Kansanedustaja, puoluesihteeri ja urheiluautoilija Mikael Junger ( sdp), on ryhtynyt parantamaan kauppatasetta ja hidastamaan ilmastonmuutosta luopumalla kravatin käytöstä. Hän on myös sitä mieltä, että kravatin käytöllä ja ihmisten johtamisella on kytkentöjä.
No, ehkä näin tosiaan on. Kaikkialla, missä Junger on toiminut, jäljellä on sekasortoa ja suuria muutoksia. Viimeisin kravatittomuuden kokenut instituutio on SDP.
Puolueen entinen puheenjohtaja ja eduskunnan entinen puhemies ei vaivautunut edes eilisiin juhlallisuuksiin. Muutenkin puolueen tilaa tällä hetkellä luonnehtisi hyvin laulu Sörkan katupojista.
Puolueella ei liene tosin suuria mahdollisuuksia menestykseen tulevaisuudessakaan, sillä entinen presidentti on uhannut ottaa jäsenkirjansa takaisin, kunhan ensin presidentin hommista pääsee irti. Puolueessa varmasti ”hurrataan ja hihkutaan.” Ainakin muissa puolueissa hurrataan.
Ehkäpä rouva presidentistä tehdään seuraavassa puoluekokouksessa uusi puoluesihteeri.
Loman loppuessa lienee tässä syytä julkistaa se, että hiihtoloma ei ole vielä sisältänyt yhtään hiihtämistä. Koululaitoksen liikuntakasvatus niittää edelleen hedelmää. Ko. välineiden jalkaan sitominen saa muistot karvaina iholle. Ko. välineiden katsominenkin saa minut vähän katkeraksi. Miten koululaitos saattoikaan pystyä elinikäisesti tuhoamaan liikunnan harrastamisen minun kohdaltani. Asia aika tavalla harmittaa, voin vakuuttaa. Harmillisinta on se, että kyseisen asian suhteen koululaitoksessa on tapahtunut vain vähäistä edistystä.
No, ehkä näin tosiaan on. Kaikkialla, missä Junger on toiminut, jäljellä on sekasortoa ja suuria muutoksia. Viimeisin kravatittomuuden kokenut instituutio on SDP.
Puolueen entinen puheenjohtaja ja eduskunnan entinen puhemies ei vaivautunut edes eilisiin juhlallisuuksiin. Muutenkin puolueen tilaa tällä hetkellä luonnehtisi hyvin laulu Sörkan katupojista.
Puolueella ei liene tosin suuria mahdollisuuksia menestykseen tulevaisuudessakaan, sillä entinen presidentti on uhannut ottaa jäsenkirjansa takaisin, kunhan ensin presidentin hommista pääsee irti. Puolueessa varmasti ”hurrataan ja hihkutaan.” Ainakin muissa puolueissa hurrataan.
Ehkäpä rouva presidentistä tehdään seuraavassa puoluekokouksessa uusi puoluesihteeri.
Loman loppuessa lienee tässä syytä julkistaa se, että hiihtoloma ei ole vielä sisältänyt yhtään hiihtämistä. Koululaitoksen liikuntakasvatus niittää edelleen hedelmää. Ko. välineiden jalkaan sitominen saa muistot karvaina iholle. Ko. välineiden katsominenkin saa minut vähän katkeraksi. Miten koululaitos saattoikaan pystyä elinikäisesti tuhoamaan liikunnan harrastamisen minun kohdaltani. Asia aika tavalla harmittaa, voin vakuuttaa. Harmillisinta on se, että kyseisen asian suhteen koululaitoksessa on tapahtunut vain vähäistä edistystä.
13 kommenttia:
Minä olen sinua onnekkaampi, sillä hiihtämiseen sain hyvät eväät kotoa, eikä edes koululiikunta pystynyt tuhoamaan sen tuottamaa iloa.
Sen sijaan joukkuepelejä inhoan erotuksetta. Minä olin se, joka jouduttiin viimeisenä ottamaan, ja se, joka sai valita, ei milloinkaan jättänyt tuomatta pettymystään seikasta julki.
Kilpaurheilua inhoan erotuksetta, riippumatta siitä, onko se formulaa, sumopainia, jalkapalloa, jääkiekkoa, yleisurheilua tai mikä tahansa hiihtolaji.
Hiihtäminen on rauhoittumista talvisessa luonnossa, ei laput silmillä älyttömän elukan tavoin reuhtomista.
Sdp on puolestaan samanlainen kuin Kokoomus tai Keskustapuolue. Kunnioitettua Aleksanteri Suurta siteeraten: vmpevvk.
Otsikko toi mieleeni vanhan vitsin keskimmäisemmän puolueen taannoisesta johtohenkilöstä. Tästä siitä löytyy eri versioita.
"Miten koululaitos saattoikaan pystyä elinikäisesti tuhoamaan liikunnan harrastamisen minun kohdaltani."
Samoin. Ja meitä on paljon!
Ei saa antaa koululiikunnalle valtaa lopuksi ikäänsä, kun se kuitenkin on jo taakse jäänyttä. Miksi kieltää itseltään nautinto vain siksi, että koulussa se väännettiin pakoksi? Olihan siellä pakko lukeakin, ja kirjoittaa - en tiedä montaakaan ihmistä, joka olis lopettanu lukemisen sen takia, kun koulussa piti, vaikkei olis haluttanu.
