Tein illalla ruokaa. Sillä tavalla lauantaiaamu tuntuu mukavammalta, kun tietää, että päivän ateria on kasattu ja voi keskittyä takan lämmittämiseen ja hyviin kirjoihin ja harrasteisiin.
Pakastimessa oli hirvenlihaa ja osuustoiminta -liikkeessä ällistyttävän edullista valkokaalia, joten kaalipata syntyy helposti, kunhan jotain pientä laittaa joukkoon. Jauhelihana voi käyttää myös jossain muussa maakunnassa tuotettua lihaa. Minun reseptini on tämä. Se on syntynyt monen reseptin symbioosina ja yhteen sulautumisena
1 kg valkokaalia
4-5 porkkanaa
1 iso sipuli
2-3 dl vettä
½ dl puuroriisiä
1 1/2 tl suolaa
400 g hirven jauhelihaa Satakunnasta
2 rkl siirappia
2 tl meiramia
rouhittua mustapippuria
1 rkl vasikan fondia
valkosipulia
Valmistus on helppoa ja vaivatonta. Kaali suikaloidaan isoon kattilaan taikka pataan. Tuo vesimäärä siellä kiehuu ja odottaa kaaleja. Kaaliahan tietysti lyö itse itseään päähän, kun sitä keitetään, joten kohta kattilaan mahtuu jo ruskistettu jauheliha – sipuli seos, porkkanaviipaleet ja puuroriisi. Kun pata on vähän padan näköistä, joukkoon ryhdytään laittamaan mausteita ja sitten kun kaikki on kohdallaan, huomaat syöväsi yhä suurempia maistamislautasellisia ja kohta onkin hätä, jääkö tätä enää huomiseksi ollenkaan.
Nyt voi jo miettiä sunnuntain syömisiä. Taikka voi ryhtyä lukemaan tenttikirjoja. Hetken jo ajattelin jopa hiihtämistä, mutta hylkäsin sen heti.
3 kommenttia:
Maakuntahirvenjauhelihoista lienee satakuntalainen parasta!
Suomen Kuvalehden jyvissä ja akanoissa oli taannoin hauska leike, jonka sanoma varmaan pitää paikkansakin: hirvenlihaa ei voi myydä luomuna, sillä viranomainen ei voi varmasti tietää, mitä ravintoa hirvi siellä metsässä oikein syö...
Näinhän se nykykriteerien mukaan on. Epävirallisesti uskon kuitenkin Satakunnan taivaanrantaa saartavista saloista löytyvän vain vähän muuta kuin luomuravintoa hirvelle.
Tämä on varmaan herkullista. Pidän pataruoista. Ja kaalista.
Minä tuon Satakunnasta tullessani aina kalaa ja mäitä merenrannalta...
Kaisa ja Leena....
Pata on nyt vain muisto. Ensin sitä syötiin illalla tuoreeltaan ja nyt sitten kylmänä pakkaspäivänä antaumuksella.
Pata paranee, kun sitä lämmittää. Ja se hyvä puoli siinä myös on, että se on tavallaan valmis kokonainen ruokalaji, jonka ympärille ei välttämättä tarvitse kehittää mitään muuta
Lähetä kommentti