Tillman

Tillman

perjantai 16. syyskuuta 2016

Suunta





Pitäisi  suunnitella vähän tätä kirjoittamista.

On  kolme vaihtoehtoa. 

Voisi ryhtyä tuomion pasuunaksi ja  aloittaa karjunta ja   kauhun levittäminen ympärillä tapahtuvasta.  Sellainen on helppoa ja nopeaa. Ei tarvitse juurikaan ajatella, vaan voi  räimiä ympäriinsä. Aiheita riittää joka päivä

Tietenkin voi  ryhtyä  ironiseksi ja  irvistellä valtaapitäviä. Sellainen taas  on vähän puuduttavaa ja  ehkä jo vanhanaikaista.

Kolmas vaihtoehto on ryhtyä ikäväksi vanhukseksi, joka pitää kaikkea ympärillä olevaa turhana, vahingollisena ja tarpeettomana. Myös ihmisiä.

En ole vielä päättänyt. Helppoa olisi palata vanhaan ja totuttuun.  Voisi kirjoittaa mistä vain ja tajunnanvirran  avulla voidella  kummallisuudet niin liukkaiksi, että katsojan on turha niihin tarttua ja jos joku tarttuu, niin voisi vain kohauttaa olkapäitään.

Sitten tietenkin on vielä se vaihtoehto, että  kertoo omasta henkilökohtaisesta, ja tilittää kaiken mahdollisen. Vaarallista  ja kummallista, mutta samalla niin kiehtovaa.

Old men  are dangerous,
because they don´t care anymore
what will happen

No, kerronpa  unen. Tosi unen, jonka näin aamulla klo 05.30 -  05.42.

Minut oli kutsuttu tosi hienoihin juhliin. Juhlat pidettiin jossain  ökyhuvilalla Helsingin ja Hangon välillä. Syötiin ja juotiin. Rapuja. Laulettiin. Kirkkaita ryyppyjä oli paljon. Minä vissiin olin ainoa  ei- suomenruotsalainen.

Menin haukkaamaan  happea ulos laiturille. Laiturin kaide oli viileä ja vähän kostea. Pidin vasenta kättä  kaidepuulla. Oli  hyvin pimeää. Joku tuli hiljaa viereeni ja laski  kätensä  käteni päälle. Joku nainen, jonka ääni oli samettia ja jonka  ruotsinkieli lauloi yhdessä kalliin  parfyymin kanssa.

Lopun arvaatte.

Aamulla sitten joku  armollinen  heitti meidät  autolla uuden  länsimetron päätepysäkille. Oli mukavaa. Ajoimme käsi kädessä  upouudessa  metrossa pitkin  vauraita seutuja. Otaniemen jälkeen aloimme suudella intohimoisesti. Siinä suutelemisen  kiihkossa vilkuilin samalla  toisella silmällä ympärilleni. Huomasin, että ihmiset katsoivat  meitä kummallisesti. Huomasin samalla myös sen, että kumppanini huulet  muuttivat muotoaan ja hänen olemuksensa jotenkin  solakoitui  sylissäni suudelman aikana.

Kun katsoin hänen kasvojaan, huomasin, että nainen  oli muuttunut  nuoreksi mieheksi, jota   edelleen suutelin irstaasti ja  märästi.

Heräsin siinä samassa. Katsoin kelloa ja mietin, että ihminen  kokee kummallisia  asioita 12 minuutissa. Kokonaisen tarinan voi unessa supistaa muutamaan minuuttiin. Mietin juttua koko  päivän ja  iltapäiväkahvilla päätin, että  koska eläkkeeseen on aikaa enää 24 kk 3 viikkoa, on syytä jo ryhtyä hankkiutumaan eroon työkavereista. Niinpä kerroin unen.

Kukaan ei innostunut suuremmin asiasta. Niinpä joudun koventamaan panoksia. Aika  kuluu tiimalasissa  vääjäämättä. Olkoon  tavoite se, että kahden vuoden kuluttua ei  lähtölahjoja  kerätä, eikä sivuvaunuprätkällä viimeisenä päivänä  kylänraittia ajeluteta. Olkoon tavoite se,  napanuora katkeaa yhteisöön ilman itkua ja burleski bakkanaalia.

On aika ryhtyä huru-ukoksi. Te saatte olla  ukkosenjohdattimena ja testiyleisönä. Tietenkin kääntäen. Minä täällä herättää iloa ja riemua, tuottaa  työyhteisön parissa  varmastikin  vieroksuntaa, pakokauhua ja pelkoa. 

Olkaa kuitenkin huolista vapaita. Tänä viikonloppuna menen pojan kanssa  metsälle. Menen keittelemään nuotiokahvia, kuuntelemaan teerien  pulputusta  ja katselemaan, miten  usva aamulla katoaa erämaan taivaalle. METSÄHALLITUS on ystävällisesti  myynyt pahaa aavistamatta  kahden vuorokauden kanalintuluvan minulle tietämättä yhtään, että minä olen  edellisenä yönä suudellut unissani ruotsia puhuvaa nuortamiestä, enkä välttämättä piittaa kanoista ollenkaan. Ehkä juuri siksi ovat myyneet.




2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Hieno humoristinen tarina.

Tillman kirjoitti...

Kokemuksena se uni oli aika hämmentävä... Herääminen tuntui vähän oudolta.