Lehdissä kiistellään siitä, onko Paavo Lipponen rikkonut Jerikon muurit, vetänyt opettajaa turpaan, vai vetänyt koulussa toisia turpaan. Ajantäytelehdistö ja Alma Media syytävät ilmoille asiaan kuuluvaa infoa. Semmoinen saa mieleeni inhoa.
Annetaan Paavon jo olla. Tässä leikissä käy kuitenkin lopulta siten, että jollakin konstilla ja immellmannin käännöksellä saamme valtakuntaan vielä neljännen demaripressan.
Mites sitten suu pannaan ?
Olisi nyt vain kaikkien kannalta paras, jos oltaisi asiasta ihan hiljaa. Sodanjälkeisen koulumaailman opettajakunta oli sanalla sanoen värikästä ja monimutkaista. Samoin olivat koulujen pihat täyttä äyräpäätä ja siiranmäkeä
Kummallisen vähän hehkutetaan sitä, että Paavolla on menossa toinen avioliittokierros kohtuullisen nuoren opettajan kanssa.
äshh…. , antaa olla.
En jaksa kirjoittaa nyt edes siitä. Minulla on flunssa, iso sellainen, joka flunssa voittaa tällä kertaa jopa demari-puolueen asiat. Silmäni painuvat alas, tenttiin lukemisesta ei tule mitään ja oppitunnit ovat täyttä kujanjuoksua, täyttä amokkia kuopiolaisen koulun pihamaalla.
Menen kohta petiin, kunhan ensin olen ottanut lääkettä. Salainen resepti sisältää Fin-rex kuumejuomaa, sokeria, hunajaa, mustaa viinimarjamehua ja rommia. Takaan, että kohta on poissa pipi ja tauti.
Menen sänkyyn odottamaan yötä. Minä nimittäin tavallaan nautin kuumeisista öistä.
Kun flunssakuume nousee lähelle 38 astetta, alan nähdä näkyjä ja fantasioita. Niissä vilahtelevat kuumat hiekkarannat, rantabulevardit ja kummalliset repliikit. Niissä lyhyissä filminpätkissä liikutaan Kaurismäki- tunnelmissa.
Kun kuume on noussut yli 38, näyt muuttuvat vähän ahdistaviksi. Tulee demarista pressa, taikka pikajuna ajaa makuhuoneen seinästä läpi suoraa sänkyyn.
Kun kuume edelleen nousee, joudun laskemaan korkean viljasiilon kaikki jyvät yksitellen. Yhden yön aikana.
Ja sitten tuleekin jo aamu ja velvollisuudentunto. Sitten raahaudun töihin. Jotta varmasti tervehdyn ja pääsen hautaamaan puolentoista viikon päästä enoani, joka kuoli yskään, nuhaan ja kuumeeseen 80 vuoden iässä.
Laitan tähän teille kuvan. Tuollaisia minä iltayöstä näen. Kroatialais-neito ei tiedäkään, mihin kohta joutuu, kun pääsen pöyhimään häntä unissani. Toivottavasti näemme samaa unta.
Annetaan Paavon jo olla. Tässä leikissä käy kuitenkin lopulta siten, että jollakin konstilla ja immellmannin käännöksellä saamme valtakuntaan vielä neljännen demaripressan.
Mites sitten suu pannaan ?
Olisi nyt vain kaikkien kannalta paras, jos oltaisi asiasta ihan hiljaa. Sodanjälkeisen koulumaailman opettajakunta oli sanalla sanoen värikästä ja monimutkaista. Samoin olivat koulujen pihat täyttä äyräpäätä ja siiranmäkeä
Kummallisen vähän hehkutetaan sitä, että Paavolla on menossa toinen avioliittokierros kohtuullisen nuoren opettajan kanssa.
äshh…. , antaa olla.
En jaksa kirjoittaa nyt edes siitä. Minulla on flunssa, iso sellainen, joka flunssa voittaa tällä kertaa jopa demari-puolueen asiat. Silmäni painuvat alas, tenttiin lukemisesta ei tule mitään ja oppitunnit ovat täyttä kujanjuoksua, täyttä amokkia kuopiolaisen koulun pihamaalla.
Menen kohta petiin, kunhan ensin olen ottanut lääkettä. Salainen resepti sisältää Fin-rex kuumejuomaa, sokeria, hunajaa, mustaa viinimarjamehua ja rommia. Takaan, että kohta on poissa pipi ja tauti.
Menen sänkyyn odottamaan yötä. Minä nimittäin tavallaan nautin kuumeisista öistä.
Kun flunssakuume nousee lähelle 38 astetta, alan nähdä näkyjä ja fantasioita. Niissä vilahtelevat kuumat hiekkarannat, rantabulevardit ja kummalliset repliikit. Niissä lyhyissä filminpätkissä liikutaan Kaurismäki- tunnelmissa.
Kun kuume on noussut yli 38, näyt muuttuvat vähän ahdistaviksi. Tulee demarista pressa, taikka pikajuna ajaa makuhuoneen seinästä läpi suoraa sänkyyn.
Kun kuume edelleen nousee, joudun laskemaan korkean viljasiilon kaikki jyvät yksitellen. Yhden yön aikana.
Ja sitten tuleekin jo aamu ja velvollisuudentunto. Sitten raahaudun töihin. Jotta varmasti tervehdyn ja pääsen hautaamaan puolentoista viikon päästä enoani, joka kuoli yskään, nuhaan ja kuumeeseen 80 vuoden iässä.
Laitan tähän teille kuvan. Tuollaisia minä iltayöstä näen. Kroatialais-neito ei tiedäkään, mihin kohta joutuu, kun pääsen pöyhimään häntä unissani. Toivottavasti näemme samaa unta.
2 kommenttia:
Me olemme tuossa kohdassa erilaisia. Minulle sen kummemmin demari, keskustalainen tai edes kokoomuslaiset eivät aiheuta kuumepainajaisia.
Minun kuumepainajaiseni liittyvät johonkin muuhun, en osaa niitä kuvata. Yleensä päällä olevaan peittoon kuitenkin jotenkin, se muuttuu milloin miksikin, ei koskaan kuitenkaan minkään poliittisen suunnan edustajaksi.
Ehkä se johtuu siitä, että ne ovat minulle samantekeviä. Sen sijaan peitto on tärkeä. Usein kuvittelen olevani uneen vaipuessani ja peittoon kääriydyttyäni turvassa, kuin äidin kohdussa.
Siinä koulussahan oli vielä lukiotasolla fyysistä väkivaltaa puolin ja toisin - opekunta äärimmäisen konservatiivista - joitakin heistä voisi kai luonnehtia pahemminkin. ryssävihaa, kansalliskiihkoa, uskontoa ja urheilua.
, ja niin, yks kaverini erotettiin koulusta just tuosta syystä, mistä nyt Lipposta syytetään.
Ja toinen ...tietysti voisi sen huomauttaa että poikalyskassa opitulla venäjällä myös yksi aselepo maailmassa on saatu aikaan. mutta seuraamusetiikka on asia erikseen.
Summa summarum:
Ihme ettei käynyt pahemmin; nykyopet ne ovat ihmisiä noihin natseihin verrattuna. Ja nyt sitten pyssyillä räiskitään kun ei oo mitään.
Lähetä kommentti