Tillman

Tillman

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ruki ver !

Kielitaitomme  on laajaa. Olemme Euroopan kermaa siinä suhteessa, että puhumme vieraita kieliä, luemme  elokuvissa tekstitykset ja laitamme lapsemme  toisen asteen oppilaitokseen  opiskelemaan  levyseppä-hitsariksi ja samalla  tankkaamaan lisää vieraita kieliä. Olen ollut  koko kevään opettajana englannin tunnilla. Mieleni tekisi jo opettaa venäjää taikka vaikkapa  udmurin kieltä. Taikka hitsaamista.

Yleisin venäjän kielen fraasi tässä maassa taitaa edelleen olla otsikon kehoitus. Kansakunnan jäsenistä varmasti yli puolet osaa välittömästi  suomentaa tuon termin. Iti sutaa moni hokee ja liebuskaa.

Omat kokemukseni  ruki ver - kielitaidosta rajoittuvat Nuijamaan tulliin vuonna 1990. Minua ei se haittaa, jos turvatarkastuksessa käytetään  tuttua termiä. Tässä maassa sen osaa moni.Se on  meidän äidinmaidossamme.

Olen miettinyt maailmalla sitä , miten erilaisesti osaan ranskaa. Taikka espanjaa. Ranska on parempi esimerkki. Espanjaa  olen opiskellut ja melkein selviän arkipäiväisistä turistin  jutuista. Ainakin saan  olutta aina .

Olen käynyt Pariisissa 4 kertaa ja muutoin Ranskassa  sitten pari kertaa. Edelleenkään  en tiedä, miten sanotaan Ranskassa " kädet ylös". En edelleenkään tiedä, miten sanotaan Ranskassa  " tule tänne ja anna  se helvetin vintofka pois"

Sitä vastoin  osaan sanoa ranskaksi, : " minä rakastan sinua" . Osaan sanoa myös sen, etten puhu ranskaa. Osaan kohauttaa olkapäitäni ja ennen kaikkea, osaan varoa Ranskassa  sitä, että puhuisin kuuluvasti  englantia. Parempi on ostaa kotimaasta  baskeri ja opetella olkapäiden kohottelu.

ps.

Vävy osaa venäjää, työkaveri osaa venäjää, miniä-kandidaatti  yrittää opetella venäjää ja nyt minusta tuntuu yhä selvemmin siltä, että minunkin  pitäisi opetella sitä kieltä edes vähän


2 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Kielien osaamisesta mieleeni tulee aina aikakautemme parhaisiin oppaisiin kuuluva ja minulle ennakkoperintönä saapunut "Vakoilu, käyttäytyminen sotavankina, sota- ja maanpetos" (Pääesikunta, 1941, jakelu vain upseereille ja heihin rinnastettaville) joka tajuaa, että ympärillämme on vain ystävällismielisiä maita ja siksi puhuu koko ajan diskreetisti "vihollisesta" nimeamättä ketään.

Opas kertoo useita eri tapoja joilla vangiksi joutunut voi välttää paljastamasta tietojaan kuten esim. teeskentelyn. Voi teeskennellä kranaattikauhuista, tai että on menettänyt kuulonsa keskityksessä tai ettei osaa venäjää.

Tillman kirjoitti...

Hehh... minäkin teeskentelen usein kotona ja koulussa. Teeskentelen, etten kuullut, mitä sanottiin.

Sellainen pelastaan pahasta pulasta ja vastapuoli saattaan unohtaa asian.

Tai sitten innostua asiasta yhä vankemmin.