Tillman

Tillman

tiistai 29. joulukuuta 2015

Harmaa eminenssi



Luin  joululahjakirjan pikapika. Tämä Isokallio on ollut minulle tähän asti  kynnyskivi, jonka yli olen hypännyt ripeästi ja kiireen vilkkaan. Jotenkin olen ollut hänelle allerginen samalla tavalla kuin olen ollut Lasse Lehtiselle. Veijarikirjailijoita piisaa ja  kansanomaistaminen kannattaa.

Sujuvaa tekstiä Isokallio kirjoittaa. Sivistyksessäni oli aika iso aukko. Ihmettelin  nuorisolle tämän kirjailijan  tietoja ja taitoja   kirjoittaa auki yhteiskunnallista kusetusta  uusliberalistiseen  äänensävyyn. Minulle kerrottiin, että tämä Kalle poika oli  aikoinaan ollut Kairamon ja Ollilan  välissä  semmoisissa hommissa, joissa  näihin kusetusjuttuihin  oli voinut tutustua ihan työnpuolesta.

No, ilmankos.....

Tässä kirjassa yritetään höynäyttää Suomen Posti ( Itella) , ties mikä, yhteiskunnan   turvasta yksityisen rahan  helmaan ja sitten  lihoiksi ... Minun kaltaiseni yleisdemokraatti ei  ilahdu asiasta edes  satiirin nimissä. Tietysti minä hykertelin joka sivulla sen vuoksi, että Isokallio  ruoski  politikkoja oikealle ja vasemmalle  tyylillä, josta voi sanoa, että ainakin se on totta ja kukaties ihan vielä kevyesti  kirjoitettu.

Mutta mieluummin minä luen edelleen Veikko Huovista. Tunnen kuitenkin  syvää kiitollisuutta joulupukkia kohtaan siksi, että  olen taas korkannut yhden  kirjailijan, tutustunut hänen tekstiinsä, ja olen nyt sitten sillä tavalla valmiimpi maailman myrskyihin ja  koettelemuksiin. SOTE- uudistus yhdessä  oman  ikääntymiseni kanssa aiheuttaa sen, että Isokallion kirjan  tapaisia   koukeroita piisaa  jokaiselle elonpäivälle. En osaa kuitenkaan olla kovinkaan kiitollinen siitä, että Isokallio on  vahvistanut omia käsityksiäni politiikan raadollisuudesta.

Juonittelijat me olemme valinneet juonittelemaan. Meidän osamme on  tyytyä kustantamaan näytelmä

Ei kommentteja: