Lehtori on saanut taas työlainsäädännön kurssilleen uutta kiinnostavaa materiaalia. AKT on nimittäin irtisanonut työntekijänsä kesken työntekijän aikaansaaman poliisitutkinnan. Huima temppu työväenliikkeen yhdistykseltä. Näin maallikkosaarnaajana epäilen lopullisen tuomion tulevan aikanaan AKT- yhdistykselle. Rekkamiehet saavat toisenkin peräpukaman kun ajavat ja tilittävät jäsenmaksujensa välityksellä korvauksia viestintäpäällikölle.
Jos irtisanominen on tapahtunut ilman kuulemista, YT- menettelyä ei ole harkittu ja irtisanomisen perusteet ovat huojuvia, näemme tulevaisuudessa mielenkiintoisia juttuja asian tiimoilta.
Uskoisin niin, että aikanaan Viestintäpäällikölle tullaan maksamaan noin 20 kuukauden palkka aiheettomasta irtisanomisesta. Jos YT-menettelyä on rikottu, seurauksena saattaa lisäksi olla hyvitystä jopa 30 000 euroa. Tuo YT-menettely on vähän tulkinnallinen asia yhden ihmisen irtisanomistilanteessa. Samoin hyvin tulkinnallista on se, onko irtisanomisperusteita olemassa. Tuotannolliset ja taloudelliset seikat voisivat tulla kysymykseen, mutta tuskin AKT nyt toimintaansa lopettaa taikka supistaa. Paha on saada ihmistä muuten pihalle.
Työsuhteen purkamisesta kukaan ei ole puhunut mitään. Rouva Ahteella on käsittääkseni purkamisoikeus jo olemassa, mutta ei toisin päin. Toisinpäin se oikeus syntyy lähinnä niin, että rouva Ahde olisi paljastanut neuvotteluasioita vastapuolelle, taikka nimitellyt puheenjohtaja Rädyn äitiä rakkauden ammattilaiseksi, taikka potkaissut puheenjohtaja Rätyä korkokengällä munille. Nyt kun mitään em. asiaa ei ilmeisesti ole tapahtunut, liiton arsenaaliksi todella jää tuo irtisanominen. Siihen ei taas riitä se, että irtisanottava on osallisena poliisitutkinnassa, joka kohdistuu irtisanojaan. Siitä on olemassa muistaakseni oikein paperilla tekstiä työsopimuslain 7 luku, 2 pykälä, kohta 4.
Mitä taas tulee itse irtisanojaa, minulla on vahva käsitys siitä, että ko. henkilö olisi …… no olkoon. En tunne häntä henkilökohtaisesti, joten en voi arvioida hänen persoonaansa, enkä ammattitaitoaan muutoin kuin oireiden osalta ja sellainen veistely saattaa johtaa allekirjoittaneen leivättömän pöydän ääreen ja sitä kautta ehkä tuntemattoman vankilakundin sellikaveriksi. Parempi siis on, että sanon vain, että puheenjohtajalla on paljon ominaisuuksia, joita johtajakoulutuksessa ei kovin korkealle arvosteta. Hyvän tenttikysymyksen tästä tapauksesta ja tästä irtisanojasta kuitenkin saa, jahkaa oikeusjutut valmistuvat ja varmemmalla pohjalla tässä uskaltaa kirjoittaa.
Kun nyt on raotettu helvetin esikartanoita, kurkitaanpa sisälle itse kiirastuleen. Olin eilen vaimon kanssa kolmessakymmenessä pikkuputiikissa ja noin kolmessatoista huonekaluliikkeessä. Yrjö Jylhä olisi kirjoittanut minusta heksametrisen eepoksen. Minä kuitenkin kestin kaiken lähes kuin mies. Vain ajoittain herkesin AKT- mykkäkoulua harrastamaan. Voin kuitenkin vakuutta, että minunlaiseni kiltti ja herkkä mies ei osaa matkia puheenjohtaja Rätyä edes vuorokautta. Sitten on jo pakko kysyä, että onko puhtaita sukkia, missä kaapissa?
Jos irtisanominen on tapahtunut ilman kuulemista, YT- menettelyä ei ole harkittu ja irtisanomisen perusteet ovat huojuvia, näemme tulevaisuudessa mielenkiintoisia juttuja asian tiimoilta.
Uskoisin niin, että aikanaan Viestintäpäällikölle tullaan maksamaan noin 20 kuukauden palkka aiheettomasta irtisanomisesta. Jos YT-menettelyä on rikottu, seurauksena saattaa lisäksi olla hyvitystä jopa 30 000 euroa. Tuo YT-menettely on vähän tulkinnallinen asia yhden ihmisen irtisanomistilanteessa. Samoin hyvin tulkinnallista on se, onko irtisanomisperusteita olemassa. Tuotannolliset ja taloudelliset seikat voisivat tulla kysymykseen, mutta tuskin AKT nyt toimintaansa lopettaa taikka supistaa. Paha on saada ihmistä muuten pihalle.
Työsuhteen purkamisesta kukaan ei ole puhunut mitään. Rouva Ahteella on käsittääkseni purkamisoikeus jo olemassa, mutta ei toisin päin. Toisinpäin se oikeus syntyy lähinnä niin, että rouva Ahde olisi paljastanut neuvotteluasioita vastapuolelle, taikka nimitellyt puheenjohtaja Rädyn äitiä rakkauden ammattilaiseksi, taikka potkaissut puheenjohtaja Rätyä korkokengällä munille. Nyt kun mitään em. asiaa ei ilmeisesti ole tapahtunut, liiton arsenaaliksi todella jää tuo irtisanominen. Siihen ei taas riitä se, että irtisanottava on osallisena poliisitutkinnassa, joka kohdistuu irtisanojaan. Siitä on olemassa muistaakseni oikein paperilla tekstiä työsopimuslain 7 luku, 2 pykälä, kohta 4.
Mitä taas tulee itse irtisanojaa, minulla on vahva käsitys siitä, että ko. henkilö olisi …… no olkoon. En tunne häntä henkilökohtaisesti, joten en voi arvioida hänen persoonaansa, enkä ammattitaitoaan muutoin kuin oireiden osalta ja sellainen veistely saattaa johtaa allekirjoittaneen leivättömän pöydän ääreen ja sitä kautta ehkä tuntemattoman vankilakundin sellikaveriksi. Parempi siis on, että sanon vain, että puheenjohtajalla on paljon ominaisuuksia, joita johtajakoulutuksessa ei kovin korkealle arvosteta. Hyvän tenttikysymyksen tästä tapauksesta ja tästä irtisanojasta kuitenkin saa, jahkaa oikeusjutut valmistuvat ja varmemmalla pohjalla tässä uskaltaa kirjoittaa.
Kun nyt on raotettu helvetin esikartanoita, kurkitaanpa sisälle itse kiirastuleen. Olin eilen vaimon kanssa kolmessakymmenessä pikkuputiikissa ja noin kolmessatoista huonekaluliikkeessä. Yrjö Jylhä olisi kirjoittanut minusta heksametrisen eepoksen. Minä kuitenkin kestin kaiken lähes kuin mies. Vain ajoittain herkesin AKT- mykkäkoulua harrastamaan. Voin kuitenkin vakuutta, että minunlaiseni kiltti ja herkkä mies ei osaa matkia puheenjohtaja Rätyä edes vuorokautta. Sitten on jo pakko kysyä, että onko puhtaita sukkia, missä kaapissa?
PS. 16.30 lauantaina
Nyt näyttää siltä, että koko työväenliike, SAK ja silmäätekevät, Lipposen perhettä lukuunottamatta , ovat päivän aikana siirtyneet kannattamaan Hilkka Ahdetta ja ryhtyneet moittimaan AKT - järjestöä irtisanomisen vuoksi.
