Tillman

Tillman

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

On mahdollisuus

Saada helposti nyt kuuma kivi taivaasta päähänsä. Nimittäin Aino Suhola kirjoitti aamun Keskisuomalaisessa jotain siihen suuntaan, että ylioppilas Jari Sarasvuo olisi saarnannut Kallion kirkossa. Tarkistin asian jostain ajantäytelehdestä, ja totta tosiaan, pitää paikkaansa. 

 Minä olin Turussa katolilaisten nunnien ylläpitämässä luostarissa yötä. Eilen olin kummitädin hautajaisissa. Ei minulla ole ollut oikein aikaa, eikä tilaisuuttakaan törmätä tähän asiaan aikaisemmin, kuin nyt aamun aviisissa. Toisaalta tämä tietämättömyyteni ja jälkijättöisyyteni antaa minulle mahdollisuuden rauhassa näin peräjoukoissa arvioida tuota hengenilmentymää ja tapahtumaa. On siis mahdollista, että pystyn arvioimaan asiaa substanssi-lähtökohdista niin, ettei dogmin keskeiset negatiiviset ei-formaaliset sanktiot osu minuun. Ja kuuma kivi menisi tällä kertaa ohi päänuppini. 

Vaikeaa se on joka tapauksessa. 

 Ollaan Sarasvuon kanssa vähän niinkuin napalankoja. En tarkoita nyt tätä hiihtäjätyttöä, vaan enemmänkin tuota leadership – julistusta. Olen kalastellut sieluja johtamisen luennoillani jo 33 vuotta. Kun aloittelin joulukuun alussa 1979 nämä hommat, Sarasvuo oli 14 vuotias koulupoika, eikä silloin häntä kukaan tuntenut. Eikä hän ollut silloin Sarasvuo. Muistaakseni hän oli Heinonen. Jari Heinonen on edennyt pitkälle. 

 Kolumnisti Suhola vihjaisi, että viikon aikana saarnamies Sarasvuolle on kertynyt jo parikymmentä saarnakutsua. Sellainen suosio on merkittävää ja ilahduttavaa. Jumalan sanaa on hyvä julistaa ja levittää. Siitä ei suurta vahinkoa ole juuri kellekkään muulle tullut , kuin seurakuntien organisaatioissa työskenteleville ahdistuneille, kiusatuille ja alistetuille työntekijöille. Heille työnantajan missio, visio ja startegia ovat aina salattuja ja kauhistuttavia. 

 Sarasvuo voisikin poistaa suomut silmiltäni. Hän voisi saarnoillaan ja johtamistaidollisilla kyvyillään poistaa hädän ja kauhun seurakuntien organisaatioista ja yrityskulttuureista. Organisaatioilmastotkin hän voisi raikastaa saman tien. Siinä olisi hänelle työsarkaa.

2 kommenttia:

Noomi kirjoitti...

Minulla on Herra Heinosen suhteen hyvin ristiriitaiset tunteet. Hyvä Kristitty minussa toivoo hartaasti, että Heinonen-Sarasvuo olisi tullut alas pilvilinnoistaan ja kokenut jonkinlaisen herätyksen (mikä ei siis yleensä tapahdu ihmiselämässä muuta kuin pohjamutia myöten käyvän nöyryytyksen kautta), mutta samaan aikaan paha ja kyyninen Vanha Aatami minussa on enemmän kuin taipuvainan ajattelemaan, että Sarasvuo siellä taas levittelee ihan itse säveltämäänsä ilosanomaa siitä, kuinka suuri ja mahtava herra hän onkaan, puettuna valkeuden (ja nöyryyden) vaatteisiin.

Kyynisyys on jotakin järkyttävää. En tiedä miksi minulle on niin erityisen vaikeaa uskoa, että Herra Sarasvuolla saattaisi olla jokin muukin agenda taustalla, kuin saada lisää kannattajia itselleen ja oma äänensä kuuluviin.

Tillman kirjoitti...

Sarasvuo on pelimies.. hänessä taitaa asua sisällä pieni narsisti

Osakekurssi kyntää maata, teollisuusjohtajat eivät enää usko hänen sanomaansa. Hänen olonsa on hutera.

Jos kirjoitan , mitä ajattelen, syyllistyn samaan kuin Sarasvuokin. Niinpä tyydyn tavallasi vain olemaan kyyninen.