Näin yöllä hassua unta. Olin neuvolassa tai jossain muussa semmoisessa paikassa, jossa tavallisesti vanhemmat kokoontuvat pikkulastensa kanssa. Minä en saa päähäni sitä, miksi minä olin siellä, mutta sen minä muistan, että lähes kaikki presidenttiehdokkaat olivat paikalla.
Soini oli vaimonsa kanssa tuonut oman nuorimmaisen lapsensa kannettavassa lastenistuimessa. Lapsi oli pirteä ja jokeltelevainen veijari. Soini sanoi lapsen olevan tytön. Tytär oli kasvoiltaan ilmetty isänsä, ja yhtä aurinkoisesti hän hymyili ja piti koko ajan ääntä.
Vuokko ja Paavo olivat saapuneet paikalle lapsen lapsensa kanssa. Pieni lapsi oli aivan kalju. Niinhän ne lapset tapaavat olla. Hänen silmänsä olivat isoisän nappisilmistä kopiot. Niitä sitten porukalla ihasteltiin.
Oli mukana Sauli ja Jennikin. Heidän pienokaisensa oli kiharatukkainen pikkuinen tyttö. Pienellä tytöllä oli siniset silmät ja sininen vauvanmekko päällään. Isä ja äiti kantoivat häntä sellaisessa näppärässä kantotuolissa.
Sari Essayah saapui paikalle myös pienen tytön kanssa. Tyttö oli vasta kuuden kuukauden, mutta hän käveli jo kipittäen. Essayah oli jotenkin asiasta vaivautunut, sillä ei hän halunnut toisten silmissä ylentää itseään. Hän sanoi, että tytär ei puhu vielä yhtään sanaa.
Odoteltiin siinä porukalla Lipposen pariskuntaa. Arhinmäkeä ei näkynyt missään. Eikä ruotsalaisten ehdokasta.
Sitten saapui Haavisto puolisonsa kanssa paikalle. Puoliso kantoi sylissään punottua niinikoria, joka oli pehmustettu valkoisella vanupeitteellä. Korin päällä oli kaunis sininen peite, jonka reunoja kehysti pitsisomistus.
Unessa oli melkoinen hässäkkä, kun kaikki tungeksimme sen korin ympärillä. Olin unessa jotenkin tasa-arvoinen muiden kanssa, vaikka minulla ei vauvaa ollutkaan. Eikä puolisoakaan mukana.
Haaviston puoliso raotti varovaisesti peitettä korin päältä. Meitä oli siinä monta kurkistelijaa. Ja monelta karkasi ihastunut huudahdus, kun näkymä koriin avautui. Korissa oli kuusi ihastuttavan söpöä mustavalkoista kissanpentua.
Ja siihen minä säpsähtäen yöllä heräsin kello kolme.
Tervetuloa lukijaksi Helmi Maaria Pisara. Toivottavasti viihdyt täällä. Ei täällä useinkaan ole kirjoituksia kummallisista unista. Yleensä täällä on kummallisia kirjoituksia tavallisista asioista.
3 kommenttia:
Oli niin mainio uni että tekisi mieli laittaa Facebookiin jakoon. Toisaalta tämä on myös tavallaan surullinen tarina homoseksuaalien vanhemmuusasian kannalta.
Minä olin yöllä äimän käkenä.
Ajatelin, että on niin pervo uni, että kellekkään ei tohdi kertoa. No, sain töissä ainakin kahvipöydän nauramaan.
Onhan siinä vähän krokotiilin kyyneleitä, mutta tietenkin myös vakavaa asiaa. Ajattelisin, että jokainen ihminen kuitenkin haluaa jotenkin tulla ikuiseksi ja jatkaa lastensa kautta elämän ketjua.
Ehkä rakkaus toiseen ihmiseen on kuitenkin suurempi kuin ajatus omista lapsista
Ihana uni. Unet ovat heijastumia myös omasta sisäisestä maailmasta, ja eikö ole hienoa, että siihen mahtuu sekä vauvoja että kissanpentuja. Aika positiiviseltahan tuo uni vaikutti. Elämässäsi on varmaan luova vaihe menossa ;)
Lähetä kommentti