On siis minun aika vaihtaa nopeasti puolta ja mielipidettä. Varsin hyvin paikkaansa pitänyt muistisääntö kun muistuttaa, että järkevä yksilö on aina erimieltä em. tahojen kanssa. Ja että totuus löytyy Eloveenasta , tai jostain muualta.
Olen siis nyt vähän hämilläni ja epätoivoinen. Jotain kummallista on nyt takana. Ja toden totta ! Hesari revittelee, että Virve Rosti on kuullut taksijonossa miten Hilkka Ahde on sanonut esimiestään paskaksi. Hihkuu riemusta ! Tästä tulee upeaa opetusmateriaalia.
Tillmannin työpaikalla muuan työtoveri nimitti kokouksessa aikoinaan esimiestään selkärangattomaksi lieroksi. Siitä ei tullut edes varoitusta. Jos Hilkka on taksijonossa törissyt todella, niin taksijonon piikkiin tuommoinen menee, tai pahassa tapauksessa asiasta annetaan huomautus taikka varoitus.
Olen siis nyt klo 16.30 puoluueton asiassa, taikka siirtymässä Rädyn jengiin, mikäli koko työväenliike lähtee Hilkan puolelle.
PS 2
Työsopimuslaki muuten sanoo, että kun on ilmaantunut irtisanomisen perusteita ( paskapuheita taksijonossa) , työnantajalla on 7 vuorokautta aikaa toimittaa irtisanominen. Mitään kahden vuoden kokoisia syntisäkkejä ei lain mukaan voi kerätä ihmiselle.
17 kommenttia:
Kävin lukemassa. Oli hauska ja asiallinen. Ja se, joka saa asiallisen kuulostamaan hauskalta, on hyvä kirjoittaja.
Tuota shoppailevaa vaimoa vähän ihmettelen. Eikö lompakko voisi olla hänen omassa laukussaan, miksi vaivata toisia.
Mies. Eikö hän voisi olla omilla asioillaan sillä aikaa kun vaimo shoppailee. Käydä kirjastossa tai alkossa tai kuppilassa tai levätä kotona tai lukea tai istua tietsikalla kirjoittamasa uusia juttuja. Vai tarvitaanko häntä makutuomarina.
Tai nyt minä sen ymmärrän. Mies seuraa vapaaehtoisesti vaimoaan koska haluaa olla tämän tukena, minne tahansa vaimo vaeltaa. Yhteenkuuluvuus voi olla niin luja ja rikkeetön, ettei sitä voi katkaista.
Tai, synkempi vaihtoehto: mies ei uskalla vastustaa vaimonsa tahtoa, sillä tämä voi siitä suuttua.
Tai, vähän valoisampi vaihtoehto: miehestä on mukava seurata vaimoaan, minne tahansa tämä menee ja mitä tahansa tämä tekee, sillä siten voi tehdä hyviä huomioita ja saada uusia näkökulmia kirjoittamiseensa.
Tai olisiko asia niin yksinkertainen, että he ovat yhdessä päättäneet lähteä päiväkävelylle kun on sunnuntai ja aurinko paistaa. Ja minkä sille voi, että kaupat ovat sunnuntaisin puolen päivän jälkeen auki, ja vaimo haluaa avustaa talouden pyörien eteenpäin menoa. Ja haluaa, että mies on mukana tässä tärkeässä asiassa.
Itsekseni tätä mietin ehkä siksi, että tässä on sellaista eksotiikkaa, joka ei luulu kokemuspiiriini.
Kerran näin yhden tutun miehen, joka istui gynekologin vastaanotolla odotushuoneessa. Kysyin mikä aika sinulla on? Hetken hän katsoi minua hölmistyneen näköisenä. Sitten hän sanoi: Ei kun minä odotan vaimoa. Ja sitten me nauroimme niin!
Liisu..... ehkä minä valitsen sen pieninimmän riesan tien ....
