Tillman

Tillman

perjantai 20. helmikuuta 2015

Arkiajattelua

Isoäitini sanoi minulle usein, että ihmistä vaivaa Vanha Aatami.  Ajattelin pienenä, että mummu tarkoitti perkelettä tai paholaista  taikka  jotain semmoista, joka Johanneksen ilmestyskirjassa seikkailee ja kilpailee  Bruce Willis -kuoman  kanssa  epäjärjestyksen aikaansaamisessa.

Myöhemmin olen huomannut, että Mummu tarkoittikin arkiajattelun- saatanaa, joka pienen ihmisen sisällä alvariinsa myllertää ja  tyhmiä ja yksinkertaisia asioita höpöttää. Ja  laumasieluiseksi  saa.

Tajusin sen kahdesta asiasta.

Ensinäkin,  Mummun  suvun sukututkimusta  lukiessa  törmää joka toisella sivulla punakaartilaisiin ja  muihin  yllytyshulluihin ja  murhamiehiin. Tuollainen kummallisista  ja hölmöistä asioista innostuminen on minulla  geeneissä. Aikaisemmin aina luulin, että olen kaheli ja kummallinen. Nyt tajuan, että en sille asialle mitään voi. Mummun suvussa on monta plutonaa   samanlaisia  haihattelijoita kuin minä. Nyky Ukrainassa  minun sukulaiseni  menisivät sekaisin,  kun eivät osaisi päättää, kumpien hullujen riveissä  intoaan  piiskaisivat  orgasmiin.

Toinen asia, joka sai minut havahtumaan tässä " vanha-aatami - asiassa" oli  rouva Auerin vapauttava tuomio hovioikeudessa.

Huomasin nimittäin jälleen oudon ja harmillisen  piirteen itsessäni. Olisin halunnut  oikeuden päätyvän arkiajattelun mukaiseen tuomioon. Puistattaa oikein, mutta niin minä vain  hengessäni ajattelin. Perusteena  oli sitten hatara risupesä erilaisia  uskomuksia, joiden  mukaisesti  ajattelin, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä  tuomittu nainen  pystyy myös tappamaan.

En rohkene avata enempää arkiajattelun  sammiota.

Työni eritysiopiskelijoiden parissa on tässä suhteessa erityisen  dualistista ja  bipolaarista. Sitä kautta on mahdollisuus kurkata ihmiselon  ongelmakenttään niin syvälle, että happi  välillä tuntuu loppuvan. Usein lopputulema on se, että kun asioille ei mitään voi, niin turha on yrittää edes murehtia niitä. Kun rouva Auer  kerran  kohta vapautetaan ja  vapaana kuitenkin samaan aikaa  on  yhtä erikoisia ihmiskohtaloita ja yhtä onnettomia  nuoria, sivustakatsojan on  sivuilleen vilkuilematta  yritettävä varjella itseään ja läheisiään,  viitattava kintaalle  monille kristinuskon keskeisille suosituksille ja käskyille ja pitää itsensä vain turtuneessa ja  loukkaantumattomassa tilassa.

Erityisen kauhistuttavaa on ollut seurata eurooppalaista  sotaa kaikkine julmuuksineen. Erityisen kauhistuttavaa on ollut myös seurata  uskonnollisen vihan  leviämistä  Euroopassa. Tappajien kasvot ovat kivettyneet ja kylmät. Turha on  sosiaalipsykologien  selvitellä syitä. Ainakaan minulle. Olen  päätynyt  yksinkertaiseen  ja helppoon ratkaisuun. Ihminen on pohjimmiltaan paha.

11 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

No just ! Sitähän minäkin olen aina toitottanut: ihminen on pohjimmiltaan paha ja hyvän tekemisen pohjalla on joku itsekäs tausta-ajatus.

Tämän kun sisäistää, ei tule elämässä pettymyksiä ihmisten suhteen.

Sanna kirjoitti...

Samat aatokset tuosta Auerin jutusta, mutta toisaalta onhan sen eukon elämä pilalla joka tapauksessa. Poliisi sen jutun sössi, ja sitten vielä ne lasten kertomukset - aikuinenkaan muista noin kaukaisia juttuja, miten lapsi vois, jonka pitkäkestoinen muisti on muutenkin erilainen.

Anonyymi kirjoitti...

Ihminen on pohjimmiltaan paha - siihen se vanha Aatu kiteytyy. Perisynnin seuraukset eivät lähde meistä ihmisistä kulumallakaan. Voimme piilottaa, punksplankeerata ja yrittää naamioida pahat taipumuksemme sivistyksen mukanaan tuomaan asuun. Parhaimmat meistä kuvittelevat koulutuksen ratkaisevan kaiken, mutta kaikenlaiset himot ja halut ovat ja pysyvät.

Suurin osa ihmisistä ei vaan edes tunnista niitä itsessään. Muista ne pahat taipumukset on kyllä aina helppo tunnistaa. Sitä se on se vanhan aatun elämä.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa, "erityisoppilaiden" kanssa työskentekevä tai sitä esittävä.

Joku vivahde kitjoituksissasi saa lukijan epäilemään. Kaikissa kirjoituksissasi leimaat kielteisillä sanoilla oppilaitasi, ja koska sen verran alalla työskenteleviä tunnen, niin moitin kyllä ammaatieettista asennettasi. Joka ei juttuhesi perusteella ole kovin korkealla tasolla.


Tillman kirjoitti...

Nollavaimo.....

Kyynisyys hiipi ihmisen mieleen siinä vaiheessa, kun huomaa olevansa aseeton kaikkea tätä vastaan.

Minä olen lisäksi epäpätevä, vanha ja satakuntalainen. Kombinaatio on tappava missä tahansa ammatissa

Tillman kirjoitti...

Sanna...

Laillisuusmiehenä minäkin lopulta ummistan silmäni ja totean, että laki on tuominjut nyt näin, eikä minulla ole oikeutta muunlaiseen tuomioon.

Kristillinen etikka ymmärtää vieläkin enemmän

Tillman kirjoitti...

Anonyyli ykkönen

Muista sen etsiminen on helppoa ja hubaa. Itsestä sen löytäminen hankalaa

Tillman kirjoitti...

Anonyymi kakkonen

Anonyymi kakkonen on arvioissaan pitkälti oikeassa. En ole harjaantunut elämässäni oikein mihinkään asiaan niin syvällisesti, että olisin voinut sanoa sisäistäneeni jotain, taikka osaavani jotain.

Kaikki toimintoni ovat olleet päätöntä harhailua tässä sekopäisessä maailmassa. Ainoa lohtuni on ollut se seikka, että olen pystynyt olemuksellani tarjoamaan vajavaisuuden vertailukohdan ympäristölleni. Tunnen monta erityisopettajaa. Perhepiirissäkin sellainen on. Itse en ole sellainen. Minulla ei siis ole muodollista pätevyyttä kyseiseen toimeen, eikä ilmeisesti myöskään taidollista pätevyyttä. Silti tässä maailmassa on aika usein yritettävä tehdä töitä, joita meille osoitetaan.

Anonyymi kakkonen on sikäli ikävässä välikädessä, että hän on ehkä tahtomattaan nyt langennut siihen satiirin ja ironian luomaan vaikutelmaan, jota usein kirjoituksissani tahallaan viljelen. Jos jatkan kirjoittelua, jatkan myös tyylilajien käyttöä. Pahoitteluni tästä jo etukäteen. Saatan myös pidättäytyä tämän aiheen käsittelemisestä. Siitä minua jo kollega varoitteli aikaisemmin , ja aiheesta ilmeisesti. On ehkä kirjoitettava jostain muusta aiheesta ja ehkäpä pelkästään fiktiota, jotta ei synny epäilystä epäpätevyydestä.

Kiitän huomiosta ja pahoittelen epäpätevyyttäni ja huonoa ammatillista eetosta.

Ripsa kirjoitti...

Luen parastaikaa Freudia. Kyseessä on Markus Långin valikoima Freudin artikkeleita ja suomennos ja kustannus ja koko homma ovat saman Långin työtä, minusta kultttuuriteko ja varsinkin viimeisten kolmen pitkän Mooses-tutkielman suomennos.

Vastustan ihmisen leimaamista. Mikään laji ei ehdoin tahdoin tapa lajitovereitaan työkseen. Kyse on jonkinlaisesta joukkopsykoosista, joka ottaa tässä lajissa vallan. Yksi syy voi olla tämä typerä luonnon herruus. Se kun ei kuitenkaan onnisu.

Freud sanoi uskonnosta näin: monoteistiset uskonnot ovat joukkoneurooseja.

En minäkään niiden mukaan elämistä suosittele. Perinmäinen pahuus on pessimistinen näkemys ihan samoin kuin perisynti-käsite.

Tillman kirjoitti...

Ripsa

Kiitos hienosta kommentista. Olen kanssasi samaa mieltä.

Freud saattaa olla oikeassa tuossa joukkopsykoosissa. Ainakin muissa asioissa Freud edelleen on aika kova luu selittämään ihmisen käyttäytymistä. Miksei sitten tässä asiassa.

Organisaatioteorioissakin puhutaan organisaatioiden alitajunnasta ja siitä, miten työntekijät toimivat syyllisinä työtä tehdessään kun he yrittävät epätoivoisesti korvata omille vahemmilleen semmoiset epäonnistumiset ja puutteet ja pahat teot, jotka heitä painavat.

Ehkä väkivalta kuolema ja sotiminen ovat myös asioita, jotka freudilaisen selitysmallin avulla ratkeavat paremmin kuin monoteistisen uskontomallin selittämänä.

Toisaalta, muistaakseni myös polyteististen uskontojen heimot ovat olleet kovia sotimaan. Ehkä sellaisesta jumala-laumasta helpoimmin löytää " päänsilittäjä" jumalan, joka ymmärtää.

Ongelmaksi muodostuu tietenkin Islam ja Allah, joka on merkillisen paljon sukulais-ismi kristinuskolle.

Ja kyllä me kristitytkin olemme osanneet vääräuskoisia murhata. Pohjois-Irlanti ei edelleenkään ole niitä Euroopan rauhallisimpia kolkkia.

Ripsa kirjoitti...

Tillman,

Freud puhui nimenomaan monoteistisista uskonnoista joita ovat siis juutalaisuus, kristinusko ja islam. Nuo kolme ovat kyllä tapelleet koko ajan.

Polyteistisista voi miettiä esimerkiksi argonautteja, jotka lähtivät hakemaan kultaista taljaa Kaukasukselta asti, siis Kreikasta.

Siinä on täytynyt olla jotain isompaa kuin valta ja mahti kun siellä joutuivat miehet miekkojakin käyttämään. Tai sitten juuri se.

Kaupankäynnin sivutuotteena tulee taisteluja. Mutta aina on kuitenkin täytynyt jonkun viljellä maata, takoa ne aurat ja polttaa uunissa kivitavara, että saa jokapäiväisen puuron syödyksi. Agrikulttuuri.

Ja mitäs oli ennen sitä?

Mutta onko nykyään jossain polyteisteja? Nämä yksijumaluudet ovat olleet hyvin suosittuja.