Miksiköhän television miespuolisilla sääankkureilla on niin kelvottoman pienet pikkutakit / puvuntakit päällään ?Vai pitääkö pikkutakin ollakin aina pikkuinen ?
Olen sitä ihmetellyt elämässäni aina silloin, kun mitään muuta kauheaa ei ole näköpiirissä ollut. Kukaan heistä ei uskalla kättään nostaa Oulua ylemmäs, sillä muuten hihansuu pakenee kyynärpäähän ja takin liepeet nousevat ylös.
Takkien napit kiristävät edestä säännöllisesti. Tietysti on hyvä, jos herrasmies pitää takkinsa napitettuna, kun hän häissä ryhtyy morsiamen isänä pitämään puhetta, mutta tuommoisessa sää-uutisvälähdyksessä voisi mielestäni pitää takkia aukikin, ellei nyt sitten raaski ostaa isompaa ja pitempää.
Nais- sääankkureiden vaatteet ovat usein turhankin löysät. Sinne sitä kireyttä kaipaisi. Toisaalta, kun Anne on ennustamassa, miehen mielestä kireys häipyy ja taivaalta saa tulla vaikka vanhoja ämmiä ja takarekiä.
Onkohan sääihmisillä pukuraha ?
En minä mitään pelleä kaipaa. Niitä olen nähnyt joskus matkoilla. Varsinkin jenkeissä nämä komeljantterit tekevät omaa stand-up huumoriaan. Minä tyytyisin kernaasti Paavo Salmensuuhun. Pukeutumisessa Juha Föhr oli upea ilmestys. Vaatteet olivat virkistäviä. Joskus ne olivat camp –tyylisiä, mutta hän ei jäykistellyt.
Muistakaa kokoontua taas nykyajan iltahartauteen. Puoli yhdeksältä siellä julistetaan sanaa ja sitten säätä. Se on ainoa nykyihmisen hiljenemispaikka ja muoto.
Olen sitä ihmetellyt elämässäni aina silloin, kun mitään muuta kauheaa ei ole näköpiirissä ollut. Kukaan heistä ei uskalla kättään nostaa Oulua ylemmäs, sillä muuten hihansuu pakenee kyynärpäähän ja takin liepeet nousevat ylös.
Takkien napit kiristävät edestä säännöllisesti. Tietysti on hyvä, jos herrasmies pitää takkinsa napitettuna, kun hän häissä ryhtyy morsiamen isänä pitämään puhetta, mutta tuommoisessa sää-uutisvälähdyksessä voisi mielestäni pitää takkia aukikin, ellei nyt sitten raaski ostaa isompaa ja pitempää.
Nais- sääankkureiden vaatteet ovat usein turhankin löysät. Sinne sitä kireyttä kaipaisi. Toisaalta, kun Anne on ennustamassa, miehen mielestä kireys häipyy ja taivaalta saa tulla vaikka vanhoja ämmiä ja takarekiä.
Onkohan sääihmisillä pukuraha ?
En minä mitään pelleä kaipaa. Niitä olen nähnyt joskus matkoilla. Varsinkin jenkeissä nämä komeljantterit tekevät omaa stand-up huumoriaan. Minä tyytyisin kernaasti Paavo Salmensuuhun. Pukeutumisessa Juha Föhr oli upea ilmestys. Vaatteet olivat virkistäviä. Joskus ne olivat camp –tyylisiä, mutta hän ei jäykistellyt.
Muistakaa kokoontua taas nykyajan iltahartauteen. Puoli yhdeksältä siellä julistetaan sanaa ja sitten säätä. Se on ainoa nykyihmisen hiljenemispaikka ja muoto.
10 kommenttia:
Isäni on muuten meteorologi. Paavo Salmensuu oli meillä usein kylässä vaimoineen. Hän oli sen ajan julkkis. Isäni ei televisiojulkisuudesta piitannut.
jos olisin mies, hylkisin kokopukuja ja pitäisin enemmän pikkutakeista. oma tyyppini olisi klubitakki kashmiriin päin, tai vakosamettia, tai irlantilaista tai skotlantilaista tweediä.
kun on kerran nähnyt vaikkapa harris- ja lewis-saarten karut maisemat, lammaslaumat ja kutojien mökit - seudun missä tweed syntyy - ei voi olla ihastelematta tweedeissä toistuvia hehkuvan kauniita maavärejä.
tweedissä on karhean lämpöinen pinta, jotakin panssarimaisen turvallista kuten englantilaisessa takkatulessa ja gin-and-tonicissa.
