Tillman

Tillman

torstai 28. marraskuuta 2013

Työtapaturma

Tänään sattui  töissä paha  työtapaturma.  Hiki nousi pintaan ja  kädet  alkoivat hiota. Yritin etsiä  ensiavuksi  alkoholia, mutta  koko hemmetin  kolmekerroksinen hallintorakennus tuntui olevan kuiva kuin turkkilaisen  rekkakuskin  nahkahanska. Ei viina tippaa koko rakennuksessa. Ei edes denaturoitua.



Olin  pitänyt  kohtuulliset  luennot aiheesta " Organisaation alitajunta ja  merkityksen johtaminen" . Siinä asiassa  joutuu aikatavalla  tangeeraamaan  sellaista käsitettä, kuin karisma.

Niinpä minä valotin nuorisolle tätä termiä raamatullisesta näkökulmasta, timosoini-näkökulmasta, mattinykänen- näkökulmasta, maunokoivisto-näkökulmasta ja tuksutukiainen - näkökulmasta.

 Valotin   näitä näkökulmia punaisella permanent-tussilla, jonka joku älykääpiö oli piilottanut  opettajapöydän pöytälaatikkoon. Helvetin helvetti..... Meidän jälkeemme  luentosaliin tulivat sosiaali- ja terveysyksikön kireäpeppuiset  hoitsuopiskelijat. Riitti niille nyt ihmettelemistä siitä, miten  oraalinen ja anaalinen yrityskulttuuri   liittyvät  merkityksenjohtamiseen, Timo Soiniin ja  Tuksu Tukiaiseen.

Olen merkitty mies. Toivottavasti edes kiinnostava  sellainen.

Viinaa ei siis löytynyt. Lavuaarin reunalla oli käsidesiä. Sitä kun laittoi paperipyyhkeeseen ja  pyyhki tuksutukiaista, tuloksena oli  uskomattoman rivo bordellinpunainen  himmeä suttu ja  entistäkin kiinnostavampi  teksti. Siivoojaa ei  löytynyt  lähimainkaan.
 
Menin esimiehen luo ja pyysin häneltä auton avaimia, jotta  voin hakea MOTONETISTÄ Sinolia, tai viinakaupasta  pöytäviinaa. Lähdettiin hakemaan avaimia hänen toimistostaan, mutta matkalla  huomattiin, että  laitoshuoltopäällikkö on toimistossaan. Laitettiin isot pyörät pyörimään. Rouva johtaja soitti yhden puhelun  ja sen jälkeen vakuutti, että  huoleni on  turha. Kohta saapuu täti aurinkoinen keltaisella  vaunullaan ja taikasauvalla  puhdistaa  törkeydet taululta.
 
Seuraavalla  välitunnilla uskalsin käydä kurkkaamassa   luentosaliin. Toden totta. Tuksu ja Tipsukka olivat  kadonneet taululta.
 
Esimies  sanoi  myöhemmin päivällä päättäneensä, että  vastaisuuden varalta jokaiseen rakennuksen luentotilaan ostetaan puolikkaan pullo mustaa renauttia ja  piilotetaan se piirtoheittimen  sisälle, sillä niitä heittimiä  ei enää kukaan käytä. Tällaisessa äärimmäisessä hädässä  sieltä otetaan pullo ja  kostutetaan   taulunpyyhkimisväline sillä ja siivotaan  erehdykset pois. Minä sanoin, että kokemuksesta en usko, että  työnantaja niin pitkälle menisi. Sanoin joka tapauksessa varmuuden vuoksi ostavani työhuoneeseeni  oman pullon.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nämä tapaturmat ovat tavallisia kouluoloissa - miksi ihmeessä ne permanent-tussit tosiaankin ovat aina käsillä? Kuka niitä kuljettaa taulujen lähistölle? Kaiken lisäksi alkoholi vahingoittaa taulujen pintaa, sitä ei saisi lainkaan käyttää taulujen puhdistukseen - mutta kaikki tietenkin käytämme kun muutakaan keinoa ei tässä tilanteessa ole.

Anonyymi kirjoitti...

Hahahaa, pikkujouluinen päivä alkoi mahtavilla nauruilla. Kiitos!