Tillman

Tillman

maanantai 16. joulukuuta 2013

Hevonen



Hevonen on novellikokoelma. Se on epätasainen kuin pohjoisen miehen luonne. Janne Huilaja on kirjoittanut kummallisa tarinoita.
 
Toiset novellit viipyilevät kiljunjuonissa, kummallisessa seksissä ja saksalaisturisteissa. Toiset taas ovat pidennettyjä varusmiespalvelus- vitsejä. Minä en pitänyt edes niminovellista. Hevonen heittää naisen selästään. Mustelmat leviävät. Naisen mies kirjoittaa novelleja. Yhteisö ryhtyy ohjaamaan kaikkea kovalla kädellä ja tuloksena ei suinkaan ole hyvä niminovelli, vaan itkuisia lapsia ja hämmästynyt lukija.
 
Varusmiehiä simputetaan. Köyhiä juoppuja simputetaan. Naisenkipeitä nuoriamiehiä simputetaan.
Vain yhdessä novellissa kilju, kostea nainen ja ahdistava yhteisö jäävät häviölle. Vain yhdessä novellissa yksilö löytää ulospääsyn.
 
En kaipaa suurempaa pelastumisprosenttia. Olisin kaivannut vähän enemmän tarinoihin lihaa luiden päälle. Nyt riemukkain havainto päähäni syntyi siitä, että aliupseeriksi ja sotilasammatteihin pääseminen tuo selkosen miehelle sentään joitakin mahdollisuuksia jalostaa pahanolon tunnettaan ja projisioida sitä muihin, vielä heikompiin.
 
Olutbaarin omistajanaiselle on varattu sama rooli siviilissä. Hän kuitenkin monessa tarinassa näyttäisi olevan yhteisöä kiinnipitävä side, joka luo ympärilleen alkeellisen moraalikoodiston, johon asiakkaat paremman puutteessa alistuvat ja suostuvat. Sillä tavalla huominen tuntuu vähän turvallisemmalta.

Ei kommentteja: