Tillman

Tillman

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kumpi on parempi ?

Hon har också semester nu

Kuvassa olevalla kaverilla on hilsettä. Tukka on lähtenyt ja kostyymikin on kemiallisen pesun tarpeessa. Ilme on jotenkin mietteliäs. On hyvin vaikea sanoa hänestä, suunnitteleeko hän suuria sosiaalisia uudistuksia, vain kansanmurhia.
 
Nuorena miehenä liikuin paljon " demokraattisissa" ympyröissä. En ole ollut koskaan jäsen missään " demokraattisessa" - instituutiossa, mutta monet ystäväni olivat. Demokraattisten ystävien kanssa kävin 70 - luvulla poliittisia keskusteluja, joissa usein oli pääteemana se, kumpi oli pahempi, tämä panssariauton päällä totuutta julistanut pukinparta , vai sitten se aurinkoinen entinen pappisseminaarilainen ?
 
Päädyimme usein ratkaisemattomaan. Demokraattiset piirit pyrkivät kuitenkin aitoon dialogiin kanssani, vaikka minä kerta toisensa jälkeen hävisin heille opillisissa väittelyissä. Heitä oli toveripiireissä ja -kerhoissa hyvin valmennettu.
 
Parhaat demokraattiset ystäväni olivat niitä, jotka kävivät töissä, eivätkä opiskelleet. He raudoittivat Olkiluodossa päivät ja lukivat öisin Karamazovin veljeksiä ja Marxin Pääomaa. Minä jouduin tulemaan toimeen lukiossa ilman suuria rahoja ja lukemaan saksan verbejä ja laskemaan pitkän matikan laskuja.
 
Enkä minä ole vieläkään lukenut Karamazovin veljeksiä. Enkä Pääomaa.
 
Pari kavereistani oli taistolaisia, mutta he ovat tulleet tietääkseni nk. uskoon ja muuttuneet Vihreiden kannattajiksi. Loput demokraattisista kavereista olivat selviä saarislaisia.
 
Demokraattiset ystäväni olivat yhdessä suhteessa ylivertaisia muihin ystäviini nähden. He eivät koulukiusanneet. He käyttäytyivä vähän samalla tavalla kuin rippikoulun isoiset käyttäytyvät rippileirillä. Demokraatit olivat aika kärsivällisiä lopultakin meitä sellaisia kohtaan, jotka emme olleet vielä saaneet aatteen kipinää sisällämme syttymään. Me olimme vähemmän pahoja, koka olimme jossain välimaastossa horjuvaa massaa, jonka kanssa saattoi edetä keskusteluissa aamuyön tunteina " stenka rasin" - känniin ja tunteellisesti laulaa ölistä.
 
Usein nuoruus palaa mieleeni, kun kuulen radiosta Souvareiden kappaleen " Sininen huivi" . Sehän on tanssipaikkojen vakiokamaa. Haikea venäläinen ballaadi, joka saa ihmisen tunteelliseksi. Sen sanoissa ei ole mitään pahaa, se kertoo ihmisen surusta ja se helpottaa.
 
Luulen näin vuosien jälkeen, että demokraattiset massat lähelläni 1970 - luvulle olivat lopulta hyvä asia minulle. Se seura tarjosi älyllisyyttä ja turvaa. Se tarjosi myös mahdollisuuden olla tasavertainen. Se seura lopulta hyväksyi irtaantumiseni ja suorastaan lopulta kannusti siihen.
 
Ja kaikki demokraattiset veljeni ovat edelleen hengissä. Toisin on käynyt koulukiusaajilleni. Monet heistä makaavat kirkkomaassa kiusaamassa matoja.
 

1 kommentti:

Antsu kirjoitti...

Tillman, pitkästä aikaa.
Olin serkkuni Tepon 60 v päivillä Tervolassa, siitä on aikaa. 200 Suomen parasta kansanmuusikkoa
oli paikallla. Minäkin lauloin italialaista aariaa erään muusikon kanssa, jolla oli kyky laulaa usealla kielellä, vaikka ei niitä edes osannut. Mies soitti kaksirivisellään ja hän ja minä lauloimme yhdessä.

Outoa oli se, että minäkin osasin italiaa vain mi amor. Ja yhtäkkiä lauloinkin aariaa.

No, sen jälkeen on elämässäni tapahtunut yhtä jos toista.

Juhlien jälkeen istuin serkkuni Jukan autossa ja palasimme Jukan luo Keminmaalle. Lunta satoi tuulilasiin ja Jukka soitti vain Souvareita.

Tunnelma oli uskomaton. Siinä lappilainen mies, serkkuni ja minä kuuluimme yhteen. En unohda sitä tunnelmaa koskaan, enkä myöskään Souvareita.