Tillman

Tillman

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Olen subjektiivinen

Minä petyin Bob Dylanin  torstaiseen konserttiin. Hesarin  musiikkitoimittaja oli taas haltioissaan. No, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun minä ja Hesari olemme eri mieltä asioista. Oikeastaan  osasin tämän jo aavistaa heti keikan jälkeen.

Myös keskisuomalaisen Teppo Kulmala  oli  aamun  aviisissa  haltioissaan. Minä olen totaalisen yksin, kun joudun paljastamaan, että  en päässyt mukaan tunnelmaan, soitetut kappaleet olivat  tuntemattomiksi  muuntuneet ja ympärillä oleva tavallinen yleisö käyttäytyi aivan tavallisesti ja  hillitysti.

Valokuvaa ei maestrosta  ole. Kun hän kielsi kaiken  valokuvaamisen, niin en sitten niitä laita.

Tämä väärässä oleminen vain  harmittaa minua ja vähän ahdistaa. On väsyttävää ja joskus vähän yksinäistäkin olla väärässä. Epämusikaalisena henkilönä minä hyväksyn sen musiikin saralla, sillä tietenkään en  voi olla oikeassa, jos olen " kuuro"  jonkun asian suhteen.

Ukrainasta  alkaa  kolmas maailmansota. Toivottavasti olen väärässä tuossakin asiassa. Israelista  alkaa kolmas maailmansota. No,  alkaa ehkä joskus, mutta toivottavasti ei vielä nyt. Olisi mukava joskus olla  muutama vuosi eläkeläisenäkin.  Syyriasta ja Irakista alkaa kolmas maailmansota.  Toivottavasti olen sokea ja kuuro ja väärässä.

Väärässä oleminen siis riepoo minua.  Minua harmittaa se, sillä olisi mukava kollektiivin osana  muistella ja ihastelle Dylanin konserttia. Olisi ollut mukava tanssia pöydillä, halailla tuntemattomia ja huutaa  äänensä käheäksi. Nyt istuin hiljaa ja ihmettelin.

Ei kommentteja: