Tillman

Tillman

torstai 30. tammikuuta 2014

Havahtumisia

Eilen ja tänään opetin ryhmää, jossa oli mukana  nuori 17  vuotias romaanipoika. Hän oli pukeutunut siististi,  hieman valtakulttuurin  omaksumia stereotypioita  mukaellen,  mutta  kuitenkin valtakulttuurin ehdoilla. Hänellä oli  valkoinen   korkeakauluksinen  rento  neulepaita, tummat suorat housut, nahkakengät ja  siisti musta  puolitakki.
Hänen  tummat hiuksensa kiilsivät aavistuksen verran. Ne olivat leikatut millintarkasti ja hyvin tyylikkäästi. Hän tuoksui ja näytti puhtaalta  ja hän huokui  terveyttä, rentoutta ja esiaikuisen itsevarmuutta.
Valtakulttuurin   nuoret miehet olivat  hänen rinnallaan rääsyläisiä. He olivat likaisia, heidän vaatteensa tuoksuivat pesemättömiltä ja heidän  hiuksensa olivat littanassa lippalakkien ja pipojen murjomina.
Romaaninuorukainen katseli minua  kaksi päivää kiinnostuneena. Hän  seurasi opetusta, ei mölissyt  valtakulttuurin mukana , eikä myöskään  myöhästellyt taikka  noitunut. En kuullut hänen kiroavan kertaakaan.
Koulutukseen sisältyi valtakunnallinen  tentti. Romaani nuorukainen   teki  36 väittämässä kolme virhettä. Sillä tuloksella hän oli luokkansa  toiseksi paras.  Tarkastettuani  hänen vastauksensa ja kerrottuani  hänelle tuloksen, hän ei noitunut, eikä myöskään rehennelleyt. Hänen kasvoillaan   välähti  aito ja onnellinen  hymy, vähän itsevarma, mutta  hyvin aito ja vilpitön.
Hän  sanoi minulle   lakoonisesti, ilman  aksenttia, normaalilla äänensävyllä,; Kiitos !
Ja käveli itsevarmoin askelin käytävälle.
Ja minä joudun huomenna kärvistelemään omien lotvosten ja heiskasten ja niemisten kanssa, joka hokevat  taas vittua  niin, että liitutaulun  liitukaukalossa  makaava  karttakeppikin  piiskaa itsensä  hirmuiseen kiimaan ja  paisuu heinäseipääksi.
Minä  tahdon kiintiöromaanin  luokkaani. Joka luokkaan on pakko saada yksi  hyvin kasvatettu kiintiöromaani. Sellainen   rauhoittaisi  nuoria miehiä ja tietenkin jonkin verran villitsisi nuoria naisia. Tärkeää olisi kuitenkin se, että toisella asteella ( siis ammattikoulussa) opiskeleva  siilitukka oppisi pesemään itseään,  tanssimaan paritansseja, käyttäytymään edes siedettävästi , pitämään  painoindeksinsä  siedettävänä ja  pukeutumaan niin, että edes  opintojen työssäoppimisjaksoille  olisi  pääsy. Mahdollisesti myös työelämään.

2 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Onpa hyvä ja lukijankin silmät aukaiseva kertomus elävästä elämästä!

Tillman kirjoitti...

Niin, olemme yleensä puusilmiä.

Totuus on monesti hyvin monimutkainen juttu