä. Minä en sitä puhetta kuulisi, vaikka seisoisin vieressä. Vaimo sanoisi niille, että minun pitäisi saada kuulolaite, mutta eivät tahallaan sitä minulle vielä anna.

Käytävällä oli suuri seinätaulu täynnä mainoskyniä. Niitä oli vierivieressä. Kynät olivat mustia tai harmaita. Niissä oli kultaisia tekstejä ja puhelinnumeroita.  Muutamaan oli kirjoitettu osanotto ja raamatun jaenumero.

-          Se on mieheni harrastus. Hänen intohimonsa.

Nyökkäsin. Minua ei enää itkettänyt. Hetken poissa olo oli piristänyt minua. Kävelimme naisen kanssa yhdessä pitkin käytävää. Mies kääntyi puoleeni.

-          Vaimonne teki juuri oivallisen ja  arvokkaan valinnan.

Minä katsoin miestä. Laitoin lakin päähäni. Ajattelin, että minun pitää sanoa nyt jotain, jotta  kuolemalle tulee tilaa ja pääsemme pois tästä kaikesta.

-          Tiedättehän, että hautaustoimisto ei saa palkata alle 18- vuotiasta työntekijää?

Ne katsoivat minua, mutta eivät osanneet sanoa mitään. Vaimo pyysi niiltä anteeksi ja meni ulos kadulle. Kävelin sen perässä ja mietin, että hautajaisissa voi puhua mainoskynistä ja elämän viivan päättymisestä.




Ei kommentteja: