Tartu varstaan vaa ja tule Urjalaan !

Urjalassa vietetyt  Pentinkulman päivät ovat saaneet aikaan  yllättävän suurta huomiota. Ajoittain kirjallisuuspäivien  otsikointi on  voittanut Lontoon kisojen  vastaavan. Nimittäin, Lontoossa kuulemma valtaosa urheilijoista tyhjennysharjoittelee ja harrastaa vapaapainia vapaa-ajallaan niin että posket hehkuvat ja silmät säkenöivät.  Pentinkulman  lauantaisen pääjuhlan eräs esitelmä taas kertasi  sen, mitä ko. harrastuksesta  tiedetään suomalaisen naiskirjallisuuden  fiktiivisessä kaanonissa.

Pentinkulmalla kuntaministeri Henna Virkkunen  oli joutunut kuuntelemaan kirjallisuuden professori Sanna Karkulehdon esitelmää korvat punaisina, sillä Aamulehden mukaan  eräissä katkelmissa ” saavana ” taikka  ” antavana” osapuolena oli ollut joku Henna niminen neitokainen.

Turha on Aamulehden asiasta tuohtua. Henna nimisiä huolimattomia naisia on  ollut maailman sivun. Minäkin tunsin yhden,  joka antoi lähestulkoon  kaikille, paitsi ei minulle. Ja sitten tunsin yhden Hennan, joka  ei olisi antanut kenellekään, mutta jolta valitettavasti kukaan ei olisi halunnutkaan.

Tillman – niminen mies  on viimeksi kirjallisuudessa saanut oikein kunnolla James Wallerin kirjassa Hidas valssi. En ole  siitä Tillmannille kovinkaan  mustasukkainen, sillä kirjassa tämä Tillman joutui tekemään kyllä täyden päivätyön tämän naisen eteen. Matkustelemaan ympäri maailmaa ja  osallistumaan  yliopiston henkilökunnan  liikunta- ja virkistyspäivään.

Lehden mukaan Professori Karkulehto luki  Pentinkulman tapahtumassa useita toinen toistaan roisimpia katkelmia kotimaisen kaunokirjallisuuden seksikuvauksista. Harmillista on se, että Tillman  opiskelee kirjallisuutta Itä-Suomen yliopistossa, jossa  opettajat ovat paljon Karkulehtoa  värittömämpiä. Kuvasta päätellen professori on mukavan oloinen ja  näyttää kirjallisuutta tutkineelta  naisihmiseltä. Mukava olisi kuunnella  luentoja !

Uutisessa mainittiin myös se, että luettujen katkelmien  joukossa oli ollut Pirjo Hassisen Joel- romaanista katkelmia. Ainakaan siitä kirjasta kuntaministerin korvat eivät  ole voineet punaisiksi mennä, sillä jos oikein muistan, siinä kirjassa seksuaalisuuttaan  etsi Maria,  opettajatar, joka  tutustuu omaan oppilaaseensa, Joeliin ja  sitä kautta  heittäytyy ruumiin palvontaa. Joel on nimittäin bodari. Marian äiti taas on liiviliikkeen omistaja ja toivoo Marian kiinnostuvat  vähän toisenlaisista ruumiinkulttuureista.

Jouduin  tekemään Joel- kirjasta esseen tässä taannoin, kun pahaa aavistamatta ilmoittauduin Taiteen Virtuaaliyliopisto- kokeilun verkkokurssille, jonka nimi oli  jotain hyvin seksikästä ja ihmisruumiin kirjalliseen kuvaukseen liittyvää. Kurssilla oli mukana minä, eläkeiän kynnyksellä  oleva vanha pieru ja  suuri joukko 18 -30 vuotiaita  naisopiskelijoita, joita aidosti kiinnosti  ihmisruumis ja siihen sisältyvä  seksuaalisuus. Minua kiinnostivat  luvatut 5 pistettä.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että aihe oli temmata minut mukaansa. Essee- kirjoitelmat olivat  korkeatasoisia ja niiden perusteella käyty verkkokeskustelu  upeaa ja avartavaa. Minäkin  vähän vähältä  ymmärsin hyväksyä oman päärynä-ruumiini, hiusten menettämisen ja omituisen paksut huuleni.

Niinpä minusta tuntuu siltä, että Alma – Media yhtiö on tässä asiassa nyt vähän kaksinaismoraalin tiellä. Viikolla ilmoitettiin  suurin kirjaimin, että yhtiö on ostanut itselleen maksullisen treffi – paritus – palvelun, jonka kautta  yhtiö aikoo saattaa  maakunnissa ja lähiöissä  kaikki mahdolliset  hetekat  vinkumaan  ja  elementtikerrostalot huokailemaan. Parin päivän päästä sitten saman yhtiön lehti taivastelee sitä, että tamperelaisen kirjailijan  nimeä kantavassa kirjallisuustapahtumassa  raotetaan vähän samaa asiaa, jota mennä viikolla harrastettiin Nokialla Sorvan kylän festivaaleilla.

Aamulehden  kummastelu jää minulle hämärän peittoon. Toimittajan kannattaisi  mennä kirjastoon ja lainata muutama  kirja. Sitä kautta voi käydä niin, että lukija saakin vähän perspektiiviä asioihin ja ihmettelee jotain semmoista, joka olisi aidosti ihmettelyn arvoista.