Eipä sillä, en minäkään rekkitangolla enää yritä kieppiä, kun koulussa ope pakotti, vaikka sanoin, ettei kädet jaksa pitää kiinni ja putosin nurinniskoin alas... ope vaan siihen, että "no mikset pitäny kiinni?!" Mutta hiihto ja luistelu on asia erikseen, kun niitä saa tehdä missä haluaa ja milloin haluaa.
Kravatti ON todella turha kapistus, ja joka paikassa heiluessaan ja lojuessaan levittää basillejakin. En usko, että niitä pestään yhtä usein kuin paitaa.
Sanna....
Pysyn edelleen kannassani. Koululiikunta oli syvältä 1960 - 70 - luvuilla.
Se oli syvältä vielä paljon myöhemminkin. Tarkoitus ei liene ollut se, että aikuiset isät ja äidit sydän syrjällään miettivät sitä, mitä nuorisolle teetetään vielä 2000 - luvun puolella. Tai sitten kokemukseni ovat minun ajatteluni vääristäneet kokonaan.
Tai sitten olen törmännyt ainoastaan koomisiiin ja onnettomiin koululiikuntaohjaajin.
Kravattikin on upea esine. Rusettikin on. Ehkä upein esine miehen pukeutumisessa oli 1960 - luvulla hopeinen riipuskoru, jota miehet käyttivät poolopaidan kanssa.
Silti, en suosittelen etikettijuhliin poolopaitaa. Se on kuuma ja hinkkaa kaulaa.
Zepa.... minun innostukseni tuhottiin hiihtokilpailuissa. Se oli julmaa ja kauhistuttavaa.
Minut valittiin aina joukkueisiin viimeiseksi. Se oli nöyryyttävää. Kuka saakeli semmoista seminaareissa opetti opettajakokelaille ?
No, tiedän tämän omasta kokemuksestani; Didaktiikka ja kasvatustiede eivät ole mitään oikeita tieteitä.
Äijä....
minä yritän hammasta purren taas huomenna lähestyä suksiani....
Muuten minun kokemukseni ovat samankaltaisia. Kaikki oli valittu joukkueisiin ja minä yksin seisoin keskellä kotipesää.
Helvetti...
Ensi kesänä kyllä teen nuotion takapihalle pesäpallomailoista.
Ensi vuonna teen kyllä esityksen, että Kreikan peruskoulussa on ryhdyttävä opettamaan liikuntatunneilla pesäpalloa. Siitä tulee kansakunnalle nöyryyttä ja sitkeyttä voittaa pahimmatkin vastukset elämässä.
Kariav...
Juuri tuon tarinan perusteella otsikoin kirjoituksen. Hirvensalmen miehellä oli muistaakseni englanti 10 todistuksessa.
Puhutun kielen kanssa silloin ei juurikaan oltu tekemisessä, joten arvaa sen, kun ulkomaille joutuu kylmiltään ja sana ovat päässä niin kuin ne kirjoitetaan
Miten kravatti pitää pestä? Olen pilannut pari miehen kravattia tahranpoistotoimin, lopputulos oli pahempi kuin alkutilanne.
Hienopesu, taikka käsinpesu.
Ongelma on se, että pitäisi olla sellainen " pingoittaja" johon kravatti laitetaan kuivumaan.
Muuten sen silittäminen on tuskaista.
Nykyään ongelma on myös se, että kun kravatit ovat aika halpoja, niin niitä ei pestä koskaan ja ne laitetaan roskiin.
Kravatin kuivausteline eli pingoitin olisi kyllä hieno lahja herrasmiehelle.
Näyttää siltä, että kun me viimeisinä valitut emme ole oppineeet nauttimaan pesäpallosta, olemme ryhtyneet bloggaamaan. Liekö tuo sen järkevämpää.
Toukokuun alussa otamme vastaan parikymmentä saksalaista nuorta, joille järjestetään muun ohjelman lisäksi liikunta- ja ulkoilupäivä. Urheilua vältetään, koska repliikki "eipäs urheilla siellä!" kaikuu vielä korvissa.
Ohjelmassa on mm. pesäpalloa ja saappaanheittoa.
Saksaan on viety pelivarusteita jo vuosia sitten, joten kova on vastus maaottelussa. Katsotaan kuka heistä valitaan viimeisenä, ja luetaan sitten neljänkymmenen vuoden päästä blogia "Bittere Erinnerungen aus Finnland":)
Kariav.....
Tenavissa muistaakseni Tellu, se tummaatyttö valitaan aina viimeiseksi. Koirakin otetaan ennen sitä joukkueeseen.
Hieno salaseura olisi semmoinen, johon pääsisi jäseneksi, vain, jos todistetusti olisi ollut pesäpallojakojen jakojäännös
minä tunnen jo pari semmoista
Meidän perheen lapset valittiin myös aina viimeiseksi kaikkiin joukkueisiin.
Pikkusiskon kävi kerran niin, että teki ala-asteen jalkapallopelissä maalin. Liikuntatunnin loppu meni suukopuun siitä, kumpaan joukkueeseen hän oli viimeisenä päätynyt, eli oliko maali ns. oikea vai omaan maaliin tehty. Selvyyttä ei saatu.
Lähetä kommentti