Pieni mahdollisuus on samalla myös vaikutta hankintoihin
Vakuutan kokemuksesta, että tuollainen päiväkävelyllä tapahtuva mukanaseurailu on ehkä yksi helpoimmista tavoista koota tulisia hiiliä toisen päälle tai saada ainakin sopivassa tilaisuudessa tarvittavia ja esiin nostettavissa olevia plussapisteitä. Tuollainen muistetaan. Jos se vielä tapahtuu ainakin ulkonaisesti hymysuin tai edes viivasuorin suupielin, niin teho on sitä parempi.
Veli hyvä,
Kiitos kirjoituksesta, joka pisti naurattamaan. Täällä usein kokouksissa, jos oikein alkaa harmittamaan, kirjoitan paperille suomeksi - paska,paska,paska.....ja tietysti toivon, että kukaan ei mene muistiinpanojani lukemaan. Tietysti Google translator palvelun kanssa tulee olla varovainen.
Samaa sanaa käytän myös vapaasti golf kentällä. Joskus myös sellaista, mistä löytyy enemmän ärriä.
Täytyy kai olla hieman varovaisempi.
Hei Sisko ...
Minä seuraan kiinnostuneena nyt kahta asiaa...Ensiksikin sitä, kuinka nopeasti toivun eilisestä ostoskierroksesta. Olen oppinut kiroilemaan hiljaa ....
Ja sitten toiseksi seuraan tapaus Hilkka Ahdetta kiinnostuneena....
Minä kiroilen kokouksissa hiljaa Rauman giälellä..... eivät ymmärrä muut mitään siitä.
Mnää goht fläiskäse snuut päi alventti, jossesä....
(suomeksi... Isken sinua kohta nyrkillä naamaan, ellet jo lopeta puheenvuoroasi...)
Sama juttu paperiin kun raapustaa.. murre kelpaa jopa salasanaksi tietokoneeseen. Eipä löydy semmoista generaattoria helposti, joka sen aukaisee.
Olen ollut naimisissa yli kolmekymmentä vuotta. Kaupassa olen käynyt yhdessä vaimon kanssa ehkä runsas kymmenen vuotta sitten. Silloin minut pakotettiin siihen ja lopputuloksena oli se, että sain jonkinlaisen paniikkireaktion ja poistuin kiireellä kaupasta. Jos joskus harvoin tarvitsen parempia vaatteita, vaimo tuo kaupasta kotiin sovitettavaksi. Viime vuosien aikana olen ostanut muutamat työhousut halpahallista ja flanellipaitoja torilta. Olen siis jokseenkin toivoton tapaus vaateliikkeiden kannalta. Y
Hieman ihmettelen, mitä Tillman on sieltä kirjoistaan oppinut, jos noin vahva antipatia työväenliikettä kohtaan on. Tietenkään kaikki sen nimissä tehty ei läpäise Jumalan seulaa, mutta tuskin minkään muunkaan yhteiskunnallisen liikkeen teot läpäisevät.
Ilman mainittua liikettä, me tuskin pajattaisimme tässä, vaan paiskisimme nytkin töitä surkealla liksalla ja totisesti nöyrinä. Sitäkin varmaan jotkut haluavat. Minä en.
Y---
niin minäkin. Helkkarinmoisella itkulla ja hammastenkiristyksellä minä mukana olen.
Sanomista siitä aina tulee.
Maanantai-aamuna luultavasti olen jo kunnossa. Nyt vielä yöunet ovat täynnä kauhuja
Aikani kuluksi olen ruvennut siivoamaan muita blogejani ja päivittämään sivupalkkiani.
Huomenna leikkaan varpaankynteni.
Maanantaina ehkä jotain muuta
Anonyymi...
En ole kirjoita oppinut. Kirjoissa ( sosiologia, filosofia, kirjallisuustiede) opetetaan demokraattista ja ylevää tiedostamista ja kapitalistien kurissa pitämistä.
Asenteeni työväenluokkaa kohden olen saanut nuoruudessani, kun kuuntelin niiden vihalauluja ja maanviljelijöiden tappoveisuja.
Kun vartuin, olen saanut monenmoista muuta hassua kokea. Vasta perussuomalaiset ovat päästäneet pälkähästä demarit. Heidän joukostaan löytyy vielä enemmän kateutta ja hölmöyttä ja vihaa.
Minun parhaat ystäväni ovat olleet SKDL ja Vasemmistoliitto -nuoria, joiden ajatus on ollut rehellinen ja puhdas.
He olivat ehkä hölmöjä ja kummallisia, mutta he olivat minun parhaita ystäviäni. Heihin saattoi luottaa sokeasti.
Demarit olivat aina niitä, joita minä katsoin kaukaa ja usein kauhulla.
Edelleen... minä ..... ohhh... siis...jos anonyymi nyt sattuu olemaan nainen, tähtisilmäinen, nahkasaapikkaisiin pukeutuva...terävä, fingerpori-fani niin olen valmis vanhoilla päivilläni muuttamaan kantaani.
Mutta, anonyymi, kun katsoo nykyisiä demari-ministereitä ja kuuntelee heidän puheitaan, niin, en kyllä anatisi koiraani viikonlopuksi hoitoon yhdellekkään heistä, nimittäin jos minulla olisi koira.
Olen pahoillani, anonyymi. Yleensä minä yritänmyötäillä komemntointia ja yritän löytää sieltä jotain kivaa ja mukavaa ja yhteneväistä omien mielipiteiden kanssa.
Hiihtoloman kunniaksi olen kuitenkin juonut muutaman oluen. Toiseksi, eläkeiän kynnyksellä ajattelin heittäytyä lopulta rehelliseksi.
Minulla on hauskoja juttuja myös keskusta- ihmisistä. Heidän mielipiteensä eivät saa minun kunnioitustani läheskään aina.
Erityisen pirullinen olen silloin, kun joudun puhumään Hämiehen velejksistä, pääministeristä taikka Vapaavuoresta.
Selaliseen maailman minua ei ole kasvatettu, enkä selaliseen maailmaan lähde mukaan.
Arvostelun oikeus minulla sentään lienee
Kiitos kommentista. Olen etsinyt rajaa ja kokeillut. kuinka paljon sietää kirjoittaa. Nyt kommenttisi antoi minulle ohjenuoraa. Toivon, että jaksat lukea edelleen. Yritän terävöittää tekstiä ja perustella sanomiseni.
Oho...
Porin Karhun A- olut saa sormet sekoamaan. Pahoillani olen. Kommenttini on yhtä kirjoitusvirhettä.
Syy on oikeastaan Ulvilan Lions Klubilla, jonka järjestämistä juhlista 3 viikkoa sitten nautin niin paljon A- olutta, ettäinnostuin sitä hankkimaan lisää. Selalinen juoma sumentaa kirjoituskyvyn ja demokraattisen ajattelumallin.
Asetetaanpa jotain mittasuhteita.
Takavuosina muuan matkapuhelinoperaattori irtisanoi ammmattiliittoihin kuulumattomia työntekijöitään tyyliin "tyhjennä sähköpostisi ja ota tavarasi, niin saatamme sinut ovelle."
Kyllä siitäkin uutisissa oli, mutta eipä puolueväki siitä yöuniaan menettänyt. Operaattoriyhtiö aivan oikein laski, ettei järjestöitymätön ala käräjöimään.
No, tuskinpa tämä sähkömiehen rouva työttömien ruokalassa alkaa käydä. Ja irtisanomisen takana ollut herra tiesi varmasti, että juttu nousee, onhan hän oikeustieteen kandidaatti. Lakimies toimii hölmösti omia etujaan vain sokaistuttuaan, ja pitää käsiään omissa taskuissaan vain silloin kun on kylmä.
Minä näen tässä vain oikeastaan valtapeliä, joka tämä yritysjohtajatyyppinen irtisanominen tällä kertaa osui ihanasti taholle, joka oli aikanaan voimakkaasti ajamassa pikairtisanomisten lopettamista.
Tuosta ostoksilla olosta: Meidän tulee peljätä ja rakastaa vaimojamme siten, että emme kummastele ostoskäyttäytymistä kuin korkeintaan mielessämme, silloin kun olemme omassa kammiossamme.
Mukaan meno voi tuottaa joskus lisäpisteitä, mutta voi aiheuttaa myös ahdistusta. Toisaalta kokemuspiiriini kuuluu myös kauppakeskuksessa vielä ystävällisellä äänellä tehty kysymys: "Haluaisitko mennä katsomaan sillä aikana vaikka kirjoja".
Hyllyssäni on useampia teoksia tällä tavoin hankittuna, venäläisiä klassikoitakin. Karisto julkaisi niitä hienoilla kansikuvilla.
Miesten ja naisten ostoskäyttäytymisessä on yksi keskeinen ero siinä, että jos mies menee ostoksille, niin hän sitten ostaa. Ellei välttämätöntä tarvetta jollekin tai sitten rahaa ole, niin mies pysyy mieluummin kotona.
Äijä... minäkin olen huomannut tuon, että järjestöt eivät järin innokkaasti ryhdy toimiin silloin, kun kyse on niistä, jotka eivät ole heidän helmoihinsa tulleet.
Itse olen maksanut pienen henkilöauton hinnan ammattijärjestölleni ja näyttää siltä, että toistaiseksi olen ollut niin onnellisessa asemassa, etten ole heidän apuaan tarvinnut ja työtä on piisannut.
Kirja-asiassa olemme samassa tilanteessa. Viimeksi lauantaina ostin kirjakaupasta kirjan, jota ryhdyin kauppakeskuksessa lukemaan. Kerran kävi niin, että melkein ehdin lukea 200 sivuisen Heporaudan sotakirjan ennen kuin kaikki ostokset/katselut oli tehty.
Minäkin olen ymmärtänyt niin, että sopuisampaa on tyynesti olla ja odottaa.
Työväenliike, työväenluokka, SDP, SKDL ja Vasemmistoliitto. Siinä meni monta käsitettä samaan keitokseen.
Blogistuksessasi kylläkin kerrot vastustavasi keskimäärin sitä, mitä työväenLIIKE sanoo. Minä kun pidän tätä vähän kummallisena lähtökohtana, ellei vastapuolella ole Nalle Wahlroos, niin herkesin arvostelemaan.
Sitten sieltä tulikin vastaus, jossa demarit saivat konnan roolin, ja vassarit vapautettiin vastuusta. Mutta minun ja aika monen muunkin mukaan he ovat myös osa t-liikettä.
"Rehellinen ja puhdas kommunisti" oli pitkään elätetty myytti, jota yritettiin pitää hengissä, jotta päästiin arvostelemaan vahvempaa osapuolta t-liikkeestä. Rehelliset ja puhtaat kommunistit rakensivat lakkoliikkeitä, vaaran vuosia ja vastarintaa ottaen ohjeita NKP:ltä, mutta vissiin rehellisesti. He olivat kuin pikkulapsia, vähän höyrähtäneet vaarallisiin ajatuksiin, joita isot ja pahat demarit jakoivat kuin nykyajan huumediilerit.
Ikään kuin rehellisyys olisi jakautunut niin, että se heijastuu puoluekirjaan. Minusta noin keskimäärin kaikissa puolueissa on kusipäitä samassa suhteessa, enkä ole vielä tutkimusta nähnyt, joissa tätä uskoani horjutettaisiin.
Nuoruudessa omaksuttuja asenteita on toki vaikea muuttaa, varsinkin jos ne on laulun lyöminä sieluun stanssattu, mutta silti joskus odottaisi, ettei kaikki se, mitä lauluissa kerrotaan ole totta, eikä todeksi tarkoitettua. Laulavathan jotkut virsiäkin, ja aika pimeitä nekin ovat, jos niitä yrittää tietokonejan hengessä tulkita.
Minä en viime vuosilta tiedä kovinkaan monta ministeriä, joka ei olisi itseään munannut ihan puoluekannasta riippumatta. Parhaiten t-liikkeen edustamista ovat mielestäni pärjänneet Tuomioja, Kiuru ja Korhonen. Heille antaisin vaikka rakkaan anoppini hoitoon.
Edelleen olen sitä mieltä, t-liikkeellä on suht'koht järkeviä tavoitteita myös nykyään. Valitettavasti liian moni t-liikkeen edustaja on haksahtanut uskomaan, että valtion talous on yhtä kuin kotitalous, kuten nykyinen työväen presidenttikin.
Minä kunnoitan työväenliikkeitä ja etenkin ay -liikkeitä siinä asiassa, että lähes koko työlainsäädäntömme on syntynyt työväenliikkeen ajamana ja vaatimuksesta.
Työsopimusjärjestelmä 1946 , ( olihan siinä kyllä sodan voittajallakin pelissä sormensa)
Eläkelainsäädäntö 1962, muistaakseni, 5 -päiväinen työviikko 1965 , tai jotain, ja eläketason nosto 40 % :sta 60 prosenttiin, sekä lomaraha 1970.
Ainoa suuri epäonnistuminen on ollut YT -laki.
Työväenaate on oivallisesti tasapainoittanut sitä epäsuhtaa, joka vallitsee työn tekemisen ja työn teettämisen välillä.
Mutta muuten sitten työväenliike ja ay-toiminta ovat tavallaan menettäneet keskiluokkaisuudessa ja toimihenkilöitymisen kautta kiinnekohtansa todellisuuteen.
Pääasiassa mieltäni kaihertavat tietysti lapsuudessa hankityt ja saadut asenteet ja sterotypiat, jotka on saaatu identifikaation, perimääriryhmän ja turvalliuuden tarpeen tyydytyksen kautta ja valityksellä.
Niin varmasti työväenliikkeen jälkeläisetkin asian kokevat.
Silti... tänään googlasin ne nimet AKT: johtokunnasta, jotka olivat äänestäneet Hilkka Ahteen irtisanomisen puolesta. Halusin tutustua siihen, mitä heistä kerrotaan netissä ja mitä asioita he kannattavat.
Halusin päästä selville siitä, millaiset miehet ovat kysymyksessä ja mitä he oikein ajattelevat.
Minä tunnen jonkun verran vasemmistolaisittain ajattelevia ihmisiä. Monen kohdalla ymmärrän ajattelun taustat. Silti en osaa itse niin ajatella.
Minä puolestani en halua elää sellaisessa maailmassa, jossa itselleni läheiseksi kokemat ajatukset tekevät minut immuuneiksi kaikkia niiden tekemisiä kohtaan, jotka ilmoittautuvat samaan joukkoon.
Eli liiankin usein olen joutunut yhtymään Aimo Kairamon aatokseen: hyvä aate, mutta jätkät pilas.
Mutta silti tänä päivänä myös SAK:laisella ay-liikkeellä on sarkaa kynnettävänä. Joku pamilainen silpputyötä tekevä on kyllä niin marginaalissa täällä yhteiskunnassa kuin olla voi. Tai virolaisen halpatyövoiman syrjäyttämä raksa- tai metallimies jne. Jopa akt-lainen rekkakuski..., mutta ahtaajista en puhu mitään.
Eikä heidän asemansa parane mitenkään, jos ja kun entistä suurempi osa kansasta haistattaa pitkät ay-traditiolle, ja varsinkin työväenliikkeelle noin yleensä.
Kaikissa maissa, missä jonkin sortin solisalirattisella puolueella on ollut valtaa, yhteiskunta on varsin kehittynyt hyvinvointivaltio. Päinvastaisista korrelaatioista on vähän esimerkkejä.
