Tänään on ollut sangen levollista kuunnella ENS – ohjelmaa. Entiset nuoret ovat olleet näin loppiaisen jälkeisenä lauantaina lähes selvin päin, eikä radiosta ole tarvinnut kuunnella tuskallisia ja raastavia nuoruusmuistoja.
Minähän en kyseistä ohjelmaa kuuntele, sillä saan siitä ihottumaa. Vaimo sen sijaan eläytyy nuoruuteensa ja siinä sivussa joudun itsekin kokemaan myötähäpeää soittajien sönkötyksestä ja nousevasta päiväpöhnästä. Usein siitä tulee vain kateelliseksi.
Minun piti kuitenkin kirjoittaa aivan toisesta asiasta. Tuo ENS- ohjelma sekoittaa ihmisen pään niin, ettei kirjoittamisesta meinaa tulla mitään.
Minähän en kyseistä ohjelmaa kuuntele, sillä saan siitä ihottumaa. Vaimo sen sijaan eläytyy nuoruuteensa ja siinä sivussa joudun itsekin kokemaan myötähäpeää soittajien sönkötyksestä ja nousevasta päiväpöhnästä. Usein siitä tulee vain kateelliseksi.
Minun piti kuitenkin kirjoittaa aivan toisesta asiasta. Tuo ENS- ohjelma sekoittaa ihmisen pään niin, ettei kirjoittamisesta meinaa tulla mitään.
Olen tänään tehnyt muutakin kirjoittamisen estettä. Olen tuijotellut pihalle. Olen tuijotellut piparkakkutaloa, joka ulosmitattiin, eli vietiin lintulaudan viereen, pihagrillin päälle seisomaan ja odottamaan, että taivaan linnut söisivät itsensä piparkakkutaikinasta ähkyksi, taikka vaihtoehtoisesti ottaisivat piparkakkutalon asumuksekseen ja kasvattaisivat ensi keväänä siinä onnellista ydinperhettä. Sen piparkakkutalon seuraamisessa tässä on aika mennyt.
Tekstin kirjoittaminen on viipynyt siitäkin syystä, että vaimo siivoaa ja hän siivoaa hyvin perusteellisesti. Juuri äsken hän siivosi läppärin. Minä olen aina luullut, että sitä ei tarvitse siivota.
Läppäri pyyhittiin mikrokuidulla ensi ulkoa. Sitten irrotettiin akku ja pyyhittiin akku sekä akun lokero.. Seuraavaksi käsiteltiin näyttö erikoisnesteellä ja erikoisliinalla. Tämän jälkeen puhdistettiin näppäimistö. Ja näppäimistön alusta. Läppäristä ravisteltiin desilitra partahilsettä työpöydälle ja saavutusta tehostettiin arvioilla, jotka liittävät miessukukunnan ja siat läheisesti toisiinsa, kuitenkin niin, että sikoja jossain määrin ymmärrettiin.
Siksi en ole ehtinyt mitään kirjoittaa. Olen laittanut lisäksi ruokaa ja suunnitellut huomista ruokaa. Ja lukenut laadukasta ruotsalaista dekkaria.
Mutta, jahkaa olen saunasta palannut ja dekkarin lopetellut, niin ehkä sitten minulla on jotain kirjoitettavaa.
8 kommenttia:
Sulla on perusteellinen vaimo, selkeästi.
Ja nyt kyllä vähän jännittää sen teidän piparkakkutalon kohtalo. ;)
Minä informoin asiasta laajasti, kunhan päivä taas valkenee. Epäilemättä ruskea piparkakkutaikina on jotenkin vahingollista linnuille, mutta otan riskin ja ajattelen niin, että kyllä luontokappale pystyy päättelemään sen, mitä kannattaa syödä.
Ehkä herra Harakka popsii sen liiveihinsä.
Ei sikaa pidä turhaan morkata. Se on itseasiassa varsin siisti ja hyvin älykäs eläin :-)
Mutta oikeasti minun piti kysymän että onko oikeasti olemassa laadukkaita ruotsalaisia dekkareita? Olen niitä toki paljon lukenut, mutta sellaista tendessikirjallisuuttahan se pakkaa olemaan.
Keski-ikäinen mies ....
Sjöwall ja Wahlöö minulla ovat oikeastaan ne alun kulmakivet, joiden varaan olen rakentanut käsitykseni ruotsalaisesta dekkarista. Ne tuli pentuna ahmittua kaikki tyyni, kirja / yö. Nyt on menossa Aarne Dahl ja hänen Jälkijäristys – kirjansa.
Dahl on minusta hyvä ja älyllinen kirjoittaja. Naisista minä pidän eniten , siis heidän kirjoistaan, Anna Janssonista ja Åsa Larssonista. Ja sitten on tietenkin Åke Edwardson , joka on todella hyvä.
Kyllä minä luen Wallander – juttujakin ja pari Stig Larsson – juttuakin olen lukenut, mutta … muttaa… Aarne Dahl on minusta yksi parhaista kuitenkin.
Hyvanen aika, mina kuvittelin olevani anaali siivoamisen kanssa, mutta onneksi en ole viela noin pahaksi paassyt. Mahtaako Vaimo olla oppinut moisen lapparinsiivouskoreografian Marttaliitosta vai onko ihan omakeksimansa?
Dekkaterista, erityisesti ruotsalaisista...Luehan G.W. Perssonin kirjat, olen ihan varma että ne kolahtavat sinulle. Minä kiinnostuin niistä kun Akateemisen entinen johtaja jossain radio-ohjelmassa vuosia sitten kertoi, ettei ole koskaan tavannut yhtä vastenmielisen arroganttia henkilöä kuin tämä kirjailija! Pakkohan siihen tuotantoon oli sitten tutustua. Jätä ensimmäisenä kirjoitettu "Possujuhlat" viimeiseksi tai kokonaan lukematta, se on tyhmä.
Marianne....
En ole kertonut vielä puoliakaan.....
Mutta voin vakuuttaa, että hänen mielikuvituksensa pölyn ja siivouksen suhteen on korkeinta A-luokkaa
ano...
Persson on tuttu kaveri. Jäi vain tuosta listasta pois. Kovin montaa en häneltä ole lukenut.
Lähetä kommentti