Huomenna on aika penkoa kaikki vanhat vaatevarastot ja pynttäytyä ainoaan kunnolliseen suomalaiseen karnevaalireliktiin. Huomenna joka mies ja nainen lähtee nuuttipukkeina kierrokselle lähinaapureihin.
Lukijayleisö voi tutustua aiheeseen Internetin avulla. Näin nopeasti annettu satakuntalainen avoimen yliopiston perehdyttämiskurssi voi tarjota lukijalle vain kalpean aavistuksen suuresta riitistä. Mutta kitetytetään muutamalla lauseella.
Huomenna Satakunnassa ja länsimurteiden alueella aloittelevalle crossdressing kaverille koittaa taivas. Yhtenä päivänä vuodessa voit pukeutua naiseksi , tai naiset mieheksi, mennä naapuriin, laulaa pilkkalaulun avulla kaikki vuoden vitutukset julki, eikä naapuri saa siitä asiasta suuttua, vaan hän voi tulla puolen tunnin kuluttua naiseksi, taikka nuuttipukiksi pukeutuneena teille ja laulaa kaikki omat hiertävät ajatuksensa julki. Ja juoda talosta kaiken säästyneen oluen ja sahdin.
Täällä Keski-Suomessa en ole rohjennut nuuttipukiksi ryhtyä. Naapurit saattaisivat pitää minua romanialaisena Timisoran vampyyrina ja soittaa paikalle yhteispäivystysalueen mustamaijan. Siitä ei suurta vaaraa olisi meikäläiselle, sillä kokemus on osoittanut, että ennen partion saapumista reipas mies ehtii sekä Uumajaan että Tallinaan. Mutta vaivaa siitä olisi virkavallalle ja häpeää perheelle.
Jos en huomenna uskaltaudu ihan naapureihin asti, niin kotona ainakin voisi heittäytyä Satakunta- tunnelmiin. Voisi pukeutua hassuihin vaatteisiin tuntemattomaksi, juoda olutta ja hoilata hävyttömiä pilkkalauluja sekä katsella televisiosta kolmea ylioppilasta viittä kummallista tietäjää. Isäni kanssa heistä eilen puhuin. Hän ei kelpuuttaisi yhtään itselleen sonnanajokaveriksi. Olimme asiasta samaa mieltä. Yhdestäkään ei paista työmiehen, eikä - naisen olemusta. Mutta nuuttipukeiksi heistä kyllä olisi.
Lukijayleisö voi tutustua aiheeseen Internetin avulla. Näin nopeasti annettu satakuntalainen avoimen yliopiston perehdyttämiskurssi voi tarjota lukijalle vain kalpean aavistuksen suuresta riitistä. Mutta kitetytetään muutamalla lauseella.
Huomenna Satakunnassa ja länsimurteiden alueella aloittelevalle crossdressing kaverille koittaa taivas. Yhtenä päivänä vuodessa voit pukeutua naiseksi , tai naiset mieheksi, mennä naapuriin, laulaa pilkkalaulun avulla kaikki vuoden vitutukset julki, eikä naapuri saa siitä asiasta suuttua, vaan hän voi tulla puolen tunnin kuluttua naiseksi, taikka nuuttipukiksi pukeutuneena teille ja laulaa kaikki omat hiertävät ajatuksensa julki. Ja juoda talosta kaiken säästyneen oluen ja sahdin.
Täällä Keski-Suomessa en ole rohjennut nuuttipukiksi ryhtyä. Naapurit saattaisivat pitää minua romanialaisena Timisoran vampyyrina ja soittaa paikalle yhteispäivystysalueen mustamaijan. Siitä ei suurta vaaraa olisi meikäläiselle, sillä kokemus on osoittanut, että ennen partion saapumista reipas mies ehtii sekä Uumajaan että Tallinaan. Mutta vaivaa siitä olisi virkavallalle ja häpeää perheelle.
Jos en huomenna uskaltaudu ihan naapureihin asti, niin kotona ainakin voisi heittäytyä Satakunta- tunnelmiin. Voisi pukeutua hassuihin vaatteisiin tuntemattomaksi, juoda olutta ja hoilata hävyttömiä pilkkalauluja sekä katsella televisiosta kolmea ylioppilasta viittä kummallista tietäjää. Isäni kanssa heistä eilen puhuin. Hän ei kelpuuttaisi yhtään itselleen sonnanajokaveriksi. Olimme asiasta samaa mieltä. Yhdestäkään ei paista työmiehen, eikä - naisen olemusta. Mutta nuuttipukeiksi heistä kyllä olisi.
12 kommenttia:
Kun tulin tänne länteen Keski-Suomesta yhdeksisen vuotta sitten, olin kuullut nuuttipukeista, mutta ensimmäiset näin täällä.
Tosin ne olivat - ja ovat sen jälkeenkin olleet - lapsia. Kuvaamasi kaltaisia en ole nähnyt, mutta toivossa on hyvä elää.
Kuusikymmentäluvulla nuuttipukkeina kävivät vielä aikuiset.
