Tillman

Tillman

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Lemmy

Lemmy sitten kuoli. Media on ottanut  omaksi asiakseen tämän  uutiset  levittämisen ja  pinnalla pitämisen. Lienee siis  kohtuullista, että minäkin sanon pari sanaa Lemmyn  muistolle.

Kun kuulin uutisen tästä järkyttävästä menehtymisestä, luulin ensin, että  rouva Haukion rakas Lennu - koira on kuollut. Minulla nimittäin on aika raskas lukihäiriö, joka usein liittyy  asioihin, jotaka minua kiinnostavat ja ovat  lähellä sydäntä.  Rouva Haukio, itse presidentti ja tietenkin Lennu ovat kaikki kolme söpöjä, karismaattisia ja  lämpiä.

Nopeasti kuitenkin tajusin, että nyt on kuollut Lemmy.

Katselin syksyllä vainajasta tehtyä dokumenttia. Se oli kiinnostava, mutta tavallaan vähän  raaka ja raju. Lemmyn elämä on ollut  kovaa basistin  elämää. Hän  eli täysillä ja ilman pidäkkeitä. Se musiikkikin jää elämään. Ja mikä tärkeintä, Lemmy kävi  Suomessa  60 kertaa, joten  media voi haastatella satoja ihmisiä, jotka ovat olleet mukana backstagella  aistimassa ilmapiiriä.

Lemmy on tänään kaikkien muistoissa. Tunnen yhden  Lemmyn esittämän kappaleen. Varmasti kuitenkin  moni muu tuntee enemmän niitä ja hellii niitä nyt aarteinaan.

Minä keskustelin Lemmyn  poismenosta  poikani kanssa saunassa. Suomalaiset miehet usein keskustelevat  herkistä asioista  saunassa. Sellaisista asioista kuin  kuolema ja elämä. Puhuttiin ja ihmeteltiin sitä, että jätkä vetää koko elämänsä tupakkaa  bourbonwiskiä ja ties mitä kamaa  sisäänsä ja elää silti  70  vuoden kunnioittavaan  ikään. Kova jätkä. Melkoinen elämä.

En kadehdi.  Se oli Lemmyn elämä. Kun hän roudasi Jimi Hendrixille kamoja  lavalle, kumpikaan ei tiennyt, koska lähtö tulee. Paras oli  vain  skulata elämää täysillä. Lemmy veti vähän  pidemmän setin.

Silti, minä tunnen  Jimin kappaleita enemmän kuin Lemmyn.

Ja  Lennulle  terkkuja !

Ei kommentteja: