Tentti on ohi.
Menen Joen kaupunkiin tuulettamaan päätäni ja sitten junaan.
Kysyivät minulta Kantin etiikasta ja Rawlsin yhteiskuntafilosofiasta. Ja minähän kerroin heille, kaiken sen, mitä pyysivät, ja jonkin verran varmuuden vuoksi myös asian vierestä. Olin 40 minuuttia sisällä salissa.
Kaksi kuukautta on tätä varten tutkittu kirjaa. Huono hyötysuhde, sanoisi fyysikko.
Palaan illalla kertomaan, kuinka VR tällä kertaa miestä kuljetti. Pieksämäen asemaravintolassa minut voi tavata junaa odottamassa iltapäivällä, jos haluaa tietaa mielipiteitäni filosofiasta ja maailman asioista enemmän
8 kommenttia:
Minulla alkoi heti soida mielessä Bluesia Pieksämäen asemalla.
Toivottavasti kotimatka meni mukavasti.
Onhan se opiskelu semmoista. Tosin ehkä sinun iässä asioita jää mieleen. Nuorethan opiskelevat niin, että lukevat ihan Simona ja osaavat tenteissä loistavasti, sitten unohtavat aktiivisesti.
Ei ole kaksinen hyötysuhde siinäkään.
Pieksämäen asema on hieno tila filosofisiin pohdiskeluihin.
Terve,
lukupäiväkirjassasi oli Operaatio Chevalier. Oletko johonkin kirjoittanut lukukokemuksestasi?
Terv
Ville Kaarnakari
Ville Kaarnakari ...
Hei Ville.
Vain joistakin harvoista olen kirjoittanut arvioita. Jari Järvelää , ja joitakin muita.
SE, että en ole kirjoittanut, ei johdu siitä, etteikö kirja ansaitsi kirjoittaa. Päin vastoin. Nyt olen ollut vain niin kovasti hektisessä menossa.
Kirja oli helppo ja mukava lukea. Voin kirjottaa joulunpyhinä viimeistään jotain.
Olen pitänyt myös niistä muukalaislegioonakirjoista. Pojan kanssa luettiin kovasti niitä silloin kun hän oli intissä ja sotapoliisi -opissa.
Tarkkaile tätä blogia. Yritän kirjoittaa lähiaikoina kirjasta lisää.
Äijä...
Pieksämäen asemalla todella oli tänään blues kaikkialla....
Kaikki junat olivat täynnä, joten asemaravintolakin oli täynnä.
Ja ravintolavaunut olivat täynnä.
Ihmiset kertoilivat tarinoitaan ventovieraille, ujot ja sulkeutuneet ryhtyivät availemaan ovia ja auttamaan naisia matkalaukkujen kanssa ja konnarit viheltelivät.
Mutta junat olivat minuutilleen aikataulussa. kaikki pelasi ihan niin kuin Strömsössä
Heidi...
Olet ehdottoman oikeassa.
Pieksämäen aseman arvon tajusi jo aikoinaan Juice.
Minäkin koen aina kummallisia deja vu kokemuksia siellä. Se on yksi kaikkein rakkaimmista rautatieasemista minun elämässäni
Tänään näköjään blogisi vaikuttaa monella tavalla.
Tässä muisto: Olin Pieksämäen asemalla odottamassa junanvaihtoa 1968, kun kuulin Tsekkoslovakian miehityksestä. Se oli varsinainen blues - mutta hyvin epävireinen...
Pieksämäen asema on ehdottomasti edelleen merkittävä paikka.
Siellä voi aistia miten elämä sykkii. Varsinkin perjantai-iltapäivisin.
Turun laivapikajuna vie ja tuo juuri silloin sisäsuomen laivamatkustajia. Monella ovat maalliset murheet unohtuneet, taikka unohtumassa
Lähetä kommentti