Tillman

Tillman

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Juhannusviikolla



Yritin eilen ja yritin tänään  toimitella  tavallisia asioita.  Yritin ostaa hyödykkeen. Yritin ostaa palvelua. Molemmissa asioissa epäonnistuin surkeasti.  Asia   laittoi minut jopa valvomaan aamuyön tunteina. Maailma on tavaraa  piukassa. Omien asioidensa  toimittaminen on usein kuitenkin ongelmallista. Palvelun saaminen vielä hankalampaa.
 
Rekkamies morjenstaa  vastaantulevaa toista  rekkamiestä. Hän  nostaa kätensä pystyyn  kämmen avoimena. Niin tekivät aikoinaan jo luolamiehet. He halusivat  näyttää vastaantulijalle sen, että käteen ei ole  piilotettu mitään kättäpidempää. Että tässä tullaan ystävällisessä mielessä.
 
Kun yhteiskunnat epäluuloistuivat, oli pakko opetella kättelemään, jotta saatettiin omin käsin koettaa, että ei siellä kouranpohjalla ole kiveä eikä puukkoa.
 
Reliktit  ovat jääneet elämään. Osa  kanssakäymisestämme on edelleen sarja hienovaraisia primitiivisiä akteja, joita emme enää aktiivisesti tarkkaile, mutta alitajuisesti kuitenkin  noudatamme. Eräs sellainen  esiintyy usein  ravintolan baaritiskeillä. Kun tarkkailee pariutuvia  ihmisiä pitkän  anniskelutiskin ääressä, voi helposti  päätellä sen, mitkä  lähestymiset johtavat  intohimoiseen ja  juhannuskasteen kiihoittamaan  kopulointiin ja  mitkä lähestymiset päättyvät vetäytymiseen ja  epäonnistumiseen.
 
Ehkä paljastan asian   juhannusviikon kirjoituksissa. Kannnattaa pysyä kanavalla.
 
Että, mitenkä tämä kaikki  nyt sitten liittyy sateiseen  rekkakuvaan ? No, katsokaas...  ei mitenkään.
 
Ihmisen kohtaaminen on  helppoa silloin, kun voi nostaa kätensä  pystyyn ja  tienpäällä kohtaamisnopeus on 100. Ei ole pelkoa uusinnasta. Ihmisen kohtaaminen  myynti - ja palvelutyössä on jo hieman haastavampaa. Jos kohtaaminen epäonnistuu, asiakas  pystyy murjottamaan ja kohdistamaan  murjotuksensa  tiettyyn kohteeseen.
 
Baaritiskillä kohtaaminen on kenties  kaikkein hankalin  ja  kohtalokkain näistä kohtaamisista. Jos onnistut  tulkitsemaan kohtaamista oikein, seurauksena voi olla  50 vuoden kuluttua lepopaikka   ihan oudossa sukuhaudassa.


Ei kommentteja: