Vai sitten ihan pelkkää mystistä söherrystä ?
Noutopöydän ääressä kotimaista alkuperää oleva romaanirouva osoitti astiaa ja kysyi minulta, mitä tuo on ? Vastasin hänelle, että kanaa se taitaa olla. Astian vieressä oli lappu, jossa luki että kanaa.
Tästä innostuneena lapsenlapsensa kanssa lounaspöytää tutkiva rouva ryhtyi kyselemään minulta kohta kohdalta eri kippojen sisältöä. Kun en enää jaksanut vastata ja menin pöytään, rouva jatkoi kyselyään toisilta asiakkailta. Ajattelin, että rouvalta oli jäänyt silmälasit kotiin. Taikka sitten hän on hyvin tarkka sen suhteen, mitä hän syö.
Pöydässä tajusin, että rouva ei osannut lukea. Levoton veri on vetänyt häntä aikoinaan sinne ja tänne siihen aikaan kun ikätoverit olivat aloittaneet peruskoulua. Kotiopetuskaan ei ollut paikannut tilannetta. Lapsenlapsi oli ala-asteiässä, mutta hänkin statisti kirjaimien ja sanojen suhteen.
Ajelin nelostietä kohti pohjoista. Romaanirouva vaivasi mieltäni koko ajan. Mietin hänen elämäänsä. Hän ei kykene lukemaan romaania, hän ei kykene katsomaan tekstitettyjä elokuvia eikä hän pysty lukemaan virastoissa lomakkeita ja asiakirjoja. Ruokakaupassakin hän joutuu operoimaan näköaistin ja kokemustensa perusteella.
Runokirjaa rouvalle on turha ostaa syntymäpäivälahjaksi.
Kirkoissa on paljon vanhoja katto- ja lasimaalauksia niitä ihmisiä varten, joiden oli turha virsikirjaa lehteillä. Laulut opittiin ulkoa, laulettaessa katseltiin kuvia ja yritettiin siinä samalla kuunnella pappia, joka mahdollisesti puhui jotain vierasta valtapitävän kieltä. Jumalallinen valta ihmisen päällä ei ole ollut, eikä edelleenkään ole kovin riippuvaista tekstistä. Usko ja luottamus asiaan syntyivät usein ilman kirjaimia.
Mietin pyörän selässä sitäkin, miten eduskuntaa ja hallintoelimiä pitäisi muuttaa, jos päätöksenteosta otettaisi äkkiä pois lukutaito ja kaikki tekstit. Miten kaikki oikein toimisi ? Miten suuri tekstin valta ja sen tulkintataidon ehdottomuuden vaatimus onkaan ?
Ainakin tämän blogin kirjoittaminen olisi kohtuullisen turhauttavaa, jos tietäisi etukäteen jo sen, että näitä ” kärpäsenpaskoja” ja mustekoukeroita ei kukaan pysty tulkitsemaan. Niitä osoitellaan korkeintaan sormella ja kysellään; mitä nuo ovat.
Noutopöydän ääressä kotimaista alkuperää oleva romaanirouva osoitti astiaa ja kysyi minulta, mitä tuo on ? Vastasin hänelle, että kanaa se taitaa olla. Astian vieressä oli lappu, jossa luki että kanaa.
Tästä innostuneena lapsenlapsensa kanssa lounaspöytää tutkiva rouva ryhtyi kyselemään minulta kohta kohdalta eri kippojen sisältöä. Kun en enää jaksanut vastata ja menin pöytään, rouva jatkoi kyselyään toisilta asiakkailta. Ajattelin, että rouvalta oli jäänyt silmälasit kotiin. Taikka sitten hän on hyvin tarkka sen suhteen, mitä hän syö.
Pöydässä tajusin, että rouva ei osannut lukea. Levoton veri on vetänyt häntä aikoinaan sinne ja tänne siihen aikaan kun ikätoverit olivat aloittaneet peruskoulua. Kotiopetuskaan ei ollut paikannut tilannetta. Lapsenlapsi oli ala-asteiässä, mutta hänkin statisti kirjaimien ja sanojen suhteen.
Ajelin nelostietä kohti pohjoista. Romaanirouva vaivasi mieltäni koko ajan. Mietin hänen elämäänsä. Hän ei kykene lukemaan romaania, hän ei kykene katsomaan tekstitettyjä elokuvia eikä hän pysty lukemaan virastoissa lomakkeita ja asiakirjoja. Ruokakaupassakin hän joutuu operoimaan näköaistin ja kokemustensa perusteella.
Runokirjaa rouvalle on turha ostaa syntymäpäivälahjaksi.
Kirkoissa on paljon vanhoja katto- ja lasimaalauksia niitä ihmisiä varten, joiden oli turha virsikirjaa lehteillä. Laulut opittiin ulkoa, laulettaessa katseltiin kuvia ja yritettiin siinä samalla kuunnella pappia, joka mahdollisesti puhui jotain vierasta valtapitävän kieltä. Jumalallinen valta ihmisen päällä ei ole ollut, eikä edelleenkään ole kovin riippuvaista tekstistä. Usko ja luottamus asiaan syntyivät usein ilman kirjaimia.
Mietin pyörän selässä sitäkin, miten eduskuntaa ja hallintoelimiä pitäisi muuttaa, jos päätöksenteosta otettaisi äkkiä pois lukutaito ja kaikki tekstit. Miten kaikki oikein toimisi ? Miten suuri tekstin valta ja sen tulkintataidon ehdottomuuden vaatimus onkaan ?
Ainakin tämän blogin kirjoittaminen olisi kohtuullisen turhauttavaa, jos tietäisi etukäteen jo sen, että näitä ” kärpäsenpaskoja” ja mustekoukeroita ei kukaan pysty tulkitsemaan. Niitä osoitellaan korkeintaan sormella ja kysellään; mitä nuo ovat.
7 kommenttia:
Kirjoititpoa ajatuksia herättävästä aiheesta. Tosiaan, eivät aivan kaikki osaa lukea ja olen itsekin elämässäni törmännyt parisen kertaa romaneihin, jotka eiovät osaa lukea tai kirjoittaa. En osaa edes kuvitella, minkälainen maailma hahmottuu mielessä ilman luku- tai kirjoitustaitoa. Todella hyvä kirjoitus...:)
Hommaahan on helppo simuloida; ei tarvitse muuta kuin hommata itsensä Japaniin, Koreaan, Thaimaaseen tahi muuhun vastaavaan maahan ja hakeutua pois suurkaupungeista ja maaseudun supermarkettiin.
Kyllä siinä vähän aikaa saa ihmetellä mitä missäkin purkissa on myytävänä. Bonuksena tietty se, että osa ruoka-aineista on tuntemattomia eikä kukaan osaa turkua, että voisi edes kysyä neuvoa.
Olen tuntenut itseni lukutaidottomaksi ainakin Unkarissa. Mutta jos ei ollenkaan osaisi lukea, niin olisihan maailma aika erilainen.
Taidan muuten olla vanha pilkunviilaaja - mutta romaani on eri asia kuin romani. Toki tuossa asiayhteydessä sanaleikki sallittakoon, en tunnustaudu ihan tosikoksi.
Totta, vielä on luku- ja kirjoitustaidottomia(kin) Suomessa. Isoäitini osasi lukea, mutta kirjoittaa vain oman nimensä hatarasti pienillä kirjoituskirjaimilla... Ei siis ole kaukana sellainenkaan aika.
Otsikosta tuli mieleen au-tomaatti vai automaatti, messin kihelat vai messinkihelat jne. :D
Aikas vankka kirjoitus suvaitsemattomuudesta, suvaitsevaisuudesta, ymmärryksestä, ihmisyydestä, ihmisarvostakin ja yhteiskunnastamme. Hieno ja hätkäyttävä! Luin tästä jotakin tajuttoman tärkeää, melkein niin kuin keväällä vaalien aikaan, kun kirjoitit Oulun kahakoinnista.
En voi olla lukematta tekstiä ilman mielikuvayhteyttä Norjan tapahtumiin ja ääriajattelun nousuun.
Romaanit ja romanit menivät hauskasti ja tahattomasti sekaisin.
Olen pahoillani. Olen raumalainen. En osaa kirjoittaa kunnolla kirjakieltä.
Tosin olen kerran nähnyt sen, miten Valde ajoi hevoskuljetusautoksi muutettua Kiuruveden kirjastoautoa. Autossa oli vielä entisen omistajan kylkimaalaukset.
Silloin minua vähän hymyilytti.
Mutta olen suvaitsevainen ja nautin erilaisuudesta
Olipa tosiaankin mielenkiintoinen juttu, herätti ja ravisteli.
Lähetä kommentti