Heli lähetti illalla sähköpostia. Hän pahoitteli, että lentoni on peruttu. Hän haluaisi, että lentäisin korvaavalla Finnair- yhteydellä samaan kaupunkiin. Vastasin, että se kyllä minulle sopii. Heli ei ole vielä vastannut minulle, eikä uutta tikettiä lähettänyt. Viestin perusteella Heli tuntuu minusta hoikalta, tyylikkäältä, huolitellulta ja iloiselta. Kaikki korvaavan lennon lentoemännätkin ovat mielessäni hoikkia ja tyylikkäitä. Ehkäpä myös peruuntuneen vuoron lentoemännät olisivat olleet täydellisesti ammatin stereotypioiden mukaisia. Kuka tietää.
Kerran olen nähnyt ylipainoisen, oikeastaan lihavan lentoemännän. Minun tuli häntä vähän sääli. Koneen keskikäytävä on ahdas kenelle tahansa, puhumattakaan sitten ylipainoiselle naiselle, joka palvelun eri vaiheessa joutuu kääntyilemään, kumartelemaan, kipaisemaan takaohjaamossa ja taas etuohjaamossa ja kaiken aikaa päästämään ohitseen käytävällä niitä typeryksiä, jotka ovat matkalla vessaan juotuaan kaljaa lyhytnäköisesti lentoasemalla.
Nousussa ylipainoinen lentoemäntä istuutui työtovereidensa tavoin niille pikkuisille, kelvottomille, esiin taitettaville cabin crew – istuimille. Minä jännitin kovasti, kestääkö istuin tyllerön painoa. Kun koneen nokka nousi ylös, pelkäsin, että hän luiskahtaa vinossa asennossa olevalta istuimelta alas.
Kun lennolla ei ollut oikeastaan muuta ohjelmaa, kuin lentokoneaterian näykkiminen ja lentoemäntien silmillä napostelu, lento sujui oikein hyvin. Lentokoneaterian eriskummallisuus kilpaili Liselotten kanssa. Nimestä päätellen tämä uhkea Leevi and the Leavings lyriikan muusa- neitokainen oli Alppien maasta kotoisin. Seurasin häntä lennon ajan kiinnostuneena, mielenkiinto heränneenä ja ihmetyksen vallassa. En menettänyt hänelle sydäntäni Gösta Sundqvistin tavoin. Minä seurasin häntä samalla tavoin, kun katsoisin näyttelijä Ulla Tapanista, jos Ulla Tapaninen tulisi soittamaan ovikelloa ja tarjoamaan Vartiotorni –lehteä eurolla, sitten ilmaiseksi.
Konnarit junissa ovat usein räväköitä ja sanavalmiita virkailijoita, joiden seurassa aika ei tule pitkäksi. Olisi mukavaa, jos lentoemännätkin olisivat, massasta ja elopainosta riippumatta, hersyileviä, flirttejä, hauskoja ja sanavalmiita. Joskus he ovat, mutta sääntö se ei ole. Lentoemäntien roolikalustoa ehkä pitää jotenkin muuttaa tai tuunata. Jotenkin siitä roolikalustosta pitäisi varmasti tehdä vähän rennompi ja avonaisempi. Lisää vapauksia vartalon ja vaatteiden suhteen. Olisi mukavaa, jos lentoemäntä olisi lintsannut peruskoulun tunneilta siinä määrin, että kielitaito olisi vain viitteellistä. Olisi piristävää, jos lentoemäntä huutaisi kovaan ääneen kollegalleen käytävän toiseen päähän, että lähetä sassiin lisää giniä ja tonicia tänne kun täällä tämä partainen herrasmies käyttää sitä ruokajuomana.
Lihava lentoemäntä, tupakoiva urheilija, naisrekkakuski, mieskätilö. Kaikki varmasti mielenkiintoisia hahmoja. Kaikki he rikkovat totutun ja tavallisen raja-aidat.
Kerran olen nähnyt ylipainoisen, oikeastaan lihavan lentoemännän. Minun tuli häntä vähän sääli. Koneen keskikäytävä on ahdas kenelle tahansa, puhumattakaan sitten ylipainoiselle naiselle, joka palvelun eri vaiheessa joutuu kääntyilemään, kumartelemaan, kipaisemaan takaohjaamossa ja taas etuohjaamossa ja kaiken aikaa päästämään ohitseen käytävällä niitä typeryksiä, jotka ovat matkalla vessaan juotuaan kaljaa lyhytnäköisesti lentoasemalla.
Nousussa ylipainoinen lentoemäntä istuutui työtovereidensa tavoin niille pikkuisille, kelvottomille, esiin taitettaville cabin crew – istuimille. Minä jännitin kovasti, kestääkö istuin tyllerön painoa. Kun koneen nokka nousi ylös, pelkäsin, että hän luiskahtaa vinossa asennossa olevalta istuimelta alas.