Heidi....
Jos oikein muistan, paavolla oli tyylikkäät vaatteet aina päällään. Minä pidin siitä piipun varrestakin.
Joskus näytti siltä, että paavolla oli Dollar- piippu käsissään. Sellainen, jossa oli hieno vaihtopesä.
Hän taisi jopa osallistua joskus piipunpolton SM- kisoihin. Sellainenkin urheilulaji oli aikoinaan olemassa.
Hieno mies.
Meri...
Tweed... se on jo sanana lämmin. Ihana. Ja hirmuisen kestävä.
Vielä virtaa - hupailussa näkyy " herrasmiehillä" päällään tweed- takkeja, joista osa on kudottu ennen sotia.
GT- juoma.... siitäkin olemme samaa mieltä. Se on turvallinen ja turvaa tuova juoma. Juuri siksi varmaan sitä käytetään niin usein ice breaker - drinkkinä. Vahva gin tonic lasissa ja lasi kädessä. Silloin sitä mies voi aloittaa keskustelun vaikkapa englantilaisesta lammaskoirakilpailusta.... ja samalla tähyillä hyllylle, mitä erinomaisia single pulloja siellä mahtaakaan kimmelstää ilta-auringossa, kasvavassa puheensorinassa.
Mutta, eivätkö ne olekin aivan liian pieniä, ne takit säämiehillä ?
Taikka sitten minä en ymmärrä mistään mitään
En ole ikinä saanut makua pikkutakkeihin, jotenkin ne tuntuvat sellaisilta välikauden vaatteilta joita käytetään vain silloin kun kantaja ei tiedä miten tilanteeseen pitäisi oikeasti pukeutua.
Itse vannon mustan yksirivisen puvun nimeen. Jopa minusta saa sellaisella säällisen näköisen niin, että kehtaa laskea pihalle asti.
Valitettavasti muutama tunti sitten tuli tieto, että huomenna sellaista joutuu käyttämään mustan kravatin kanssa. Ystäväni lähti vain 39 vuoden iässä, kaipaamaan jäivät mies ja päiväkoti-ikäinen lapsi. Maailma on välillä niin epäreilu, että isoakin miestä itkettää.
Paavo Salmensuulla oli muistaakseni aikoinaan punainen Triumph-merkkinen hieno auto. Paavo Salmensuun vaimo ehdotti nimekseni Heidiä.
/mek...
Ne ovat vähän kammottavia, ne pikkutakit. Minulle niistä tuli kammo 1970 - luvulla, kun portsarit niitä vuokrasivat 10 markan hintaan eteisissä ja ravintoloiden " tyyliä" näin kasvattivat.
Otan osaa suruusi. Siinä ei ole mitään muuta helppoa kuin pukeutuminen. Kaikki muu on kummallista möykkyö, joka iltaisin kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Aamuisin se katoa hetkeksi ennen heräämistä, mutta sekunnissa suru on palannut.
Heidi.... Heidi on hieno nimi. Minulla sattuu olemaan sen niminen " miniäkandidaatti".
Triumph on hieno prätkä, mutta vähintään yhtä hieno auto. Koko konepelti nousi ylös. Jos se oli Triumph Herald, siinä oli kaiken lisäksi kantava runko ja pirteä moottori.
Pakko myöntää, että katson sään yleensä FMI:n nettisivulta... se iltahartauskin on viime aikoina jäänyt liki suorittamatta. Ehkä siksi, että usein olen jo menossa nukkumaan niihin aikoihin.
Heidistä pitänee sanoa, että esikoinen sai ko. nimen, vaikka eräs inhottavimmista ihmisistä, jonka tunnen, on sen niminen... mutta kun ensin viivasin kalenterista ne naisennimet yli, joita en missään nimessä lapselleni halua, ja annoin kalenterin miehelle, hän viivasi yli kaikki loput nimet. Jonkun oli pakko joustaa, ja se olen aina minä... Lapsi ei pidä nimestään. Olisi kuulemma ollut mieluummin se Kati, joka oli minun suosikkinimi.
Lähetä kommentti