Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu ja Ruotsin kruununprinsessa pääsivät haistelemaan ulkoilmaa samana päivänä. Timo Soini taas sai ulos suustaan sammakon. Opetusministeri on onneksi ollut koko päivän hiljaa, joten hänen suustaan ei ole tullut mitään. Hän on ollut ilmeisesti hanttihommissa
Sammakon jälkeen Timo Soini on laskeutunut paaston aikaan, eikä suostu enää päästämään suustaan yhtään mitään. Soinin suustaan päästämä Bobrikov siis elää ja voi hyvin.
Nikolai Bobrikovia ammuttiin tunnetuin seurauksin Senaatin portaikossa Päivin nimipäivänä vuonna 1904. Tämä päivä, kesäkuun kuudestoista, on hyvin merkittävä päivä. Samasta kesäkuun päivästä nimittäin kertoo James Joycen mestariteos Odysseus.
Kyseinen päivä oli merkityksellinen Joycen elämässä. Muutamaa päivää aikaisemmin hän oli huomannut Dublinin kadulla viehättävän nuoren naisen, johon oli oitis heti silmittömästi ihastunut. Tämä nainen, Nora Barnacle, oli aluksi pitänyt kirjailijaa jonninjoutavana onnenonkijana, mutta jo kesäkuun 16 päivä tämä nuorikko oli viimein suostunut tapamaan kirjailija Joycen. James oli tapaamisen yhteydessä puhunut kuin Runeberg, sillä seurauksella, että hän oli heti tuona päivänä, ensitapaamisen yhteydessä nk. ”saanut pesää”. Tieto pohjautuu Wikipedian ilkeämielisiin huhuihin.
Päivä teki sen vuoksi suuren vaikutuksen Joyceen. Hän ei ollenkaan ollut kyseisenä päivänä kiinnostunut kaukaisesta Suomesta ja kenraalikuvernöörin ampumisesta. Joyce ilmeisesti laukoi itse aivan toisenlaiseen maalitauluun tuona päivänä. Ja siitä päivästä hän sitten päätti tehdä suuren mestariteoksensa.
Kirjassa myös mainitaan kaukainen murha.
Joyce lähti aikoinaan pakoon ahdasmielistä katolilaisuutta. Hän meni Sveitsiin ja kuoli sinne. Samalla hautausmaalla makaa myös Elias Canetti. Ja hänestä taas minä en saa aikaiseksi minkäänlaista aasinsiltaa Timo Soiniin, jääkarhunpentuun enkä myöskään ruotsalaiseen prinsessaan. Olen kadottanut otteeni kirjoittamiseen ja olen kadottanut blogin ulkoasun. Ja itsekunnioitukseni. Taidan muuttua tuntemattomaksi epähenkilöksi.
Tiistaina vaimo vaihtoi autonsa toisenlaiseksi. Minulla itsellänihän on vain polkupyörä ja Kawasaki, ei autoa ollenkaan. Meidän perheen autot ovat olleet ainakin 20 viimeistä vuotta vaimon nimissä. Nyt kun ajan oudolla autolla, joka on outoa väriä ja outoa merkkiä, olen muuttunut epähenkilöksi. Kukaan ei yhdistä minua ja outoa autoa toisiinsa. Tunne ulkopuolisuudesta on vahva ja vaikuttava. Tuntuu siltä, että kun ajan kadulla, olen ratsumies 1800 – luvun villissä lännessä ja ratsastan tuntemattomana Tombstonen kaupunkiin juuri kun O.K. Corralin taistelu on alkamassa. Kaikki muut ovat kiinnostuneita jostain muusta. Olen hetken nyt kaiken ulkopuolella.
Tai sitten skitsofrenia on viimein saapunut.
Sammakon jälkeen Timo Soini on laskeutunut paaston aikaan, eikä suostu enää päästämään suustaan yhtään mitään. Soinin suustaan päästämä Bobrikov siis elää ja voi hyvin.
Nikolai Bobrikovia ammuttiin tunnetuin seurauksin Senaatin portaikossa Päivin nimipäivänä vuonna 1904. Tämä päivä, kesäkuun kuudestoista, on hyvin merkittävä päivä. Samasta kesäkuun päivästä nimittäin kertoo James Joycen mestariteos Odysseus.
Kyseinen päivä oli merkityksellinen Joycen elämässä. Muutamaa päivää aikaisemmin hän oli huomannut Dublinin kadulla viehättävän nuoren naisen, johon oli oitis heti silmittömästi ihastunut. Tämä nainen, Nora Barnacle, oli aluksi pitänyt kirjailijaa jonninjoutavana onnenonkijana, mutta jo kesäkuun 16 päivä tämä nuorikko oli viimein suostunut tapamaan kirjailija Joycen. James oli tapaamisen yhteydessä puhunut kuin Runeberg, sillä seurauksella, että hän oli heti tuona päivänä, ensitapaamisen yhteydessä nk. ”saanut pesää”. Tieto pohjautuu Wikipedian ilkeämielisiin huhuihin.
Päivä teki sen vuoksi suuren vaikutuksen Joyceen. Hän ei ollenkaan ollut kyseisenä päivänä kiinnostunut kaukaisesta Suomesta ja kenraalikuvernöörin ampumisesta. Joyce ilmeisesti laukoi itse aivan toisenlaiseen maalitauluun tuona päivänä. Ja siitä päivästä hän sitten päätti tehdä suuren mestariteoksensa.
Kirjassa myös mainitaan kaukainen murha.
Joyce lähti aikoinaan pakoon ahdasmielistä katolilaisuutta. Hän meni Sveitsiin ja kuoli sinne. Samalla hautausmaalla makaa myös Elias Canetti. Ja hänestä taas minä en saa aikaiseksi minkäänlaista aasinsiltaa Timo Soiniin, jääkarhunpentuun enkä myöskään ruotsalaiseen prinsessaan. Olen kadottanut otteeni kirjoittamiseen ja olen kadottanut blogin ulkoasun. Ja itsekunnioitukseni. Taidan muuttua tuntemattomaksi epähenkilöksi.
Tiistaina vaimo vaihtoi autonsa toisenlaiseksi. Minulla itsellänihän on vain polkupyörä ja Kawasaki, ei autoa ollenkaan. Meidän perheen autot ovat olleet ainakin 20 viimeistä vuotta vaimon nimissä. Nyt kun ajan oudolla autolla, joka on outoa väriä ja outoa merkkiä, olen muuttunut epähenkilöksi. Kukaan ei yhdistä minua ja outoa autoa toisiinsa. Tunne ulkopuolisuudesta on vahva ja vaikuttava. Tuntuu siltä, että kun ajan kadulla, olen ratsumies 1800 – luvun villissä lännessä ja ratsastan tuntemattomana Tombstonen kaupunkiin juuri kun O.K. Corralin taistelu on alkamassa. Kaikki muut ovat kiinnostuneita jostain muusta. Olen hetken nyt kaiken ulkopuolella.
Tai sitten skitsofrenia on viimein saapunut.
6 kommenttia:
Minäkin haluaisin edes kuolla Sveitsissä. Sinne tehdään nyt turistimatkoja kuolemaan. Siellä saa kuolemanapua, jos itse pystyy juomaan nesteen, joka nukuttaa pois. Siitä oli iso artikkeli jossain lehdessä ihan parin viikon sisällä...ehkä Suomen Kuvalehti.
Ehei, skitsofrenikot eivät tajua omaa tilaansa eli niin helpolla et tästä tajuamisen kauhusta pääse;-) Kuka vain haluaisi olla ymmärtämättä niin monia rumia ja kauheita asioita, mutta sitä ei saa mitä tilaa.
Mannerheim kuoli Sveitsissä, jos oikein muistan. Ja pienenä hänellä oli sveitsiläinen kotiopettaja.
Vaimosi uudessa autossa taisi radio olla väärällä asemalla, ehkä Hilversumissa tai Motalassa, eikä Lahdessa, koska opetusministeri siellä puheli opiskelijoiden työllistämisestä. Liian korkeasti koulutettut tekevät liian hanttihommia.
Sveitsissä taisi kuolla myös iskelmärunon mestari Juha Vainio.
Mikä ero Eugenilla ja Jamesilla!
Eugen protestoi kansansa oloja laittamassa herrakansan laittamalle kuvernöörille napin ei sentään otsaan vaan kaiketi rintaan.
James tähtäsi alemmas ja osui paremmin, "pilikka kun oli tuttu", sanoisi Tuntemattoman Rahikainen.
Mitenkäs siinä muuten sitten kävi, tuliko tämä Nora - neiti sittemmin sorretuksi tämän ampujan toimesta?
Kariav... tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Opetusministeri haluaa saada SAK- jäsenmaksua maksavat huonostikoulutetut pitkäikaistyöttömät töihin. Hän tietää sen, että opiskelijoiden parista ei ääniä heru.
Samaan aikaan helkkarin suuri osa nuorista syrjäytyy. Minä kyllä antaisin nuorten tehdä töitä, jos vain viitsivät.
Ymmärrän sen, että opetusministeri ei tykkää siitä, jos kauppatieteen maisteriopiskelija on lisärahaa tienaamassa Prisman kassalla. Minä sellaista ihmistä kyllä pikkuisen ymmärrän.
AMK - opiskelijat tekevät yleensä harjoitteluja ja työhön ja ammattiin liittyviä tehtäviä. Niiden suhteen ministerillä ei pitäisi olla valittamisen aihetta.
Lisäksi kaikki nuoret keräävät työkokemusta ja portfolio kansiota tulevaisuutta varten.
Asia on siis hyvin monimutkainen. Jos ministeri huolehtii siitä, että opintoraha riittää ja opiskeijat innostuvat uudelleen opintolainaa ottamaan, niin ok. minun puolestani.
Sitten työelämä voi kuitenkin saada 24 vuotiaita tutkinnon suorittajia, joille on kertynyt työkokemusta 3 viikkoa peruskoulun TET -tutustumisjaksolla.
Ärhentelin ministerin puheita oikeastaan vähän siksi, että uuden auton hankintaan liittyy niin paljon emotionaalisia hiertymiä ja tässä vasta opetellaan penkkiin ja tuoksuus.
Automiehenä ymmärrät.
Äijä...
Kyllä käsittääkseni Nora lähti Jameksen matkaan ja muistaakseni ihan Sveitsiin asti.
Lähetä kommentti