Kun lennolla ei ollut oikeastaan muuta ohjelmaa, kuin lentokoneaterian näykkiminen ja lentoemäntien silmillä napostelu, lento sujui oikein hyvin. Lentokoneaterian eriskummallisuus kilpaili Liselotten kanssa. Nimestä päätellen tämä uhkea Leevi and the Leavings lyriikan muusa- neitokainen oli Alppien maasta kotoisin. Seurasin häntä lennon ajan kiinnostuneena, mielenkiinto heränneenä ja ihmetyksen vallassa. En menettänyt hänelle sydäntäni Gösta Sundqvistin tavoin. Minä seurasin häntä samalla tavoin, kun katsoisin näyttelijä Ulla Tapanista, jos Ulla Tapaninen tulisi soittamaan ovikelloa ja tarjoamaan Vartiotorni –lehteä eurolla, sitten ilmaiseksi.
Konnarit junissa ovat usein räväköitä ja sanavalmiita virkailijoita, joiden seurassa aika ei tule pitkäksi. Olisi mukavaa, jos lentoemännätkin olisivat, massasta ja elopainosta riippumatta, hersyileviä, flirttejä, hauskoja ja sanavalmiita. Joskus he ovat, mutta sääntö se ei ole. Lentoemäntien roolikalustoa ehkä pitää jotenkin muuttaa tai tuunata. Jotenkin siitä roolikalustosta pitäisi varmasti tehdä vähän rennompi ja avonaisempi. Lisää vapauksia vartalon ja vaatteiden suhteen. Olisi mukavaa, jos lentoemäntä olisi lintsannut peruskoulun tunneilta siinä määrin, että kielitaito olisi vain viitteellistä. Olisi piristävää, jos lentoemäntä huutaisi kovaan ääneen kollegalleen käytävän toiseen päähän, että lähetä sassiin lisää giniä ja tonicia tänne kun täällä tämä partainen herrasmies käyttää sitä ruokajuomana.
Lihava lentoemäntä, tupakoiva urheilija, naisrekkakuski, mieskätilö. Kaikki varmasti mielenkiintoisia hahmoja. Kaikki he rikkovat totutun ja tavallisen raja-aidat.
Olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa sydämellisesti, olet sitten pieni, medium, tukeva taikka sopivasti lihava. En saa selville sitä, kuka noista sivupalkin ihmisistä olet, muuta ei se haittaa . Tervetuloa. Toivottavasti viihdyt. Blogin ulkomuoto on nyt juuri työn alla,sivupalkki ryppyilee ja kirjoittaja on jäämässä leipätyöstä viikon lomalle. Yritä viihtyä !
4 kommenttia:
Entisenä lentoemäntänä en voinut olla hymyilemättä kirjoituksellesi. Enkä kerro, olinko hoikka vai tukeva vai siltä väliltä ;) Mutta ainakin italialaisen matkustamohenkilökunnan keskuudessa huunori on sen verran mustaa ja kaksimielistä, että ihan hyvä vaan, jos mitään letakutuksista ei välity matkustajille, viihtyvät paremmin lennolla siinä ihanassa harhassa, että staff on hyvin muodollista ja tyylikästä niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Vai olisiko sen etupenkissä kiljuvan kauhukakaran äidistä hauskempaa, jos tunnustaisimme etsineemme matkustajien joukosta manaajaa ajamaan pahaa henkeä pois riivatusta? :DDDD
Vera... outsh.... en muistanut, että sinä olet lukijoiden joukossa. Ja voihan täällä muitakin lentoemäntiä olla.
No, yritin kirjoittaa aistillisesti ja ihannoiden aj perusvireeltä positiivisesti. Lentoemännät ovat matkan suola.
Kerran jäin Lontoosta tulelssani vähän janoiseksi. Raotin BA: koneet takaohjaamon verhoa ja pyysin vielä yhden viskin, jos se on mahdollista. Please.
Lähinnä minua seisova tyylikäs britti- Hostess kääntyi minun puoleeni hyvin hitaasti ja tyylikkäästi. Hän piti pienen tauon, katsoi minua syvälle silmiin ja sitten hän avasi jumalaisen sievän suunsa.
Of cource, my dear, if you are very kind to me !!
En osannut vastata hänelle muuta kuin " Here ? Here in aeropalane ?"
Sitten sain jo häneltäkin hymyn irtoamaan.
Lentoemäntiä on tullut nähtyä monenmoisia ja täytyy sanoa, että joskus he tosiaan ovat matkan suola.
Mutta minäpäs näinkin kaksi viikkoa sitten tupakoivan urheilijan. Siis lenkkeilijän tarkemmin sanottuna. Ikinä ennen en ole nähnyt vauhdikkaasti juoksevaa tyyppiä lenkkipolulla, joka polttaa samalla tupakkaa. Oli aika erikoinen näky.
Helmi-Maaria .... Keihäänheittäjä Seppo Räty oli tunnettu siitä, että ennen kisoja hän mieluusti veti sauhut, jotta keppi lentäisi.
Ja tietysti sitten Elmo , Derwangan kesäolympialaisten sankari, joka mieluusti laittoi piipuksi.
Ja kaikille mäkihyppääjille tunnetusti on kuperkeikkalimsa maistunut.
Minä sain hirveät noitumiset kerran yhdessä urheilukilpailussa, jossa suorituksen aikana vedin sauhut. Se oli mukavaa... noin ihmisen käyttäytymisen tutkimuksen kannalta. Järjestäjä meinasi hakata minut siihen paikkaan. Mutta minä olin ihan selvä tuon urheilusuoritukseni aikana. Ja kyse oli SM -kisasta
Lähetä kommentti