Ulkona on viimein sitten valkoista väriä. Se tuli niin kuin 1918 keväällä. Vähän salaa ja yllättäen. Ja nyt sitä sitten piisaa taas, arvaan minä, ainakin Pääsiäiseen.
Minä olen kirjoittanut iltapäivällä tutkimussuunnitelmaa siitä kuinka tutkisin nuorison kokemia säväreitä ja sisäisiä palkkioita laadullisin menetelmin. Kirjoitin 7 sivua tutkimussuunnitelmaa ja vielä on monta asiaa selvittämättä ja kertomatta.
Taidan olla kaukaa viisas. Selostan tässä suunnitelmassa jo asioita niin laveasti ja hyvin, että saatan niistä teksteistä leikellä ja kopioida varsinaisen tutkimusraportin alkuun monta sivua.
Lawler ja Portter ovat rakentaneet työtyytyväisyys mallinsa Vromin mallin pohjalta. Minä aion noin vain, mielijohteesta ja kiinnostuksesta kokeilla tuon Lawler Portter – kaksikon ajatusten soveltuvuutta opiskelijan tyytyväisyysprosessiin. Varovaisena miehenä ajattelin lohkaista mallin tuotoksista vain yhden viipaleen – eli tuon sisäiset palkkiot - osion. Ja kun niiden esiintymistä ja laatua on aivan turha tutkia laskimella ja prosenttiosuuksina, päätin tutkia niiden laatua, saamisen todennäköisyyttä, niiden koettu arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Palkkiot jaetaan tuossa mallissa sisäisiin ja ulkoisiin. Ulkoisilla palkkioilla tarkoitetaan organisaation ja ympäristön tarjoamia palkkioita. Tällaisia ovat mm. palkka, ylennykset, arvostus, työn jatkuvuus ja kiitos.
Sisäisillä palkkioilla tarkoitetaan palkkioita, joita henkilö antaa itselleen työsuorituksen, taikka opiskelusuorituksen seurauksena. Tällaisia ovat mm. tunne, että on tehnyt jotain arvokasta, hyvää taikka merkittävää. Sisäiset palkkiot liittyvät usein työn sisältöön, sen monipuolisuuteen, haastavuuteen ja mielekkyyteen.
Sisäiset palkkiot liittyvät ihmisen tarvehierarkian korkeimpiin tasoihin ja ovat siksi usein pitkävaikutteisia ja pysyviä. Ihminen kokee sisäiset palkkiot voimakkaina silloin, kun hän kokee pääsevänsä toteuttamaan itseään, kehittämään omaa elämäänsä ja pätemään muiden ihmisten joukossa.
Sisäiset palkkiot ilmenevät usein pitkävaikutteisina positiivisina tunteina, jotka liittyvät onnistumisiin ja mahdollisuuksiin käyttää henkisiä voimavarojaan. Myös onnistumisen kokemukset, vastuun kantamisen tunteet ja edistyminen haasteissa liittyvät läheisesti sisäisiin palkkioihin
Noita sisäisiä palkkioita minä siis tulevina viikkoina nuorisolta metsästelen. Testasin jo menetelmää yhden opiskelijaryhmän kanssa. He saivat kirjoittaa minulle sisäisistä palkkioistaan tarinoita ja kertomuksia nimettömänä. Vähän piti säätää tehtävänantoa. Pari viikkoa sitten pyysin toista ryhmää kirjoittamaan samanlaisia tarinoita opintojensa parhaista hetkistä.
Nimettömiä tarinoita on nyt kasassa yli 40 liuskaa. Kaikki ovat onneksi sähköisessä muodossa, joten minä kuvittelen pääseväni ainakin siitä asiasta kuin koira veräjästä.
Nyt siis olen tekemässä tutkimussuunnitelmaa, vähän myöhässä ja takakäteen. Jos he eivät sitä hyväksy, laitan nuorison kirjoittamaan tekstiä uudelleen uusilla ohjeilla.
Laadullisen aineiston koodaamista en ole vielä jaksanut murehtia. Uskon, että hyviä löydöksiä sieltä tulee suhteellisen vähällä vaivalla. Luultavasti ristiinarvioin noita löydöksiä opiskelijoiden harjoitteluraporttien kanssa ja mietin, pystynkö hahmottamaan harjoittelujaksoilla koettujen riemunkiljahdusten ja oppilaitoksessa saatujen henkisten väristysten välille sellaisia laadullisia kytköksiä, että niistä jotain mielenkiintoista syntyisi.
Määrällisiä opiskelijabarometrejä on toteutettu jo lukuisia. Niiden tuottama viesti on tiukka ja kirvelevä. Opetuksen taso on perseestä, monet opettajatkin ovat perseestä ja epävarmuus työmarkkinoille pääsystä on perseestä.
Saa nähdä, onko heidän koko kokemusmaailmansa myös perseestä. Eikö nuoren ihmisen elämässä löydy yhtään sellaista valopilkkua, johon oppilaitos voisi ripustautua ja käheällä jyrkikatainen – äänellä väittää sitä oppilaitoksen ansioksi.
Ellei löydy, minä ryhdyn tosissani odottamaan eläkettä.
Minä olen kirjoittanut iltapäivällä tutkimussuunnitelmaa siitä kuinka tutkisin nuorison kokemia säväreitä ja sisäisiä palkkioita laadullisin menetelmin. Kirjoitin 7 sivua tutkimussuunnitelmaa ja vielä on monta asiaa selvittämättä ja kertomatta.
Taidan olla kaukaa viisas. Selostan tässä suunnitelmassa jo asioita niin laveasti ja hyvin, että saatan niistä teksteistä leikellä ja kopioida varsinaisen tutkimusraportin alkuun monta sivua.
Lawler ja Portter ovat rakentaneet työtyytyväisyys mallinsa Vromin mallin pohjalta. Minä aion noin vain, mielijohteesta ja kiinnostuksesta kokeilla tuon Lawler Portter – kaksikon ajatusten soveltuvuutta opiskelijan tyytyväisyysprosessiin. Varovaisena miehenä ajattelin lohkaista mallin tuotoksista vain yhden viipaleen – eli tuon sisäiset palkkiot - osion. Ja kun niiden esiintymistä ja laatua on aivan turha tutkia laskimella ja prosenttiosuuksina, päätin tutkia niiden laatua, saamisen todennäköisyyttä, niiden koettu arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Palkkiot jaetaan tuossa mallissa sisäisiin ja ulkoisiin. Ulkoisilla palkkioilla tarkoitetaan organisaation ja ympäristön tarjoamia palkkioita. Tällaisia ovat mm. palkka, ylennykset, arvostus, työn jatkuvuus ja kiitos.
Sisäisillä palkkioilla tarkoitetaan palkkioita, joita henkilö antaa itselleen työsuorituksen, taikka opiskelusuorituksen seurauksena. Tällaisia ovat mm. tunne, että on tehnyt jotain arvokasta, hyvää taikka merkittävää. Sisäiset palkkiot liittyvät usein työn sisältöön, sen monipuolisuuteen, haastavuuteen ja mielekkyyteen.
Sisäiset palkkiot liittyvät ihmisen tarvehierarkian korkeimpiin tasoihin ja ovat siksi usein pitkävaikutteisia ja pysyviä. Ihminen kokee sisäiset palkkiot voimakkaina silloin, kun hän kokee pääsevänsä toteuttamaan itseään, kehittämään omaa elämäänsä ja pätemään muiden ihmisten joukossa.
