Olen tapetoinut residenssin oleskeluhuonetta. Ja maalannut. Ja vittuuntunut rautakaupoissa. Mutta säilyttänyt arvokkuuteni kuitenkin.
Eilen rautakaupassa edessäni jonottanut muudan 75 vuotias tyylikäs, varakkaan oloinen ja hyvin meikattu vanharouva " hajosi " täysin. Erityisen tuomittavaksi asian teki se, että hänen seurassaan oli nuori tyttö, lapsenlapsi.
Rohkenen siteerata rouvaa nyt tässä sanasta sanaa:
"Mikä helvetin rautakauppa tämä oikein luulee olevansa ? Minä kysyn, missä on terassilautojen puunsuoja-aineita ja minulle näytetään sormella jonnekin selän taakse. Me saatana nyt lähdetään täältä toiseen paikkaan Liisa, sillä mummo ei helvitti soikoon , tämmöistä siedä "
No, minä pääsin askeleen eteenpäin jonossa.
Aikani on kulunut siis kädentöissä. Siksi on ollut päiviä, jolloin en ole ehtinyt täällä kirjoitella, koska realimaailma on ollut taruakin ihmeellisempi.
Eilen rautakaupassa edessäni jonottanut muudan 75 vuotias tyylikäs, varakkaan oloinen ja hyvin meikattu vanharouva " hajosi " täysin. Erityisen tuomittavaksi asian teki se, että hänen seurassaan oli nuori tyttö, lapsenlapsi.
Rohkenen siteerata rouvaa nyt tässä sanasta sanaa:
"Mikä helvetin rautakauppa tämä oikein luulee olevansa ? Minä kysyn, missä on terassilautojen puunsuoja-aineita ja minulle näytetään sormella jonnekin selän taakse. Me saatana nyt lähdetään täältä toiseen paikkaan Liisa, sillä mummo ei helvitti soikoon , tämmöistä siedä "
No, minä pääsin askeleen eteenpäin jonossa.
Aikani on kulunut siis kädentöissä. Siksi on ollut päiviä, jolloin en ole ehtinyt täällä kirjoitella, koska realimaailma on ollut taruakin ihmeellisempi.
6 kommenttia:
Ref.
http://kantapoyta.wordpress.com/2011/07/19/sananvapaus/
Voi hyvä tavaton sentään, vanha ja arvokas rouvashenkilö todella puki sanoiksi sen, jota itsekin olen yrittänyt päästellä suustani, mutta en ole kehdannut päästellä, vain ja ainoastaan sen takia, että yritän vielä pitää kynsin ja hampain ns. hyvistä tavoista kiinni.
Kaukana eivät todellakaan ole ne päivät, jolloin teen saman hajoamistempun yhdessä sun toisessa asiakaspalvelu-lafkassa. Eläköön hajoamiset ja Tillmannille myös rauhoitusainetta kestää tuunaukset kunnialla...:)
Minäkin olen kohta tuossa iässä. Vielä vähän arastelen, mutta rautakaupat saavat kuitenkin kynnykseni madaltumaaan.
Kunhan saan remontin säädyllisesti loppusuoralle, voin ryhtyä harjoittelemaan.
Etenkin työssä olen huomannut sen, että opettajakokouksissa tulee päästettyä näin eläkeiän kynnyksellä sammakoita jo melko vallattomasti
Joskus jo nuorisollekin pulpettien ääreen.
Riemastuttavan rehellinen mummo. Nuorempana ollut varmasti melkoinen pakkaus
Mummot eivät useinkaan pehmene iän myötä.
Oliko kauppias tupakalla hyllyn takana?
Omituisinta on, että kun me entiset melkoiset pakkaukset olemme karjumisiässä (siis uudestaan!) niin sitä ei millään tahdota kestää, ei millään taholla.
Nimittäin n.k. palvelut ovat aika lailla nollassa, paitsi tietysti niissä paikoissa joissa minä käyn: uimahalli, kirjasto, kotikauppa.
TILLMAN: hauskasti kirjoitat. Exmieheni sai vuosikymmenet sitten tarpeekseen munkkiniemeläisrouvista eikä antanut näille paikkaa bussissa.
Itse näin näiden arvon rouvien käytöksen, joten minäkin puolustin heikko-osaisempaa kaupan kassaa.
Potkuthan se poika sai, kun tuli käyttäneeksi savon kieltä.
Lähetä kommentti