Minun on vaikea kuvitella ihmistä, joka ei halua vakaita työoloja, joltistakin eläkettä, maailmaa, jossa palkalla tulee toimeen, työttömyyskorvausta tarpeen tulleen jne. Ne tietenkin käyvät koko ajan vaikeammiksi ylläpitää, koska jossakin päin maailmaa on riittävän voimakkaita tahoja vastustamaan näitäkin itsestäänselvyyksiä.
Yhtä asiaa olen aina ihmetellyt: miten voi olla mahdollista, että terveys- ja opetusala ovat täynnä ns. porvarillisesti ajattelevia ihmisiä (nim. TEHY ja OAJ). Siis alat, jotka täydellisesti edustavat julkista sektoria ja elävät verotuksesta. Ei suurta ahkeruutta tarvita tsekkaamaan, mitkä partit yhteiskunnassa yövartijavaltiosta olisivat mielissään.
Minäkin haluaisin vaihtaa pari valittua sanaa ATK:n hallituksen muutaman jäsenen kanssa, joten siinä suhteessa ainakin jaamme intohimoja.
Anonyymi...
Olen samaa mieltä ay- liikkeen ja työväenliikkeen tasapainottavasta roolista.
Minua on ruvennut vähän kauhistuttamaan uusliberalistinen meno ja se, että kun heikkoutta vasta voimissa havaitaan, meno äityy kummalliseksi.
Sitä minä vähän kauhistelen myös, että persut ovat imeneet voimaa tuosta vastapoolista ja säilövät sitä nyt hyödyttömänä ja näin pelaavat kapitalistin hyväksi.
Ehkä minun antipatiani ovatkin henkilöihin ja pyskyreihin ja poliittisiin pissiksiin suuntautuneet ja pohjimmiltani olen tyytyväinen, että on olemassa joku , joka pitää edes jonkin sortin jöötä yhteiskunnassa.
Nykyinen peruspalveluministeri on juuri sellainen sosiaalidemokraatti, josta en kovasti tykkää. Ja opetusministeri. Ja Lipponen. Molemmat. Ja Junger.
Opetusalalla työskentelevänä voin sanoa, että julkinen sektori ei ole nykyään enää mikään enkeli, joka oleellisesti olisi parempi työnantaja kuin entisajan patruunat.
Tässähän alkaa yhteistä säveltä löytyä. Ehkä jo kuntavaaleissa pääsen äänestämään sinua...
Tuosta nimeltä mainitusta jengistä olen pitkälti samaa mieltä. Lipponen toki piti pääministerinä hallituksensa hyvin kasassa eikä ollut sellainen mulkero ihmisenä kuin esim. Niinistö. Sen jälkeen Lipposen alamäki onkin ollut jyrkkä ja kannanotot vanhenevan äijän horinaa ja eukkonsa on ihan samaa sarjaa.
Jungner on hiukan ongelmallinen tapaus. Hänhän oli Yle:ssä suorastaan jumaloitu johtaja, joka sai homman skulaamaan mutta edellinen hallituskoalitio ja kepulaisten demarikammo aiheuttivat muutoksen, jossa saatiin Nokian mies myös kansallisen yhtiön johtoon. Poliitikkona hän on epäonnistunut SDP:n puoluesihteerinä, mutta tämän ei kai pitäisi leirin ulkopuolista häiritä.
Viittauksellani julkiseen sektoriin tarkoitin lähinnä sen ihmettelyä, miten julkisella sektorilla ja siis tavallaan veronmaksajien rahoilla työskentelevät ihmiset voivat kannattaa puolue(ita/tta), jo(t)ka on/ovat kaiken aikaa viemässä viimeisiäkin resursseja julkiselta sektorilta ja jo(i)lle julkinen sektori on pelkkä mörkö. Vaalikarja on siis antamassa valtakirjan omien työpaikkojensa hävittämiseen tai vähintäänkin resurssien ankaraan nyysimiseen, mihin myös sinä viittaat kokemuksillasi julkisesta sektorista työnantajana. Ja mikä varmasti pitää paikkansa: julkinen sektori ei mainituista syistä ole mikään unelmien työnantaja.
Lähetä kommentti