Sisäiset palkkiot ilmenevät usein pitkävaikutteisina positiivisina tunteina, jotka liittyvät onnistumisiin ja mahdollisuuksiin käyttää henkisiä voimavarojaan. Myös onnistumisen kokemukset, vastuun kantamisen tunteet ja edistyminen haasteissa liittyvät läheisesti sisäisiin palkkioihin
Noita sisäisiä palkkioita minä siis tulevina viikkoina nuorisolta metsästelen. Testasin jo menetelmää yhden opiskelijaryhmän kanssa. He saivat kirjoittaa minulle sisäisistä palkkioistaan tarinoita ja kertomuksia nimettömänä. Vähän piti säätää tehtävänantoa. Pari viikkoa sitten pyysin toista ryhmää kirjoittamaan samanlaisia tarinoita opintojensa parhaista hetkistä.
Nimettömiä tarinoita on nyt kasassa yli 40 liuskaa. Kaikki ovat onneksi sähköisessä muodossa, joten minä kuvittelen pääseväni ainakin siitä asiasta kuin koira veräjästä.
Nyt siis olen tekemässä tutkimussuunnitelmaa, vähän myöhässä ja takakäteen. Jos he eivät sitä hyväksy, laitan nuorison kirjoittamaan tekstiä uudelleen uusilla ohjeilla.
Laadullisen aineiston koodaamista en ole vielä jaksanut murehtia. Uskon, että hyviä löydöksiä sieltä tulee suhteellisen vähällä vaivalla. Luultavasti ristiinarvioin noita löydöksiä opiskelijoiden harjoitteluraporttien kanssa ja mietin, pystynkö hahmottamaan harjoittelujaksoilla koettujen riemunkiljahdusten ja oppilaitoksessa saatujen henkisten väristysten välille sellaisia laadullisia kytköksiä, että niistä jotain mielenkiintoista syntyisi.
Määrällisiä opiskelijabarometrejä on toteutettu jo lukuisia. Niiden tuottama viesti on tiukka ja kirvelevä. Opetuksen taso on perseestä, monet opettajatkin ovat perseestä ja epävarmuus työmarkkinoille pääsystä on perseestä.
Saa nähdä, onko heidän koko kokemusmaailmansa myös perseestä. Eikö nuoren ihmisen elämässä löydy yhtään sellaista valopilkkua, johon oppilaitos voisi ripustautua ja käheällä jyrkikatainen – äänellä väittää sitä oppilaitoksen ansioksi.
Ellei löydy, minä ryhdyn tosissani odottamaan eläkettä.
3 kommenttia:
Tässä tuli nyt vallan häkellyttävä näkökulma omiin muistoihini. Sisäisestä palkkiosta en ole terminä ennen( tietoisesti ainakaan) kuullut, mutta sen avulla ymmärrän nyt, miksi jotkut jutut ovat olleet oikeasti positiivisia, vaikka niissä ei olisi ollutkaan mitään järkeä...
Tämän tiedostamisen juhlasanomaa lähden julistamaan lähipiirissäni ja kaukaisemmassakin ystäväpiirissäni. (Ja sitten ne kaikki varmaan sanovat, että ihan tuttu juttu...)
Taidan ollakin aika rikas.
Hienoa....
Sain eilen 13 sivua asiasta valmista tekstiä.
Siitäkin syntyi sisäisiä palkkioita itselle
Yhden karvahattuversion jo tein eilen yhdelle. Tiedän, että se ei ole ihan oikeaoppinen, mutta liittyi niin hyvin tuon ihmisen tilanteeseen:
"Tänään opin uuden termin: sisäinen palkkio. Se on sellaista palkkiota, jota antaa itselleen ja josta tulee hyvä mieli.
Ymmärsin, että ne palkkiot ovat sellaisia, että joskus jostain asiasta tulee hyvä mieli, vaikka siinä ei olisi ulkopuolisille mitään järkeäkään. Semmoista itsensä hemmottelua."
Ja sitten järkevämmin. Eilen tajusin tämän termin kautta, miksi on tullut niin hyvä mieli, kun on kuluttanut paljon vapaaehtoisaikaa siihen, että tietty ryhmä vielä työssä olevia ihmisia jaksaa paremmin jatkaa työssään, jota rakastavat.
Lähetä kommentti