Yö

Selvisin yöstä jotenkuten. Kuume ja flunssa eivät ole kaikonneet. Sen tietää siitä, että en hikoillut itseäni märäksi. En nähnyt mitään kunnollista painajaista. Se oli vähän kummallista. Olin kyllä unimaailmassa, mutta kaikki oli aika siistiä ja tavallista.

Alkuillan rakensi platonilaista omakotitaloa valkoisesta kivestä. Ikkunoita siinä ei juurikaan ollut, eikä myöskään kattoa. Minä rakensin seiniä koko iltayön ja koko kylä kävi katsomassa ja neuvomassa.

Rakentaminen oli hubaa, sillä näkymä Välimerelle oli oivallinen ja tunikan alle puhalsi vilvoittava tuuli.Rakentaminen edistyi tosin hyvin hitaasti ja välillä jouduin purkamaan ja korjaamaan teelmystä. Olin jossain Kreikassa ja pelkäsin vähän mellakoita ja kansan liikehdintää.

Aamuyöllä vallan kylässä otti joku Hobbesin ja Marxin oppeihin hurahtanut ryhmittymä, joka alkoi käyttämään kylässä rajoittamatonta valtaa. Heidän edusmiehinään olivat suvereenit, ihmiset, jotka olivat jotenkin ylivertaisia, ja joille oli sopimuksella annettu kaikki valta kylässä. Paavo Lipponenkin näkyi unessa. Hän oli näiden suvereeneiden neuvonantaja.

Ketään ei onneksi tapettu. Minä heräsin hyvissä ajoin ja ihmettelin, miksi painajaiset olivat tällä kertaa näin mietoja. Taidan mennä metsästämään vielä jotain vähän rajumpaa rainan pätkää.