Sitten se perinne on muuttunut sekoitukseksi pääsiäisnoitia, trulleja, virpomista ja ortodoksista perinnettä.
Nykyään todella taitaa olla niin, että lapset ovat asialla.
Seisemänkymmentäluvulla Pohjois-Satakunnassa homma alkoi luiskahdella niin, että Mouhijärven miehet ajoivat taksilla talosta taloon koko nuutinpäivän, ja ellei talosta löytynyt sahtia, sitten juotiin omia
Kiitos taas mainiosta tekstistä! Kokemäellä 1970-luvulla nuutipukit olivat lasten juttu. Nyt 90v mummoni puolestaan muistelee omassa lapsuudessaan nuutipukkien olleen humalaisia renkejä.
Lisätietoa kaipaaville on Ylen sivuilla tuore juttu Nuutinpäivä korjaa joulun pois.
Kiitos Kaisa linkistä.
Minä olen kerännyt rohkeutta monta vuotta siihen, että alkaisin elvyttämään täällä Keski-Suomessa nuuttipukkiperinnettä satakuntalaisten opiskelijoiden voimin.
Ehkä on kuitenkin niin, että kannettu vesi ei kaivossa pysy
"pukeutua naiseksi , tai naiset mieheksi, mennä naapuriin, laulaa pilkkalaulun avulla kaikki vuoden vitutukset julki, eikä naapuri saa siitä asiasta suuttua,"
eli siis business as usual.
Niin Zeba....
Meissä suomalaisissa asuu jokaisessa sisällä pieni nuuttipukki....
Tietääkseni Kinnulassa nuuttipukkiperinne on elossa ja voi hyvin.
Minäkin olen kuullut semmoista, että noita enklaaveja olisi olemassa.
Kinnula on mielenkiintoinen paikka. Se oli minun nuoruudessani hurjan paikkakunnan maineessa.
Nuutinpäivän asianmukaista viettoa Satakunnassa haittasi tänä vuonna surkea keli. Meillä ei käynyt edes naapurin isäntä vaikka olin varannut suklaapatukoita ja lakritsaa - kirkonkylän kauppias muistutti.
Voih,.... Kaisa olen pahoillani. Yläsessä päässä pitäjää on aina osattu pitää hauskaa. Paljon siellä on ollut perinteitä. Olipa sääli, että patukat eivät kelvanneet.
Mutta Kaisa... pitääkö semmoinen huhu paikkaansa, että Kodiksamin perälle, sinne yäseenpäähään on muuttanut tunnettu runoilija miehensä kanssa ?
Kyllä pitää. Tänäisessä paikallislehdessä kirjoitti jo - ymmärrettävästi - vähän harmissaan siitä että yritettiin muutaman viikon Kodiksamissa asumisen jälkeen omia Vuoden Raumalaiseksi.
Ällistyneitä potentiaalisesta raumalaisleimasta olemme myös me hieman pidempään asuneet, itse mielestämme lappilaiset. Pakkoliitetyt sudeettiraumalaiset!
Länsi-Suomen lanseeraamasta "Rauman Lappi" -termistä tulee inan kolonialistinen olo.
Kaisa...
Mukavaa, että sinne on saatu nuoria ihmisiä.
Ja runoilija.
Minusta ilo on juuri tässä järjestyksessä hyvä sanoa.
Raumalaiset eivät tajua, että tämä nuor flik` lappilaisten kategorioiden mukaan on ensisijaisesti ehkä
mäentakalainen, sitten jos halutaan olal suurpiirteisiä, niin kodiksamilainen ja ja jos ollaan todella suurpiirteisiä, niin hän asuu yläsessä päässä.
Se että sisään muuttaja hyväksytään heti täysiveriseksi lappilaiseksi, vaatii aina aikaa.
Äitini on nyt päässyt siihen asteeseen. Hän tuli 1944 Satakuntaan, Hinnerjoelle 1954 ja Lappiin 1958.
Lappilaisten muuttuminen raumalaisiksi voi olla yhtä hidas projekti. Hieno oivallus tuo että kuvaat epävarmuutta kolonialismiksi.
Viime vuonna oli lehdessä ja ylellä uutinen, jossa Rauman Lapissa rippikoululaiset olivat mellastaneet hurjina. Minä olin hetken häpeissäni ja kummastelin, että kuinkas nyt kotipitäjän nuoret noin ovat ryhtyneet riehumaan.
Sittemmin selvisi, että ne olivat jotain raumalaisia kortelan sällejä, joista ei koskaan aikaisemminkaan mitään hyvää olen kuulunut.
Pitäkää hyvää huolta siitä flikasta ja sen miehestä. Jos apua tarvitsevat, antakaa. Pyytäkää ne joskus kaffelle ja selittäkää niille vanhoja lappilaisia asioita. Menkää niille talkoisiin, lukekaa sen kirjoja ja puhukaa sille murretta. Siitä se vissiin tykkää kovasti. Minä luulen, että ei ne enää pois lähde.
Lähetä kommentti