Minulta kysyttiin tentissä syyllisyydestä. Ajattelin vastata, että kyllä, tunnen syyllisyyttä, koska en ole lukenut kunnolla, enkä luentosarjaa käynyt kuuntelemassa.
Toisessa kysymyksessä kysyttiin katumuksesta, tahallisesta katumuksesta ja vastuusta. Siihen vastasin, että kyllä kaduttaa. Huomasin samalla, että Etiikka, filosofia ja tämä muu möhnä ovatkin semmoinen nokkospensas, johon minun ei olis ollenkaan pitänyt laittaa päätäni.
Tahallisen katumuksen kohdalla kerroin vastauksessani papista, joka ei oikein osaa lohduttaa seurakuntalaista synnintunnossa ja katumuksessa. Niinpä pappi menee kapakkaan, juo päänsä täyteen ja viettää lopun yötä siihen, että etsii sylillisen lämpöä itselleen.
Sen jälkeen, tahallisen katumuksen syövereissä pappi tajuaa, millaista on aito katumus ja synnintunto. Tämän jälkeen hän osaa auttaa seurakuntalaisia paremmin asiassa.
Jos minä tästä tentistä läpi pääsen, voi käydä niin, että innostun tästä problematiikasta ja tästä oppiaineesta. Muussa tapauksessa taidan valita itselleni uuden sivuaineen. Vaikkapa geologian.
3 kommenttia:
Jaahas, sinä pääsit sitten käsiksi ihan syntisyyden problematiikkaan, siihen melkein ytimeen.
Etiikka on hieno laji, pahinta siinä on se, että se on sidottu johonkin oppiin, uskontoon tai aatteeseen, ja sisältää näin ollen vihapuhetta, josta joku voi pahentua, ei sellaisesta saisi puhua...
*naureskelee*
Saa nähdä kuinka tässä käy. Voi olla, että etiikka ryhtyy maistumaan ennen pitkää etikalta.
Mutta yritettävä on.
Tapahtui Cambridgen yliopistossa: Bertrand Russellin loisto-oppilas Wittgenstein sai Russellilta erikoiskohtelun ja -huomion, kun tämä ensin vakuuttui, että Wittgenstein oli oikea henkilö jatkamaan hänen työtään filosofisen logiikan alueella.
Sitten Wittgenstein käveli ympyrää lattialla.
"Mietitkö syntejäsi vai maailmankaikkeuden perimäisiä arvoituksia?", Russell kysyi.
"Molenpia", Wittgenstein vastasi.
Russell oli tyytyväinen, kerrotaan.
Lähetä kommentti