Tillman

Tillman

torstai 12. kesäkuuta 2014

Sateen ropinaa


Kun sataa oikein kunnolla, ihmisen  on hyvä olla sisällä ja rauhoittua. Polttopuut ehkä vähän kastuvat, mutta ruoho näyttää hyvin  vihreältä ja Kalervo Kummola märältä. Tämä viimeinen  on sisäpiirin vitsi, diskurssi, ilmaus, jota on pakko käyttää, jotta en joutuisi huonoon valoon, enkä lähipiirini hampaisiin.

Minä siis pidän sateesta. Silloin on lupa olla sisällä. On lupa tehdä  kevyitä ja olemattomia töitä.

Agraariyhteisössä  ulkotyöt oli luokiteltu todellisiksi töiksi. Sisätöitä tehtiin pakosta ja joutenolon  torjumiseksi. Joutenolo oli vielä vahingollisempaa kuin sadeilman pito. Joutenolo johti turmioon, Luovion kahvilaan ja lopulta tuhoon. Työnteko oli   sen yhteiskunnan nurkkakivi, johon  tukeutumalla saattoi selviytyä

Vasta moderni yhteisö toi mukanaan sellaisen hulluuden kuin  sateessa työskentelyn ja  goretex -menon. Että ihmisen tässäkin asiassa  pitäisi olla kaikkivoipa ja kykeneväinen  säässä kuin säässä tekemään ihan mitä tahansa.

Semmoinen on hulluutta. Sateella on mukava röhnöttää sisällä ja lukea vanhoja lehtiä. Voi muistella menneitä ja olla suunnittelematta  yhtään mitään.

Ei kommentteja: